Ero sivun ”Pohjois-Inkerin Hoitokunta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Wgn (keskustelu | muokkaukset) p kv |
|||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
== Perustaminen == |
== Perustaminen == |
||
Pohjois-Inkerin väliaikainen toimikunta syntyi heinäkuussa 1919 pohjoisinkeriläisten pakolaisten perustamana. Pohjois-Inkeristä saapui Suomeen pakolaistulva keväällä 1919, kun [[venäläiset]] [[bolševikit]] alkoivat häätää pohjoisinkeriläisiä kodeistaan ja tehdä [[puna-armeija]]n pakkovärväyksiä. Kokonaisuudessaan Suomessa oli 8000 inkeriläispakolaista Hoitokunnan perustamisajankohtana. Hoitokunnan pohjoisinkeriläiset perustajat olivat radikaalimpia kuin Länsi-Inkerin |
Pohjois-Inkerin väliaikainen toimikunta syntyi heinäkuussa 1919 pohjoisinkeriläisten pakolaisten perustamana. Pohjois-Inkeristä saapui Suomeen pakolaistulva keväällä 1919, kun [[venäläiset]] [[bolševikit]] alkoivat häätää pohjoisinkeriläisiä kodeistaan ja tehdä [[puna-armeija]]n pakkovärväyksiä. Kokonaisuudessaan Suomessa oli 8000 inkeriläispakolaista Hoitokunnan perustamisajankohtana. Hoitokunnan pohjoisinkeriläiset perustajat olivat radikaalimpia kuin Länsi-Inkerin toimikunnan, jonka kanssa Pohjois-Inkerin Hoitokunta joutuikin useaan otteeseen erinäisiin riitoihin. Pohjois-Inkerin Hoitokunta saattoi laskea tukeutuvansa suomalaisiin jääkäreihin ja Suomen tasavaltaan itsenäisyyspyrkimyksissään Neuvosto-Venäjästä ja Suomen tasavaltaan liittymisessään, kun taas Länsi-Inkerin toimikunta Pietarin ja Viron välisellä alueella joutui ottamaan huomioon [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]n ja [[Viro]]n suhteet [[Venäjän luoteisarmeija]]an, minkä vuoksi Länsi-Inkerin toimikunta pyrki samaan riittävän vahvan aseman alueesta neuvotellakseen Venäjän valkoisten kanssa autonomiasta. |
||
He myös olivat jossain määrin pettyneet [[Inkerin Väliaikainen Toimikunta|Inkerin Väliaikaisen Toimikunnan]] toimintaan ja päättivät näin ollen ajaa Inkerin asiaa alueisiin jaettuna. |
|||
== Toiminta == |
== Toiminta == |
||
| Rivi 13: | Rivi 11: | ||
Pohjois-Inkerin Toimikunta alkoi aktiivisesti vaatia Pohjois-Inkerin ellei koko Inkerin liittämistä Suomeen. Hoitokunta alkoi muodostaa kesällä Suomen hallituksen asetuella ja suostumuksella aseellisia joukkoja Pohjois-Inkerin kansannousun järjestämiseksi. Muodostettu 580 miehen vahvuinen ''[[Pohjois-Inkerin Rykmentti]]'' hyökkäsi [[26. heinäkuuta]] [[1919]] [[everstiluutnantti]] [[Georg Elfvengren]]in johdolla. Rykmentti eteni Pohjois-Inkeriin 10-15 km Suomen rajalta joutuen kuitenkin vetäytymään Suomen hallituksen suljettua rajansa, koska se oli aloitettu ilman hallituksen lupaa. Everstiluutnantti erotettiin ja toimikunta muutti nimensä Pohjois-Inkerin Hoitokunnaksi ottaen puheenjohtajakseen [[maalaisliitto]]laisen [[kansanedustaja]]n [[Juho Kokko|Juho Kokon]]. Joukot vetäytyivät Kirjasaloon puolustukseen yrittäen uutta hyökkäystä vielä Elfvengrenin johdolla [[21. lokakuuta]] epäonnistuen samanlailla kuin heinäkuussa. |
