Ero sivun ”Fulham FC” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MaxWalker (keskustelu | muokkaukset)
p Joukkueen kokoonpanoa ja vanhoja pelaajia
MaxWalker (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 288: Rivi 288:
* [[Karl-Heinz Riedle]] <small>(1999–2001)</small>
* [[Karl-Heinz Riedle]] <small>(1999–2001)</small>
* [[Moritz Volz]] <small>(2004–2009)</small>
* [[Moritz Volz]] <small>(2004–2009)</small>
* [[Sascha Riether]] <small>(2012–2014)</small>


'''{{Kamerunin lippu}} Kamerun'''
'''{{Kamerunin lippu}} Kamerun'''
Rivi 412: Rivi 413:
'''{{Kroatian lippu}} Kroatia'''
'''{{Kroatian lippu}} Kroatia'''
* [[Mladen Petrić]] <small>(2012–2013)</small>
* [[Mladen Petrić]] <small>(2012–2013)</small>

'''{{Bulgarian lippu}} Bulgaria'''
* [[Dimităr Berbatov]] <small>(2012–2014)</small>
|}
|}



Versio 12. maaliskuuta 2017 kello 21.26

Fulham FC
[[Tiedosto:Fulham Football Clubin logo|200px|]]
Koko nimi Fulham Football Club
Lempinimet Cottagers[1]
Perustettu 1879
Kenttä Craven Cottage,
Fulham, Lontoo
– kapasiteetti 26 000
Sarja Englannin mestaruussarja
Puheenjohtaja Yhdysvallat Shahid Khan
Päävalmentaja Slaviša Jokanović
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu

Fulham Football Club on englantilainen vuonna 1879 perustettu jalkapalloseura, joka on kotoisin Lontoosta. Fulham pelaa tällä hetkellä Englannin toiseksi korkeimmalla tasolla mestaruussarjassa. Seura on Lontoon alueen vanhin.

Pitkästä historiastaan huolimatta Fulhamin suurin voitto on Intertoto Cupin ykkössija vuonna 2002. Kaudella 2009–2010 Fulham pelasi Eurooppa-liigan loppuottelussa. FA Cupissa joukkue on päässyt kerran finaaliin ja viidesti välieriin. Paras sarjasijoitus on kaudelta 2008–2009, jolloin Fulham oli Valioliigan seitsemäs.

Fulhamin omistaa Shahid Khan.[2]

Historia

Amatöörivuodet 1879–1898

Fulham perustettiin 1879 nimellä Fulham St Andrew's Church Sunday School ja sen perustivat West Kensingtonin Star Roadilla sijaitsevat anglikaanisen seurakunnan seurakuntalaiset. Se voitti Itä-Lontoon amatööricupin 1887, ja lyhennettyään nimen nykyiseen muotoon vuonna 1888 se voitti ensimmäisellä yrityksellä vuonna 1893 Itä-Lontoon liigan.

Eteläinen liiga 1898–1907

Vuodet Liia
1898–03 Eteläinen Liiga Divisioona 2
1903–07 Eteläinen Liiga Divisioona 1

Joukkue sai ammattilaisstatuksen 12. joulukuuta 1898, samana vuonna kun se aloitti eteläisen liigan 2. divisioonassa. Kaudella 1902–1903 se voitti divisioonan ja nousi porrasta ylemmäs 1. divisioonaan. Joukkue voitti eteläisen liigan kahdesti vuosina 1905–1906 ja 1906–1907.


2001–03: Valioliiga-debyytti

Kausi 2001–02

Van der Sar ja Malbranque Fulhamissa.

Ennakolta Fulhamin odotettiin menestyvän jopa todella hyvin valioliigassa. Moni ennusti joukkueen yltävän UEFA Cup-paikkaan, tai jopa Mestareiden liigaan. Ensimmäinen kausi oli kuitenkin pettymys. Huolimatta muutamista hyvistä otteluista ja ajoittaisista loisteliaista välähdyksistä lopullinen sijoitus sarjassa oli 13.

