Ero sivun ”Timo Soini” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Olimar (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
24 848 muokkausta
p Määritti vakautusasetukset sivulle ”Timo Soini”: Suuri näkyvyys [Oletus: Vakaa] (vanhentuu 15. huhtikuuta 2017 kello 15.13 (UTC))
Rivi 146: Rivi 146:
| align="center" | 5533
| align="center" | 5533
| align="center" | 4,9 %
| align="center" | 4,9 %
| align="center" | Valittu
|-
|style="background:#fffacd;" align="center" | [[Kuntavaalit 2017|2017]]
| align="center" | [[Espoon kaupunginvaltuusto|Espoon kaupunki]]
| align="center" | 4079
| align="center" | 3,3 %
| align="center" | Valittu
| align="center" | Valittu
|}
|}

Versio 10. huhtikuuta 2017 kello 16.43

Timo Soini
[[Tiedosto:|250px|Timo Soini keväällä 2015]]
Timo Soini keväällä 2015
Suomen pääministerin sijainen
Sipilän hallitus
29.5.2015–
Edeltäjä Antti Rinne
Suomen ulkoasiain- ja eurooppaministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015–
Edeltäjä Erkki Tuomioja
Lenita Toivakka
Euroopan parlamentin jäsen
2009–2011
Kansanedustaja
19.3.2003–13.7.2009,
20.4.2011–
Ryhmä/puolue Perussuomalaisten eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt30. toukokuuta 1962 (ikä 61)
Rauma
Puoliso Tiina Soini
Tiedot
Puolue Perussuomalaiset
Muut puolueet Suomen Maaseudun Puolue (1979–1995)
Koulutus valtiotieteiden maisteri
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonto katolinen[1]
Aiheesta muualla
www.timosoini.fi

Timo Juhani Soini (s. 30. toukokuuta 1962 Rauma) on suomalainen perussuomalaisten poliitikko. Hän on puolueensa puheenjohtaja vuodesta 1997 ja Suomen ulkoasiain- ja eurooppaministeri vuodesta 2015. Soini on ollut kansanedustaja vuosina 2003–2009 ja vuodesta 2011, Espoon kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001, eduskunnan lakivaliokunnan jäsen vuosina 2003–2007, suuren valiokunnan jäsen vuosina 2007–2009 ja Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2009–2011.

Soini on tullut tunnetuksi EU-kriitikkona. Esikuvanaan hän on kertonut pitävänsä Veikko Vennamoa.[2]

Poliittinen ura

SMP

Soini liittyi Suomen Maaseudun Puolueeseen (SMP) 16-vuotiaana vuonna 1979. Hän johti puolueen nuorisojärjestö Kehittyvän Suomen Nuorten Liittoa 1984–1992. Soini valittiin vuonna 1989 puolueen varapuheenjohtajaksi ja vuoden 1992 puoluekokouksessa puoluesihteeriksi. Hän jatkoi tehtävässä SMP:n konkurssiin (1995) asti.[3] Soini on kertonut harkinneensa loikkaamista SDP:hen vuonna 1995 SMP:n kaaduttua talousvaikeuksiin.[4] Hän ehti olla SMP:n ehdokas vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Kuopion läänin vaalipiiristä, muttei tullut valituksi 2 866 äänellä.[5]

Soini oli SMP:n viimeiseksi jääneen puolueohjelman vuoden 1992 keskeinen arkkitehti. Ohjelmassa hän määritteli puolueen linjan suomalaiskansalliseksi populismiksi.[6]

Perussuomalaiset

SMP:n konkurssin jälkeen Soini oli kolmen muun SMP:läisen Raimo Vistbackan, Urpo Leppäsen ja Kari J. Bärlundin kanssa perustamassa Perussuomalaisia. Hän oli PS:n varapuheenjohtaja ennen puolueen rekisteröimistä,[7] ja puoluesihteeri ensimmäisestä puoluekokouksesta lähtien. Vuonna 1997 Soini valittiin puolueensa puheenjohtajaksi.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Soini oli perussuomalaisten ehdokkaana ja sai 3 371 ääntä muttei tullut valituksi.[8] Vuoden 2003 vaaleissa Soini siirtyi Uudenmaan vaalipiiriin ja hänet valittiin kansanedustajaksi 4 397 äänellä.[9] Paikka tuli kristillisten kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta.

