Ero sivun ”Joseph Caillaux” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
edellinen muokkaaja on ilmeisesti vahingossa kumonnut pääosan tekemistään hyödyllisistä muutoksista; palautetaan ne ja tehdään pari lisää |
|||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
[[Italia]]n [[Pariisi]]n-[[suurlähettiläs]] järjesti 16. maaliskuuta 1914 Ranskan presidentille [[Raymond Poincaré]]lle juhlat. Sinne oli kutsuttu puolisonsa Henrietten kanssa myös Caillaux, joka toimi tuolloin valtionvarainministerinä. Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa oikeistolaisen ''[[Le Figaro]]'' -sanomalehden päätoimituksen ohi, rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi päästä lehden päätoimittajan [[Gaston Calmette]]n puheille.<ref name=VK167>{{Kirjaviite | Nimeke= Vuosisatamme Kronikka | Sivu=167| Selite=Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan| Julkaisija= Gummerus| Vuosi= 1999| Tunniste=ISBN 951-20-2893-X<}}</ref> |
[[Italia]]n [[Pariisi]]n-[[suurlähettiläs]] järjesti 16. maaliskuuta 1914 Ranskan presidentille [[Raymond Poincaré]]lle juhlat. Sinne oli kutsuttu puolisonsa Henrietten kanssa myös Caillaux, joka toimi tuolloin valtionvarainministerinä. Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa oikeistolaisen ''[[Le Figaro]]'' -sanomalehden päätoimituksen ohi, rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi päästä lehden päätoimittajan [[Gaston Calmette]]n puheille.<ref name=VK167>{{Kirjaviite | Nimeke= Vuosisatamme Kronikka | Sivu=167| Selite=Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan| Julkaisija= Gummerus| Vuosi= 1999| Tunniste=ISBN 951-20-2893-X<}}</ref> |
||
Kesken keskustelun rouva Caillaux ampui toimittajan. Ampumisen syy oli selvä. Caillaux oli radikaali [[sosialisti]] ja ajoi Ranskaan [[Progressiivinen vero|progressiivista verotusta]]. Myös tämän maltillinen ja [[pasifisti]]nen politiikka pääministerivuosinaan 1911–1912 Marokon kriisin aikana, jolloin [[Saksa]]n sotalaivat piirittivät Ranskan linnoitusta [[Agadir]]issa, oli suututtanut Ranskan [[porvaristo]]a, joka vastusti tätä sekä progressiivisen verotuksen tuloa maahan.<ref name=VK167/> |
Kesken keskustelun rouva Caillaux ampui toimittajan. Ampumisen syy oli selvä. Caillaux oli radikaali [[sosialisti]] ja ajoi Ranskaan [[Progressiivinen vero|progressiivista verotusta]]. Myös tämän maltillinen ja [[pasifisti]]nen politiikka pääministerivuosinaan 1911–1912 [[Toinen Marokon kriisi|Marokon kriisin]] aikana, jolloin [[Saksa]]n sotalaivat piirittivät Ranskan linnoitusta [[Agadir]]issa, oli suututtanut Ranskan [[porvaristo]]a, joka vastusti tätä sekä progressiivisen verotuksen tuloa maahan.<ref name=VK167/> |
||
''Le Figaro'' ryhtyi mustamaalaamaan Caillaux'n mainetta mutta ei pystynyt todistamaan syytöksiä ja joutui perumaan ne. Calmette oli kuitenkin saanut käsiinsä [[kirje]]itä, joita herra Caillaux oli kirjoittanut vaimolleen. Le Figaro oli päättänyt julkaista kirjeet samana päivänä, ja rouva Caillaux vaati kirjeitä takaisin. Kun Calmette ei suostunut, rouva Caillaux ampui hänet. Rouva Caillaux tuomittiin vankeuteen murhasta, mutta hänet armahdettiin.<ref>Berenson, Edward The Trial of Madame Caillaux (Univ. of California Press: Oxford, 1992)</ref>{{Lähde tarkemmin}} |