Pohjois-Inkerin Toimikunta alkoi aktiivisesti vaatia Pohjois-Inkerin ellei koko Inkerin liittämistä Suomeen. Hoitokunta alkoi muodostaa kesällä Suomen hallituksen asetuella ja suostumuksella aseellisia joukkoja Pohjois-Inkerin kansannousun järjestämiseksi. Muodostettu 580 miehen vahvuinen ''[[Pohjois-Inkerin Rykmentti]]'' hyökkäsi [[26. heinäkuuta]] [[1919]] [[everstiluutnantti]] [[Georg Elfvengren]]in johdolla. Rykmentti eteni Pohjois-Inkeriin 10-15 km Suomen rajalta joutuen kuitenkin vetäytymään Suomen hallituksen suljettua rajansa, koska se oli aloitettu ilman hallituksen lupaa. Everstiluutnantti erotettiin ja toimikunta muutti nimensä Pohjois-Inkerin Hoitokunnaksi ottaen puheenjohtajakseen [[maalaisliitto]]laisen [[kansanedustaja]]n [[Juho Kokko|Juho Kokon]]. Joukot vetäytyivät Kirjasaloon puolustukseen yrittäen uutta hyökkäystä vielä Elfvengrenin johdolla [[21. lokakuuta]] epäonnistuen samanlailla kuin heinäkuussa. |
||
Syksyllä Hoitokunta keskittyi Kirjasalon tasavallan hoitoon julkaisten Pohjois-Inkerin omaa [[postimerkki]]ä ja [[Kirjasalon Sanomat|Kirjasalon sanomia]]. Välit suomalaisiin aktivisteihin oli hyvät, |
Syksyllä Hoitokunta keskittyi Kirjasalon tasavallan hoitoon julkaisten Pohjois-Inkerin omaa [[postimerkki]]ä ja [[Kirjasalon Sanomat|Kirjasalon sanomia]]. Välit suomalaisiin aktivisteihin oli hyvät, mutta suhteita länsi-inkeriläisten kanssa hankaloitti se, että nämä nojautuivat valkoiseen Luoteis-Venäjän hallitukseen, kun taas pohjoisinkeriläiset luottivat ensisijaisesti Suomen hallitukseen. Maaliskuussa [[1920]] kummankin alueen hoitokunnat pääsivät sopuun ja valitsivat inkeriläisten yhteiseksi edustajaksi [[maisteri]] [[Kaapre Tynni]]n. |
||
Kun suomalaiset luovuttivat Kirjasalon [[Tarton rauhansopimus|Tarton rauhansopimuksen]] mukaisesti, jäi Hoitokunnalle enää tehtäväksi inkeriläispakolaisten asioiden hoitaminen. Pakolaisia oli saapunut taisteluiden jälkeen noin 8000 ja osa heistä palasi rauhan jälkeen takaisin Inkeriin, osa jäi Suomeen. [[11. maaliskuuta]] 1921 ylimääräisessä ja ilmeisesti viimeisessä kokouksessaan Pohjois-Inkerin Hoitokunta vahvisti [[Inkerin lippu|Inkerin lipun]] mitat ja värit. |
Kun suomalaiset luovuttivat Kirjasalon [[Tarton rauhansopimus|Tarton rauhansopimuksen]] mukaisesti, jäi Hoitokunnalle enää tehtäväksi inkeriläispakolaisten asioiden hoitaminen. Pakolaisia oli saapunut taisteluiden jälkeen noin 8000 ja osa heistä palasi rauhan jälkeen takaisin Inkeriin, osa jäi Suomeen. [[11. maaliskuuta]] 1921 ylimääräisessä ja ilmeisesti viimeisessä kokouksessaan Pohjois-Inkerin Hoitokunta vahvisti [[Inkerin lippu|Inkerin lipun]] mitat ja värit. Hoitokunnan toiminta ja merkitys väheni sitä mukaa, kun sen johtama vapaustaistelu menetti pohjansa rauhansopimuksen jälkeen. |
||
{{Heimosodat}} |
{{Heimosodat}} |
||
Versio 2. huhtikuuta 2017 kello 10.01
Pohjois-Inkerin Hoitokunta (alkujaan Pohjois-Inkerin Väliaikainen Hoitokunta) oli Suomessa toiminut Pohjois-Inkerin väliaikainen pakolaishallitus, joka toimi heinäkuusta 1919, vuoteen 1921. Hoitokunta johti Inkerin vapaustaistelua ja sen tavoitteena oli liittää erityisesti Pohjois-Inkeri, mutta myös tarpeen tullen koko Inkeri Suomeen. Käytännössä Hoitokunta toimi Kirjasalon Tasavallan hallituksena ja Suomen inkeriläisten pakolaisten asioiden ajajana.