Kokkolassa 18.–19. kesäkuuta 2005 pidetyssä puoluekokouksessa Soini valittiin perussuomalaisten ehdokkaaksi tammikuun 2006 presidentinvaaleihin.[10] Soini sai vaalissa 103 368 ääntä (3,4 %). Tulos ylitti reilusti perussuomalaisten silloisen kannatuksen.[11]

Eduskuntavaaleissa 2007 Soini sai 19 859 ääntä, mikä oli kolmanneksi eniten koko maassa.[12] Soinin menestyksen ansiosta eduskuntaan nousi myös Pirkko Ruohonen-Lerner.[13]

Soini istui Euroopan parlamentissa 2009–2011. Hän pyrki europarlamenttiin jo vuoden 1996 vaaleissa, jolloin sai 1 923 ääntä.[14] Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Soini valittiin 130 715 äänellä, mikä teki hänestä vaalien äänikuninkaan.[15] Europarlamentissa hän liittyi Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään ja toimi sen varapuheenjohtajana (2009–2010) sekä ryhmän työvaliokunnan puheenjohtajana (2010–2011). Soini oli parlamentissa myös kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan varapuheenjohtaja.[16]

Eduskuntavaaleissa 2011 Soini sai Suomen suurimman äänimäärän (43 437 ääntä).[17] Hänen tilalleen europarlamenttiin nousi Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Sampo Terho.[18] Soini oli eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja kansainvälisten asiain foorumin jäsen 2011–2015.[19] ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry valitsi Soinin vuoden johtajaksi 2011.[20]

Syyskuussa 2011 Soini asettui perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaliin.[21] Vaaleissa hän sai 9,4 % äänistä (287 571 ääntä) sijoittuen neljänneksi.[22] Elokuussa 2012 Soini oli Der Spiegelin julkaisemassa kymmenen EU:n kannalta vaarallisimman poliitikon listassa.[23]

Huhtikuussa 2016 Soini ilmoitti ettei asetu presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.[24]

Maaliskuussa 2017 Soini ilmoitti, ettei hae jatkokautta puolueen puheenjohtajana kesäkuun puoluekokouksessa.[25]

Ulkoasiainministerinä 2015-

Eduskuntavaaleissa 2015 Soini sai 29 527 ääntä ollen Suomen toiseksi eniten ääniä kerännyt ehdokas.[26] Samoissa vaaleissa perussuomalaiset nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Soini valittiin eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi vuonna 2015. Vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi Suomen Keskusta ja puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä sai hallitustunnustelijan tehtävän. Hallitusneuvottelut alkoivat 8. toukokuuta 2015 keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken.[27] Puolueet julkaisivat hallitusohjelmansa 27. toukokuuta 2015 ja ilmoittivat Soinin nousevan uuden hallituksen ulkoasiainministeriksi.[28]

Kunnallispolitiikka

Soini on ollut Espoon kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001. Hänet valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuoden 2000 vaaleissa Espoon Sitoutumattomien listalta. Hän uusi paikkansa sitoutumattomana kunnallisvaaleissa 2004. Vuosina 2006–2007 Soini oli kaupunginhallituksen jäsen.[19] Vuoden 2008 vaaleissa Soini sai 8 206 ääntä, mikä oli toiseksi eniten koko maassa.[29] Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa hän oli Espoon ääniharava 5 533 äänellä.[30]