Kausi 2002–03

Seuraavalla kaudella Fulham ajautui vaarallisen lähelle putoamista ja puheenjohtaja Mohamed Al-Fayed kertoi Tiganalle, että tämän sopimusta ei enää jatkettaisi kauden päätyttyä. Mutta surkeiden esitysten jälkeen, jotka kulminoituivat 4–0 kotitappioon Blackburn Roverseille johtivat siihen, että Tigana sai lähteä jo ennen kauden päätöstä. Jean Tigana teki seuran ennätys oston, kun hän osti Steve Marletin Olympique Lyonnaisista 11,5 miljoonalla punnalla. Hän ei kuitenkaan vastannut odotuksiin ja pelasi vain 54 ottelua 3 vuodessa, tehden niissä vain 11 maalia. Hänet lainattiin Olympique de Marseilleen 18 kuukaudeksi, kun Coleman otti ohjat ja oli siellä sopimuksensa loppuun saakka.

Chris Coleman 2003–2007

Chris Coleman otti ohjat kauden 2002–2003 viiden viimeisen ottelun ajaksi, joista Fulham otti 10 pistettä 15 mahdollisesta. Colemanille tarjottiin pysyvä sopimus kesällä 2003 siitäkin huolimatta, että arveltiin kokemattoman Colemanin palkkaamisen johtavan Fulhamin tippumiseen sarjasta. Coleman kuitenkin vastasi epäilijöille hienosti nostamalla Fulhamin kaudella 2003–2004 yhdeksännelle sijalla Valioliigassa, joka oli samalla Fulhamin kaikkien aikojen paras sijoitus sarjassa. Tämä olisi saattanut olla parempikin sijoitus ellei joukkueelle olisi tullut kovia taloudellisia paineita myydä Louis Saha Manchester Unitediin, josta he saivat seuran ennätyksellisen summan 13 miljoona puntaa. Kauden viimeisessä ottelussa Fulham voitti Boltonin 2–0 vieraissa – kolmas maali olisi nostanut joukkueen sarjassa kahdeksanneksi. Coleman onnistui kaudella 2004–2005 myös varsin mallikkaasti ja joukkue sijoittui sarjassa sijalle 13. Kausi 2005–2006 oli kuitenkin huomattavasti vaikeampi, mutta onnistui kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa voittamaan Wigan Athleticin 1–0 ja varmisti paikkansa sarjassa jo tässä vaiheessa. Kaudella nähtiin muun muassa voitot Chelseasta, 2–0 voitto vuoden 2005 Euroopan mestarista Liverpoolista ja 6–1 voitto West Bromwich Albionista. Fulhamin kotivire oli sarjan 6 parhaan joukkueen ulkopuolelta paras koko sarjassa, 12 voittoa 18 mahdollisesta, kun taas vieraissa joukkue oli sarjan huonoin 1 voitolla ja neljällä tasapelillä 18 ottelusta. Kauden vaikeuksista huolimatta joukkue saavutti sarjassa 12 sijan.

Lawrie Sanchez 4–12/2007

Fulham vaaleansinisissä Boltonia vastaan FA Cupissa 2005.

Lawrie Sanchezin ensimmäinen ottelu oli vierastappio Readingille. Kolmannessa ottelussa näytti jo siltä, että hän saisi kauan kaivattuja pisteitä Arsenalia vastaan, kun Simon Davies tasoitti ottelun 78 minuutilla, mutta Arsenal teki vielä aivan loppuhetkillä kaksi maalia ja voitti ottelun 3–1. Sanchezin seuraava ottelu oli Liverpoolia vastaan, joka lepuutti avainpelaajiaan mestareiden liigan ottelun jäljiltä. Clint Dempseyn maali toikin Sanchezille ensimmäisen voiton Fulhamin peräsimessä. Voitto yhdistettynä muihin otteluihin kierroksella pelasti Fulhamin putoamiselta. Perjantaina 11. maaliskuuta 2007 Sanchez lopetti työnsä Pohjois-Irlannin maajoukkueen valmentajan ja aloitti pysyvästi Fulhamissa. 9. kesäkuuta 2007 Sanchez teki ensimmäisen ostonsa Fulhamille, kun hän osti Diomansy Kamaran West Bromwichistä kuudella miljoonalla punnalla.