''Le Figaro'' ryhtyi mustamaalaamaan Caillaux'n mainetta mutta ei pystynyt todistamaan syytöksiä ja joutui perumaan ne. Calmette oli kuitenkin saanut käsiinsä [[kirje]]itä, joita herra Caillaux oli kirjoittanut vaimolleen. Le Figaro oli päättänyt julkaista kirjeet samana päivänä, ja rouva Caillaux vaati kirjeitä takaisin. Kun Calmette ei suostunut, rouva Caillaux ampui hänet. Rouva Caillaux tuomittiin vankeuteen murhasta, mutta hänet armahdettiin.<ref>Berenson, Edward The Trial of Madame Caillaux (Univ. of California Press: Oxford, 1992)</ref>{{Lähde tarkemmin}} |
||
Versio 27. maaliskuuta 2017 kello 00.55
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli käsittelee enemmän vaimon tekemää murhaa kuin itse henkilöä, lähteet pitäisi korjata |
Joseph Caillaux (30. maaliskuuta 1863 – 21./22. marraskuuta 1944) oli ranskalainen poliitikko ja merkittävä hahmo kolmannen tasavallan aikana. Hän oli radikaalipuolueen johtaja ja vuosina 1911–1912 pääministeri. Pääministeriaikanaan hän harjoitti sovinnollista politiikka Saksan suhteen. Hänen maltillinen politiikkansa auttoi rauhan ylläpitämisessä Marokon kriisin aikana 1911lähde?. Hän joutui kuitenkin painostuksen vuoksi eroamaan pääministerin tehtävästä. Hänen yleinen rauhanpyrkimyksiä korostava suhtautumisensa herätti niin paljon vastustusta, että hänet tuomittiin myöhemmin ensimmäisen maailmansodan jälkeen vankilaan, koska hänen katsottiin syyllistyneen "vahingon aiheuttamiseen valtion ulkoiselle turvallisuudelle".[1]
Päätoimittajan ampuminen
Italian Pariisin-suurlähettiläs järjesti 16. maaliskuuta 1914 Ranskan presidentille Raymond Poincarélle juhlat. Sinne oli kutsuttu puolisonsa Henrietten kanssa myös Caillaux, joka toimi tuolloin valtionvarainministerinä. Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa oikeistolaisen Le Figaro -sanomalehden päätoimituksen ohi, rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi päästä lehden päätoimittajan Gaston Calmetten puheille.[2]
Kesken keskustelun rouva Caillaux ampui toimittajan. Ampumisen syy oli selvä. Caillaux oli radikaali sosialisti ja ajoi Ranskaan progressiivista verotusta. Myös tämän maltillinen ja pasifistinen politiikka pääministerivuosinaan 1911–1912 Marokon kriisin aikana, jolloin Saksan sotalaivat piirittivät Ranskan linnoitusta Agadirissa, oli suututtanut Ranskan porvaristoa, joka vastusti tätä sekä progressiivisen verotuksen tuloa maahan.[2]
Le Figaro ryhtyi mustamaalaamaan Caillaux'n mainetta mutta ei pystynyt todistamaan syytöksiä ja joutui perumaan ne. Calmette oli kuitenkin saanut käsiinsä kirjeitä, joita herra Caillaux oli kirjoittanut vaimolleen. Le Figaro oli päättänyt julkaista kirjeet samana päivänä, ja rouva Caillaux vaati kirjeitä takaisin. Kun Calmette ei suostunut, rouva Caillaux ampui hänet. Rouva Caillaux tuomittiin vankeuteen murhasta, mutta hänet armahdettiin.[3]lähde tarkemmin?
Lähteet
- ↑ Who's Who in First World War firstworldwar.com. 2001. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Vuosisatamme Kronikka, s. 167. Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-2893-X<.
- ↑ Berenson, Edward The Trial of Madame Caillaux (Univ. of California Press: Oxford, 1992)