Vaalimenestys

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1995 Kuopion vaalipiiri 2 866 ? % Ei valittu
1999 Kuopion vaalipiiri 3 371 ? % Ei valittu
2003 Uudenmaan vaalipiiri 4 397 1,0 % Valittu
2007 Uudenmaan vaalipiiri 19 859 4,3 % Valittu
2011 Uudenmaan vaalipiiri 43 437 8,6 % Valittu
2015 Uudenmaan vaalipiiri 29 527 5,7 % Valittu
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
1996 Tampereen kaupunki ? % Ei valittu
2000 Espoon kaupunki 383 ? % Valittu
2004 Espoon kaupunki 1484 1,5 % Valittu
2008 Espoon kaupunki 8206 7,2 % Valittu
2012 Espoon kaupunki 5533 4,9 % Valittu
2017 Espoon kaupunki 4079 3,3 % Valittu
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
1996 1 923 0,1 % Ei valittu
1999 2 335 Ei valittu
2009 130 715 7,9 % Valittu
Presidentinvaalit
Vuosi Äänet Tulos
2006 103 368 3,4 % Ei valittu
2012 287 571 9,4 % Ei valittu

Näkemyksiä

Arvot

Soini sanoi syyskuussa 2015, että hän on Suomen harvoja republikaaneja. Toisaalta vaikka hän on yhdysvaltalaisen oikeiston tapaan moraaliasioissa konservatiivi, talousasioissa hän on lähempänä Yhdysvaltain vasemmistoa, joka puolustaa sosiaalitukia.[31] Soinia voidaan pitää arvokonservatiivina. Naispappeuden vuoksi Soini valitsi olla opiskelematta teologiaa. Hän sanoo, ettei välitä siitä, jos häntä sanotaan taantumukselliseksi.[32]

Soini pitää ihmiselämää pyhänä. Hän on muun muassa sanonut: ”Elettävä se on – jokainen elämä. Ja sillä on luovuttamaton arvonsa.”[33] Hän vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa,[32] eläinkokeita,[34] aborttia,[32][35] eutanasiaa,[34] lasten fyysistä kurittamista[34] ja naispappeutta. Soinin mukaan seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle.[32] Hän kuitenkin hyväksyy ehkäisyn.[36] Toukokuussa 2013 Soini osallistui Pariisissa järjestettyyn homoliittoja vastustavaan mielenosoitukseen.[37][38]

Maahanmuutto

Vuonna 2011 antamansa haastattelun mukaan Soinin mukaan Suomessa ei ollut liikaa ulkomaalaisia. Hän arvioi tuolloin, että puolueen tuhansien jäsenten ja 240 eduskuntavaaliehdokkaan joukossa on ehkä kymmenen ihmistä, jotka edustavat tiukempaa näkemystä maahanmuuttokysymyksissä. Soinin mukaan Suomen maahanmuuttopolitiikka oli tiukentunut huomattavasti opposition painostuksesta, mutta myös kokoomuksen ansiosta. Soini sanoi: ”Esimerkiksi jos olet hakemassa turvapaikkaa täältä. Jos täytät kriteerit, niin tervetuloa!”[39] Soini on sanonut kaipaavansa järkevämpää ja oikeudenmukaisempaa maahanmuuttopolitiikkaa, joka saisi kantasuomalaiset suhtautumaan maahanmuuttajiin positiivisemmin.[40]

Yksityiselämä

Soini syntyi Raumalla, josta muutti jo kaksivuotiaana vanhempiensa mukana Espooseen.[41] Hän valmistui ylioppilaaksi Kaitaan lukiosta 1981 ja valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta 1988.[19] Soinin pro gradu -tutkielma Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos (1988)[42] hyväksyttiin arvosanalla cum laude approbatur.[43][44]

Soini on asunut vuodesta 1968 lähtien samassa talossa Espoon Iivisniemessä. Hän avioitui vuonna 1996 lääkäri Tiina Lajusen kanssa.[41] Parilla on poika Toivo (s. 1997) ja tytär Silja (s. 1999).[45] Soini harrastaa lukemista, mökkeilyä, raviurheilua ja jalkapalloa. Hänen suosikkijoukkueensa on ollut jo nuoresta pitäen lontoolainen jalkapallojoukkue Millwall FC.[46] Soini on myös itse pelannut kuusi vuotta lähiöjoukkue Espoon Tikassa.[47]