Sanchez ei saanut Fulhamia iskuun kaudella 2007–08. Joukkue ei onnistunut kääntämään otteluitaan voitoksi ja putosi sarjan häntäpäähän. Sanchez sai potkut 21. joulukuuta 2007 kun Fulham oli liigassa sijalla 18 voitettuaan vain kaksi pelaamastaan 17 ottelusta.

Roy Hodgson 12/2007–7/2010

Roy Hodgsonin ensimmäiseksi otteluksi osui FA Cupin ottelu Bristol Roversia vastaan, joka päättyi tasan 2–2. Hodgson ymmärsi nopeasti mitä joukkueesta puuttui ja aloitti täsmähankintojen tekemisen. Ensimmäinen joukkueeseen hankittu pelaaja oli kolossimainen puolustaja Brede Hangeland joka tuli FC Kööpenhaminasta 3,5 miljoonalla punnalla. Seuraavat hankinnat olivat Leon Andreasen Werder Bremenistä, Eddie Johnson Kansas City Wizardsista, Erik Nevland FC Groningenista ja viimeisimmät hankinnat ovat Suomen maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni Jari Litmanen[3] sekä Toni Kallio BSC Young Boysista.

Kaudella 2008-2009 hieman yllättäenkin Fulham onnistui nappaamaan kautta aikojen parhaan pääsarjasijoituksensa ja sijoittui seitsemänneksi. Samalla aukeni paikka kauden 2009-2010 Euroopan Liigaan. Hodgson johdatti joukkueensa komeaan suoritukseen ja tyylilleen uskollisena joukkue oli yksi sarjan vähiten maaleja päästäneistä joukkueista. Toisaalta taas maalinteko kangerteli välillä pahemmastikin, mutta silti joukkue onnistui napsimaan arvokkaita pisteitä lähes ottelusta, kuin ottelusta. Kovimpina saavutuksina kaudella voidaan pitää voittoja Arsenalista ja Manchester Unitedista. Kotonaan Hodgsonin suojatit hävisivät vain neljä ottelua. Saavutuksen ehkä suurimmat tekijät olivat onnistuneet hankinnat. Edellis kauden lopun täsmähankinnat saivat jatkoa keesällä 2008, kun Hodgson hankki ilmaisella siirrolla Middlesbroughista Mark Schwarzerin, joka osoittautui kaudella ehkä jopa koko sarjan kovimmaksi hankinnaksi. West Hamista tuli kaksikko Bobby Zamora ja John Paintsil 6,3 miljoonaan punnan yhteissummalla. Fredrik Stoor saapui joukkueeseen Rosenborgista, Dickson Etuhu taas Sunderlandista noin 1,5 miljoonan punnan hinnalla. Kallein hankinta oli Andrew Johnson Evertonista arvioiden mukaan 10,5 miljoonan punnan siirtosummalla.

Kaudella 2009–2010 Fulhan sijoittui Valioliigassa 12:nneksi[4]. Uudessa Eurooppa-liigassa seura eteni loppuotteluun. Sijoituttuaan alkulohkossaan AS Roman jälkeen toiseksi se kukisti pudotuspeleissä FK Šah’tar Donetskin, Juventuksen, VfL Wolfsburgin ja Hamburger SV:n. Loppuottelussa Fulham hävisi Atletico Madridille jatkoajan jälkeen 1–2.[5] Hodgson allekirjoitti Liverpool FC:n kanssa kolmivuotisen sopimuksen 1.7.2010.