Perustaminen
Pohjois-Inkerin väliaikainen toimikunta syntyi heinäkuussa 1919 pohjoisinkeriläisten pakolaisten perustamana. Pohjois-Inkeristä saapui Suomeen pakolaistulva keväällä 1919, kun venäläiset bolševikit alkoivat häätää pohjoisinkeriläisiä kodeistaan ja tehdä puna-armeijan pakkovärväyksiä. Kokonaisuudessaan Suomessa oli 8000 inkeriläispakolaista Hoitokunnan perustamisajankohtana. Hoitokunnan pohjoisinkeriläiset perustajat olivat radikaalimpia kuin Länsi-Inkerin toimikunnan, jonka kanssa Pohjois-Inkerin Hoitokunta joutuikin useaan otteeseen erinäisiin riitoihin. Pohjois-Inkerin Hoitokunta saattoi laskea tukeutuvansa suomalaisiin jääkäreihin ja Suomen tasavaltaan itsenäisyyspyrkimyksissään Neuvosto-Venäjästä ja Suomen tasavaltaan liittymisessään, kun taas Länsi-Inkerin toimikunta Pietarin ja Viron välisellä alueella joutui ottamaan huomioon Britannian ja Viron suhteet Venäjän luoteisarmeijaan, minkä vuoksi Länsi-Inkerin toimikunta pyrki samaan riittävän vahvan aseman alueesta neuvotellakseen Venäjän valkoisten kanssa autonomiasta.
Toiminta
Pohjois-Inkerin Toimikunta alkoi aktiivisesti vaatia Pohjois-Inkerin ellei koko Inkerin liittämistä Suomeen. Hoitokunta alkoi muodostaa kesällä Suomen hallituksen asetuella ja suostumuksella aseellisia joukkoja Pohjois-Inkerin kansannousun järjestämiseksi. Muodostettu 580 miehen vahvuinen Pohjois-Inkerin Rykmentti hyökkäsi 26. heinäkuuta 1919 everstiluutnantti Georg Elfvengrenin johdolla. Rykmentti eteni Pohjois-Inkeriin 10-15 km Suomen rajalta joutuen kuitenkin vetäytymään Suomen hallituksen suljettua rajansa, koska se oli aloitettu ilman hallituksen lupaa. Everstiluutnantti erotettiin ja toimikunta muutti nimensä Pohjois-Inkerin Hoitokunnaksi ottaen puheenjohtajakseen maalaisliittolaisen kansanedustajan Juho Kokon. Joukot vetäytyivät Kirjasaloon puolustukseen yrittäen uutta hyökkäystä vielä Elfvengrenin johdolla 21. lokakuuta epäonnistuen samanlailla kuin heinäkuussa.
Syksyllä Hoitokunta keskittyi Kirjasalon tasavallan hoitoon julkaisten Pohjois-Inkerin omaa postimerkkiä ja Kirjasalon sanomia. Välit suomalaisiin aktivisteihin oli hyvät, mutta suhteita länsi-inkeriläisten kanssa hankaloitti se, että nämä nojautuivat valkoiseen Luoteis-Venäjän hallitukseen, kun taas pohjoisinkeriläiset luottivat ensisijaisesti Suomen hallitukseen. Maaliskuussa 1920 kummankin alueen hoitokunnat pääsivät sopuun ja valitsivat inkeriläisten yhteiseksi edustajaksi maisteri Kaapre Tynnin.
Kun suomalaiset luovuttivat Kirjasalon Tarton rauhansopimuksen mukaisesti, jäi Hoitokunnalle enää tehtäväksi inkeriläispakolaisten asioiden hoitaminen. Pakolaisia oli saapunut taisteluiden jälkeen noin 8000 ja osa heistä palasi rauhan jälkeen takaisin Inkeriin, osa jäi Suomeen. 11. maaliskuuta 1921 ylimääräisessä ja ilmeisesti viimeisessä kokouksessaan Pohjois-Inkerin Hoitokunta vahvisti Inkerin lipun mitat ja värit. Hoitokunnan toiminta ja merkitys väheni sitä mukaa, kun sen johtama vapaustaistelu menetti pohjansa rauhansopimuksen jälkeen.
| ||||||||||||||||||||||||||||||