Soini on sotilasarvoltaan alikersantti.[19]

Terveys

Soinin terveydentila on herättänyt keskustelua. Huhtikuussa 2011 kokenut yritysjohtaja ja johtajuudesta kirjoittanut vuorineuvos Gustav von Hertzen kertoi pitävänsä Soinin terveydentilaa "todellisena riskinä" sen suhteen, että ilman häntä puolueella ei olisi todellista johtajaa.[48]

Syyskuussa 2012 perussuomalaisten kansanedustaja Juha Väätäinen totesi Soinin terveyden kärsivän suuresta työtaakasta ja ylipainosta.[49]

Vuonna 2014 julkaistussa kirjassa Peruspomo Soini kertoi kärsineensä useista terveysongelmista. Vuonna 2010 hän sairastui verenmyrkytykseen ja vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen hänelle tehtiin sydänoperaatio.[50]

Uskonto

Soini kastettiin lapsena evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. Keväällä 1988 hän kääntyi katolilaiseksi.[32] Hänen ensikosketuksensa katoliseen kirkkoon tapahtui 23-vuotiaana vuonna 1985 Interrail-matkalla Irlannissa.[51]

Hän jätti luterilaisuuden, koska ei kokenut luterilaisena saavan vastustaa naispappeutta tai aborttia. Soini sanoi, ”Jos olet ortodoksi tai katolilainen, saat vapaasti olla naispappeuden vastustaja, mutta luterilaisena et saa olla. Se on mielestäni erikoista.” Soini sanoo ihmiselämän olevan alusta asti pyhä ja ihmetelleensä luterilaisen kirkon kantaa: ”Etteihän abortti kiva ole, mutta kun elämä ja elämäntilanteet voivat olla hankalia”.

Soini sanoo, ettei voi sietää ”nössöilyä” uskonasioissa.[32] Hän pelkää luterilaisen kirkon suhteellistavan kaiken ja pitävän kaikkea vain kauniina tarinana ja pelastustakin symbolisena: ”Lopulta kielletään uskon koko voima. On hyvä ihminen, hyvä elämä, hyvä humanismi – ihan täyttä roskaa.”[32] Soinia viehätti myös paavin antikommunismi ja ateisminvastaisuus.[52]

Kritiikkiä

Soinia on kritisoitu perussuomalaisten väitetyn ”rotusyrjinnän” kieltämisestä puolueen edustajiin suunnattujen rotuoppiväitteiden jälkeen.[53] BBC:n HARDtalk-ohjelman juontaja Stephen Sackur syytti helmikuussa 2013 haastattelussaan Soinia lupauksensa pettämisestä viitaten tämän aiempaan lausuntoon, jonka mukaan rasismiin syyllistyneet edustajat erotettaisiin puolueesta.[53] Kansanedustajat James Hirvisaari ja Jussi Halla-aho oli tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja kansanedustaja Teuvo Hakkarainen oli puolestaan esittänyt rasistiseksi luonnehdittuja lausuntoja useaan kertaan mediassa. Lokakuussa 2013 Hirvisaari erotettiin puolueesta, kun hän kuvasi Seppo Lehdon natsitervehdyksen Eduskunnan lehtereillä.[54][53][55]