Mark Hughes 8/2010-6/2011

Elokuun alussa 2010 Fulham nimesi lopulta Hodgsonille seuraajan tehtyään sopimuksen walesilaisen Mark Hughesin kanssa.[6] Hughesin johdolla Fulham jatkoi edellisvuosien positiivisia esityksiään ja sijoittui lopulta Valioliigan kahdeksanneksi. Sijoitus oli seuran historian toiseksi paras. Lisäksi Fulham selvisi UEFA:n fair play-joukkueena Eurooppa-liigaan kaudelle 2011/12. Menestyksestä huolimatta Hughes erosi tehtävistään kesäkuun alussa. Walesilaisvalmentaja perusteli lähtöään halulla kehittyä ja edetä omalla valmennusurallaan. [7]

Joukkue 2016–2017

Edustusjoukkue

Päivitetty 12. maaliskuuta 2017 [8]

Nimi Numero Kansalaisuus
Maalivahdit
Marcus Bettinelli 1 Englanti
David Button 27 Englanti
Jesse Joronen 41 Suomi
Puolustajat
Ryan Fredericks 2 Englanti
Scott Malone 3 Englanti
Denis Odoi 4 Belgia
Tim Ream 13 Yhdysvallat
Michael Madl 15 Itävalta
Ragnar Sigurðsson 17 Islanti
Tomáš Kalas 26 Tšekki
Ryan Sessegnon 30 Englanti
Keskikenttäpelaajatmv,-v
Kevin McDonald 6 Skotlanti
Neeskens Kebano 7 Kongon demokraattinen tasavalta
Scott Parker (C) 8 Englanti
Tom Cairney (A) 10 Skotlanti
Floyd Ayité 11 Togo
Stefan Johansen 14 Norja
Athanasios Petsos 33 Kreikka
George Williams - Wales
Hyökkääjät
Cyriac 9 Norsunluurannikko
Lucas Piazon 20 Brasilia
Sone Aluko 24 Nigeria
Chris Martin 25 Skotlanti

Eurokentät

Kausi Kilpailu Kierros Maa Seura Tulos Muuta
2002 Intertoto Cup 2. kierros Suomi FC Haka 0–0, 1–1 Vierasmaalisääntö
3. kierros Kreikka Egaleo FC 1–0, 1–1
Semifinaali Ranska FC Sochaux 1–0, 2–0
Finaali Italia Bologna 2–2, 3–1
2002–03 UEFA Cup 1. kierros Kroatia Hajduk Split 1–0, 2–2
2. kierros Kroatia Dinamo Zagreb 3–0, 2–1
3. kierros Saksa Hertha BSC Berlin 1–2, 0–0
2009–10 UEFA Europa League 3. kierros Liettua FK Vėtra 3–0, 3–0 Jatkoon yhteismaalein 6-0
Play-off Venäjä FC Amkar Perm 3–1, 0–1 Jatkoon yhteismaalein 3-2
Lohkovaihe Sveitsi FC Basel 1–0, 3–2
Bulgaria CSKA Sofia 1–1, 1–0
Italia AS Roma 1–1, 1–2
Pudotuspelit Ukraina FK Šah’tar Donetsk 2–1, 1–1 Jatkoon yhteismaalein 3-2
Pudotuspelit Italia Juventus 1–3, 4–1 Jatkoon yhteismaalein 5-4
Neljännesfinaalit Saksa VfL Wolfsburg 2–1, 1–0 Jatkoon yhteismaalein 3-1
Semifinaalit Saksa Hamburger SV 0–0, 2–1 Jatkoon yhteismaalein 2-1
Finaali Espanja Atlético Madrid 1–2 ja.

