Ero sivun ”Kristallipalatsi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kpl-jakoja ja lähteen kahdennus. Perustiedot kuten koko ylemmäksi lopusta.
Arla (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
39 162 muokkausta
p l
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Crystal Palace.PNG|thumb|Kristallipalatsin julkisivu maailmannäyttelyn aikaan aikalaispiirroksessa.]]
[[Tiedosto:Crystal Palace.PNG|thumb|Kristallipalatsin julkisivu maailmannäyttelyn aikaan aikalaispiirroksessa.]]
[[Tiedosto:Crystal Palace General view from Water Temple.jpg|thumb|Sydenhamin Kristallipalatsi valokuvassa vuodelta 1854.]]
[[Tiedosto:Crystal Palace General view from Water Temple.jpg|thumb|Sydenhamin Kristallipalatsi valokuvassa vuodelta 1854.]]
'''Kristallipalatsi''' ({{k-en|The Crystal Palace}}) oli [[kasvihuone]]insinööri [[Joseph Paxton]]in suunnittelema [[valurauta|valuraudasta]], lasista ja osittain puusta rakennettu näyttelyhalli, joka oli suunniteltu vuoden 1851 [[Lontoon maailmannäyttely]]ä varten<ref name=miettinen>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xip.fi/taidehistoria/?page_id=73 | Nimeke = Uusia tekniikoita | Tekijä = Miettinen, Jukka O. | Julkaisu = "Tila, kuva, aatteet"-luentosarjan oheismateriaali | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Teatterikorkeakoulu | Viitattu = 30.4.2011 }}<br>(Huom. Lontoon maailmannäyttelyn järjestämisvuosi on lähteen mukaan 1852 eli väärä.)</ref>.
'''Kristallipalatsi''' ({{k-en|The Crystal Palace}}) oli [[kasvihuone]]insinööri [[Joseph Paxton]]in suunnittelema [[valurauta|valuraudasta]], lasista ja osittain puusta rakennettu näyttelyhalli, joka oli suunniteltu vuoden 1851 [[Lontoon maailmannäyttely]]ä varten<ref name=miettinen>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xip.fi/taidehistoria/?page_id=73 | Nimeke = Uusia tekniikoita | Tekijä = Miettinen, Jukka O. | Julkaisu = "Tila, kuva, aatteet"-luentosarjan oheismateriaali | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Teatterikorkeakoulu | Viitattu =30.4.2011 }}<br>(Huom. Lontoon maailmannäyttelyn järjestämisvuosi on lähteen mukaan 1852 eli väärä.)</ref>.


Aikaansa nähden poikkeuksellisen kevyeltä näyttävä rakennus pystytettiin vain viidessä kuukaudessa ennaltavalmistettujen osien ansioista. Kristallipalatsi oli kevyiden rakenteidensa vuoksi insinööri- ja arkkitehtitaidon voimannäyte ja tarjosi näytteilleasettajille valoisat 70&nbsp;000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Kristallipalatsi siirrettiin maailmannäyttelyn jälkeen [[Sydenham Hill]]iin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.
Aikaansa nähden poikkeuksellisen kevyeltä näyttävä rakennus pystytettiin vain viidessä kuukaudessa ennaltavalmistettujen osien ansioista. Kristallipalatsi oli kevyiden rakenteidensa vuoksi insinööri- ja arkkitehtitaidon voimannäyte ja tarjosi näytteilleasettajille valoisat 70&nbsp;000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Kristallipalatsi siirrettiin maailmannäyttelyn jälkeen [[Sydenham Hill]]iin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.


Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293&nbsp;655 lasilevyä, 30&nbsp;000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.<ref name="sis">{{Kirjaviite | Tekijä = Bill Bryson| Nimeke =Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 15–19| Selite =Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos ''At Home: A Short History of Private Life'', Transworld Publishers/Doubleday 2010) | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 978-951-0-36967-8 }}</ref>
Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293&nbsp;655 lasilevyä, 30&nbsp;000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.<ref name="sis">{{Kirjaviite | Tekijä = Bill Bryson| Nimeke =Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 15–19| Selite =Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos ''At Home: A Short History of Private Life'', Transworld Publishers/Doubleday 2010) | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 978-951-0-36967-8 }}</ref>