Teokset

Lähteet

  1. ↑ Pelli, Petja: Timo Soini uudesta paavista: Hän on minulle hyvä kaitsija. Helsingin Sanomat, 14.3.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.1.2017.
  2. ↑ Hämäläinen, Unto: Populisti ja pelimies Soini kertoo, miten Vennamon opeilla pärjää lähiö-Suomessa. Helsingin Sanomat, 15.3.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.5.2014.
  3. ↑ Maisterisjätkä. Helsingin Sanomat, 15.6.1997. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2011.
  4. ↑ Topelius, Tuuli: Timo Soini meinasi loikata Sdp:hen Iltasanomat.fi. 11.10.2011. Viitattu 6.5.2014.
  5. ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa 1995 (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 28.6.2011.
  6. ↑ Kaikkonen, Raija: Smp aikoo julistautua populistiseksi puolueeksi. Helsingin Sanomat, 26.4.1992. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2011.
  7. ↑ Smp:n tilalle uusi ”Perussuomalaiset”. Helsingin Sanomat, 17.5.1995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2011.
  8. ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa 1999 (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 28.6.2011.
  9. ↑ Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (XLS) 31.5.2004. Tilastokeskus. Viitattu 28.6.2011.
  10. ↑ Soinista perussuomalaisten presidenttiehdokas
  11. ↑ Vahvistettu tulos. I vaali. Presidenttiehdokkaiden menestyksen kuvaus, Presidentinvaali 2006
  12. ↑ Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat, Koko maa Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 6.5.2014.
  13. ↑ Perussuomalaisten koneisto ei pysynyt kannatuksen perässä
  14. ↑ Suomen virallinen tilasto. Europarlamenttivaalit 1996 (Tilastokeskus 1997), s. 101.
  15. ↑ Koko maa 10.6.2009. Oikeusministeriö. Viitattu 28.6.2011.
  16. ↑ Parlamentin jäsenet: Timo Soini Euroopan parlamentti. Viitattu 24.9.2013.
  17. ↑ Eniten ääniä saaneet ehdokkaat: koko maa Eduskuntavaalit 2011 tulospalvelu. HS.fi. Viitattu 6.5.2014.
  18. ↑ Sampo Terho seuraa Soinia EU-parlamenttiin Yle Uutiset. 4.5.2011. Viitattu 28.6.2011.
  19. ↑ a b c d Timo Soini Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  20. ↑ Vuoden johtaja: Timo Soini Taloussanomat. 9.6.2011. Viitattu 9.6.2011.
  21. ↑ Soini lähtee presidenttikisaan YLE Uutiset. 24.9.2011. Viitattu 24.9.2011.
  22. ↑ Presidentinvaali 22.1.2012 (1. kierros) Vaalit.fi. 24.1.2012. Oikeuministeriö. Viitattu 6.5.2014.
  23. ↑ Anniina Wallius: Der Spiegel listasi Euroopan kymmenen vaarallisinta poliitikkoa - Soini on heistä yksi, Yle.fi, Uutiset 6.8.2012, viitattu 6.8.2012
  24. ↑ Timo Soini ei lähde presidenttiehdokkaaks i iltalehti.fi. 14.4.2016. Sanoma Oyj. Viitattu 15.4.2016.
  25. ↑ Joel Maisalmi: Soini ei hae jatkoa perussuomalaisten johdossa Kainuun Sanomat/STT. 5.3.2017. Viitattu 5.3.2017.
  26. ↑ Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
  27. ↑ Kolmen ässän humppa – seuraa hallitusohjelmavääntöä Smolnassa hetki hetkeltä 8.5.2015. Yle. Viitattu 8.5.2015.
  28. ↑ Sipilä pääministeriksi, Soini ulkoministeriksi ja Stubb valtiovarainministeriksi 27.5.2015. Yle. Viitattu 27.5.2015.
  29. ↑ Kallioniemi, Eija: Kaksi ylitse muiden – he olivat viime kuntavaalien ääniharavat Iltasanomat.fi. 22.10.2008. Viitattu 6.5.2014.