Tunnettuja entisiä Fulham-pelaajia

Englanti Englanti

Argentiina Argentiina

Tšekki Tšekki

Saksa Saksa

Kamerun Kamerun

Australia Australia

Venäjä Venäjä

Norja Norja

Tanska Tanska

Ranska Ranska

Etelä-Afrikka Etelä-Afrikka

Irlanti Irlanti

Japani Japani

Latvia Latvia

Pohjois-Irlanti Pohjois-Irlanti

Senegal Senegal

Suomi Suomi

Serbia Serbia

Etelä-Korea Etelä-Korea

Kreikka Kreikka

Sveitsi Sveitsi

Kanada Kanada

Islanti Islanti

Alankomaat Hollanti

Portugali Portugali

Wales Wales

Jamaika Jamaika

Yhdysvallat USA

Trinidad ja Tobago Trinidad & Tobago

Algeria Algeria

Ghana Ghana

Unkari Unkari

Kroatia Kroatia

Bulgaria Bulgaria

Eniten otteluita

Seuraa edelleen edustavat pelaajat lihavoitu.

# Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1 Englanti Johnny Haynes 1952–1970 658 158
2 Englanti Eddie Lowe 1950–1963 511 ?
3 Englanti Les Barrett 1965–1977 491 90
4 Englanti Frank Penn 1915–1934 460 ?
5 Englanti George Cohen 1956–1969 459 6

Eniten maaleja

# Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1 Wales Gordon Davies 1977–1985, 1986–1991 ? 178
2 Englanti Johnny Haynes 1952–1970 658 158
3 Englanti Bedford Jezzard 1948–1957 306 154
4 Englanti Jim Hammond 1928–1938 342 150
5 Skotlanti Graham Leggat 1958–1966 ? 134

Managerit 1904–

Nimi Vuodet
Englanti Harry Bradshaw 1904–1909
Skotlanti Phil Kelso 1909–1924
Englanti Andy Ducat 1924–1926
Englanti Joe Bradshaw 1926–1929
Englanti Ned Liddell 1929–1931
Englanti James McIntyre 1931–1934
Englanti Jimmy Hogan 1933–1935
Englanti Jack Peart 1935–1948
Englanti Frank Osborne 1948–1949
Englanti Bill Dodgin, Sr. 1949–1953
Englanti Frank Osborne 1953–1956
Skotlanti Doug Livingstone 1956–1958
Englanti Bedford Jezzard 1958–1964
Englanti Vic Buckingham 1965–1968
Englanti Bobby Robson 1968–1968
Englanti Bill Dodgin, Jr. 1969–1972
Englanti Alec Stock 1972–1976
Englanti Bobby Campbell 1976–1980
Englanti Malcolm MacDonald 1980–1984
Englanti Ray Harford 1984–1986
Englanti Ray Lewington 1986–1990
Englanti Alan Dicks 1990–1991
Skotlanti Don Mackay 1991–1994
Englanti Ian Branfoot 1994–1996
Englanti Micky Adams 1996–1997
Englanti Ray Wilkins 1997–1998
Englanti Kevin Keegan 1998–1999
Englanti Paul Bracewell 1999–2000
Ranska Jean Tigana 2000–2003
Wales Chris Coleman 2003–2007
Pohjois-Irlanti Lawrie Sanchez 4/2007–12/2007
Englanti Roy Hodgson 12/2007–2010
Wales Mark Hughes 2010-2011
Alankomaat Martin Jol 2011-2013
Alankomaat René Meulensteen 2013–2014
Saksa Felix Magath 2014

Kapteenit

Vuodet Nimi Huom.
??–?? Englanti Simon Morgan
??–?? Wales Chris Coleman
??–?? Englanti Michael Brown
??–?? Yhdysvallat Brian McBride
2008–2012 Englanti Danny Murphy

Saavutuksia

Kansalliset Cupit

  • FA Cup
    • Toinen – 1975
    • Välierät – 1908, 1936, 1958, 1962, 2002
  • Liiga Cup
    • Paras suoritus (Neljännes Finaalit) 1968, 1971, 2000, 2001, 2005

Euroopan Cupit

Muut

  • West London Cup
    • 1886
  • West London Observer Cup
    • 1891
  • London Challenge Cup
    • 1910

Lähteet

Aiheesta muualla