Paxton tunsi jo ennalta kasvihuoneiden rakentamisen, mutta hänellä ei ollut [[Arkkitehti|arkkitehdin]] koulutusta. Sen vuoksi hänen osallistumisensa maailmannäyttelyrakennuksen suunnittelukilpailuun oli rohkea teko. Epäilijät sanoivat, että rakennus ei kestä tuulessa, että se muuttuisi auringonpaisteessä sietämättömän kuumaksi tai että lasipinnat voisivat lämmetessään hajota. Mikään näistä epäilyksistä ei toteutunut. Lähes koko rakennelma koottiin samanlaisista 90 cm leveistä ja 7 metriä pitkistä standardiosista. Tarvittiin 93&nbsp;000 neliömetriä lasia, mikä oli kolmasosa maan vuotuisesta tuotannosta. Samaan aikaan (1838) oli kehitetty uusi tekniikka lasilevyjen tuotantoon. Myös [[Ovi- ja ikkunavero|ikkunavero]]n kumoutuminen oli välttämätön ehto hankkeen toteutumiselle.<ref name="sis">{{Kirjaviite | Tekijä = Bill Bryson| Nimeke =Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 15–19| Selite =Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos ''At Home: A Short History of Private Life'', Transworld Publishers/Doubleday 2010) | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 978-951-0-36967-8 }}</ref>
Paxton tunsi jo ennalta kasvihuoneiden rakentamisen, mutta hänellä ei ollut [[Arkkitehti|arkkitehdin]] koulutusta. Sen vuoksi hänen osallistumisensa maailmannäyttelyrakennuksen suunnittelukilpailuun oli rohkea teko. Epäilijät sanoivat, että rakennus ei kestä tuulessa, että se muuttuisi auringonpaisteessä sietämättömän kuumaksi tai että lasipinnat voisivat lämmetessään hajota. Mikään näistä epäilyksistä ei toteutunut. Lähes koko rakennelma koottiin samanlaisista 90 cm leveistä ja 7 metriä pitkistä standardiosista. Tarvittiin 93&nbsp;000 neliömetriä lasia, mikä oli kolmasosa maan vuotuisesta tuotannosta. Samaan aikaan (1838) oli kehitetty uusi tekniikka lasilevyjen tuotantoon. Myös [[Ovi- ja ikkunavero|ikkunavero]]n kumoutuminen oli välttämätön ehto hankkeen toteutumiselle.<ref name="sis">{{Kirjaviite | Tekijä = Bill Bryson| Nimeke =Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 15–19| Selite =Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos ''At Home: A Short History of Private Life'', Transworld Publishers/Doubleday 2010) | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 978-951-0-36967-8 }}</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==
Rivi 18: Rivi 18:
* {{Commonscat-rivi|Crystal Palace (building)}}
* {{Commonscat-rivi|Crystal Palace (building)}}


[[Luokka:Englannin entiset rakennukset ja rakennelmat]]
[[Luokka:City of Westminsterin entiset rakennukset ja rakennelmat]]

Versio 28. maaliskuuta 2017 kello 10.36

Kristallipalatsin julkisivu maailmannäyttelyn aikaan aikalaispiirroksessa.
Sydenhamin Kristallipalatsi valokuvassa vuodelta 1854.

Kristallipalatsi (engl. The Crystal Palace) oli kasvihuoneinsinööri Joseph Paxtonin suunnittelema valuraudasta, lasista ja osittain puusta rakennettu näyttelyhalli, joka oli suunniteltu vuoden 1851 Lontoon maailmannäyttelyä varten[1].

Aikaansa nähden poikkeuksellisen kevyeltä näyttävä rakennus pystytettiin vain viidessä kuukaudessa ennaltavalmistettujen osien ansioista. Kristallipalatsi oli kevyiden rakenteidensa vuoksi insinööri- ja arkkitehtitaidon voimannäyte ja tarjosi näytteilleasettajille valoisat 70 000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Kristallipalatsi siirrettiin maailmannäyttelyn jälkeen Sydenham Hilliin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.

Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293 655 lasilevyä, 30 000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.[2]

Paxton tunsi jo ennalta kasvihuoneiden rakentamisen, mutta hänellä ei ollut arkkitehdin koulutusta. Sen vuoksi hänen osallistumisensa maailmannäyttelyrakennuksen suunnittelukilpailuun oli rohkea teko. Epäilijät sanoivat, että rakennus ei kestä tuulessa, että se muuttuisi auringonpaisteessä sietämättömän kuumaksi tai että lasipinnat voisivat lämmetessään hajota. Mikään näistä epäilyksistä ei toteutunut. Lähes koko rakennelma koottiin samanlaisista 90 cm leveistä ja 7 metriä pitkistä standardiosista. Tarvittiin 93 000 neliömetriä lasia, mikä oli kolmasosa maan vuotuisesta tuotannosta. Samaan aikaan (1838) oli kehitetty uusi tekniikka lasilevyjen tuotantoon. Myös ikkunaveron kumoutuminen oli välttämätön ehto hankkeen toteutumiselle.[2]

Lähteet

  • Jürgen Tietz: 1900-luvun arkkitehtuuri. Könemann, 2000.

Viitteet

  1. ↑ Miettinen, Jukka O.: Uusia tekniikoita "Tila, kuva, aatteet"-luentosarjan oheismateriaali. 2011. Teatterikorkeakoulu. Viitattu 30.4.2011.
    (Huom. Lontoon maailmannäyttelyn järjestämisvuosi on lähteen mukaan 1852 eli väärä.)
  2. ↑ a b Bill Bryson: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona, s. 15–19. Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos At Home: A Short History of Private Life, Transworld Publishers/Doubleday 2010). WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36967-8.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kristallipalatsi&oldid=16378160”