  30. ↑ Uudenmaan vaalipiiri - Espoo - Ääniharavat Selitysteksti tulosteelle
  31. ↑ Laura Saarikoski: Timo Soini samastuu USA:n oikeistoon: Olen Suomen harvoja republikaaneja. Ulkoministerin mielestä Suomella on varaa vain yhteen ulkopolitiikkaan, jonka oppositio nyt haastaa Helsingin Sanomat. 1.9.2015. Viitattu 3.3.2016.
  32. ↑ a b c d e f g Tiusanen, Pia: Timo Soini – aivan mahdoton tyyppi? (Internet Archive) Uusi Tie. 2009. Viitattu 6.5.2014.
  33. ↑ TimoSoini.fi – Olen ylpeä Perussuomalaisuudesta timosoini.fi. Viitattu 13.1.2012.
  34. ↑ a b c Presidentinvaalit 2012 – Vaalikone Iltalehti. Viitattu 11.12.2011.
  35. ↑ Soini ei hyväksy aborttia missään oloissa Ilta-Sanomat. Viitattu 10.12.2011.
  36. ↑ Lounio, Tomi: Vaalispesiaali – Lounion tentissä Timo Soini. Kehotus, 2007, nro 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.6.2011.
  37. ↑ Timo Soini marssi homoliittoja vastaan Pariisissa 28.5.2013. Iltalehti. Viitattu 31.3.2017.
  38. ↑ Anti-gay marriage protesters clash with riot police in Paris 26.5.2013. The Telegraph. Viitattu 31.3.2017.
  39. ↑ Junkkari, Marko: Näin Soini puhui haastattelussa maahanmuutosta (Arkistoitu sivu) HS.fi. 13.4.2011. Viitattu 29.10.2016.
  40. ↑ Soini: ”Toivon kantasuomalaisten ymmärtävän, kuinka arvokkaita maahanmuuttajat meille ovat” Aamulehti. 29.12.2011. Viitattu 20.04.2012.
  41. ↑ a b Elämäni käännekohdat: "Kovuuteen piti kasvaa" Iltalehti. 10.3.2008. Viitattu 30.5.2014.
  42. ↑ Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos (Pro gradu -tutkilema) Helsingin yliopisto. Viitattu 6.5.2014.
  43. ↑ Populismi – politiikan moniottelija Timo Soinin kotisivut. 4.6.2010. Viitattu 6.5.2014.
  44. ↑ Soini, Timo: Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki. SMP:n roolinmuutos. Valtiotieteet Unioninkatu 35 opinnäytteet. Hv Opinnäytteet SOINI. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1988.
  45. ↑ Huttunen, Janne: Soini lähtee presidenttikisaan kovin tavoittein Yle.fi. Viitattu 23.4.2011.
  46. ↑ Timo Soini ei hylännyt rakasta seuraansa juhlahumussa 27.10.2008. MTV3. Viitattu 28.6.2011.
  47. ↑ Kuningas Jalkapallo Timo Soinin Ploki. 31.5.2010. Viitattu 28.6.2011.
  48. ↑ Ainola, Olli: "Soinin terveys on todellinen riski" Talouselämä. 29.4.2011. Viitattu 29.12.2015.
  49. ↑ Viljanmaa, Toni: Väätäinen: Soinin ongelmana 40 kiloa ylipainoa Satakunnan Kansa. 19.92012. Viitattu 29.12.2015.
  50. ↑ Varjus, Seppo: Timo Soini paljasti peitellyt terveysongelmansa: Salainen sydänoperaatio ja verenmyrkytys Iltasanomat.fi. 3.4.2010. Viitattu 29.12.2015.
  51. ↑ Helsingin Sanomat. NYT-liite. 11.7.2008.
  52. ↑ Timo Soini: Naispappeus ajoi minut katolilaiseksi Ilta-Sanomat. 24.9.2009. Viitattu 27.9.2009.
  53. ↑ a b c Hedberg, Mimosa: Timo Soinia hiillostettiin BBC:n haastattelussa Iltalehti. 21.2.2013. Viitattu 21.2.2014.
  54. ↑ Hirvisaaren tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan jää voimaan Helsingin Sanomat. 18.6.2012. Viitattu 21.2.2014.
  55. ↑ Orjala, Anne: Perussuomalaisten James Hirvisaari erotettiin puolueesta Yle Uutiset. 4.10.2013. Viitattu 21.2.2014.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Erkki Tuomioja 		Suomen ulkoasiainministeri
2015– 		Seuraaja:
–

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Timo_Soini&oldid=16407552”