Öljyhuippu

Öljyhuippu noudattaa Hubbertin käyrää, joka kuvaa öljyn tuotantoa. Huippupisteessä saavutetaan tuotantomaksimi, jonka jälkeen öljyä ei kyetä tuottamaan enää yhtä paljon kuin aikaisemmin

Öljyhuippu on hetki, jolloin öljyntuotannon maksimi saavutetaan ja jonka jälkeen tuotanto alkaa väistämättä vähentyä geologisten ja fysikaalisten syiden vuoksi. M. King Hubbertin vuonna 1956 kehittämän Hubbertin teorian avulla voidaan ennustaa yksittäisen esiintymän, maantieteellisen alueen tai koko maailman öljyntuotantoa. Varsinainen huippuvuosi tiedetään kuitenkin vasta kun öljyntuotanto on jo vähentynyt pari vuotta. Täytyy huomioida, että öljyhuippu ei tarkoita öljyn loppumista vaan öljyntuotantomaksimin saavuttamista, jonka jälkeen öljyä ei kyetä tuottamaan enää yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Jotkut asiaa seuraavat, kuten öljyasiantuntijat Kenneth S. Deffeyes ja Matthew Simmons uskovat nykyaikaisen liikenteen, maanviljelyn ja teollisuuden riippuvuuden halvasta öljystä ja öljynhinnan nousemisen yhdistelmän aiheuttavan negatiivisia vaikutuksia maailmantalouteen. Ennustukset näistä vaikutuksista poikkeavat paljon toisistaan. Öljyntuojamailla, kuten Suomella, tilanne on vielä vakavampi, sillä vientimaamallin mukaan öljyntuottajamaan tuotannon vähetessä vientiin riittävän öljyn määrä vähenee tuotantoa nopeammin viejämaan oman kulutuksen kasvun ansiosta. Öljyhuipun seurausten lieventämiseksi öljyn kulutusta täytyy vähentää.

Optimistiset ennusteet öljyhuipun ajankohdasta sijoittuvat vuoteen 2020 tai sen jälkeen, mikä olettaa suuria investointeja vaihtoehtoisiin polttoaineisiin tai sähköön perustuvaan liikenteeseen ilman suuria muutoksia elämäntyyliin öljynkuluttajamaissa. Pessimistiset ennusteet olettavat öljyhuipun jo tapahtuneen, että olemme öljyhuipulla tai että öljyhuippu saavutetaan aivan pian. Tällaisissa ennusteissa öljyhuipun seurauksia ei enää kannata yrittää lieventää, ja sen seurauksena ennustetaan maailmanlaajuista lamaa, teollisen yhteiskunnan romahtamista ja suurta väestön vähentymistä.

Öljymarkkinat

Öljyhuipun seurauksena öljyn tarjonta ei pysty vastaamaan sen kysyntään, ja tämän seurauksena sen hinta nousee. Kun kysyntä pyrkisi kasvamaan samaan aikaan kun tarjonta vähenee, öljyn hinta voi nousta paljonkin pienessä ajassa. Öljyn kysyntä on melko joustamatonta lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikavälillä kysyntä mukautuu vastaamaan tarjontaa.

Öljyhuipun kannalta oleellista on, miten öljyn kysyntä kehittyy. Raakaöljyn kysyntä on nyt^milloin? 86 miljoonaa barrelia päivässä. Kysyntä kasvoi keskimäärin 1,76 prosenttia vuosittain 1994–2006 ja 3,4 prosenttia vuosittain 2003–2004. Öljyn kysynnän arvioidaan kasvavan 37 prosenttia vuoteen 2030, pääasiassa autoilun lisääntymisen vaikutuksesta. Intian ja Kiinan kehittyvät taloudet ovat kasvattaneet öljyn kysyntää, mutta myös Yhdysvalloissa kysyntä on kasvanut vuosina 1995–2005 17,7 miljoonasta barrelista päivässä 20,7 miljoonaan barreliin. Öljyntuotanto on vuosien 2005-2008 aikana ollut tasaista, ilman merkittävää kasvua tai laskua. Tammikuussa 2007 julkaistun International Energy Agency:n (IEA) raportin mukaan globaali tuotanto (sisältäen raakaöljyn tuotannon, nestemäiset biopolttoaineet, ei-raakaöljylähtöisen bensantuotannon ja öljyreservien käytön) vuonna 2006 oli keskimäärin 85,24 miljoonaa barrelia päivässä

Ajankohdan ennustaminen

Ennusteita öljyhuipun ajankohdasta
Arvioitu vuosi	Arvion tekijä	Tausta
2006-2007	Ali Samsam Bakhtiari	Iranilainen öljy-yhtiön johtaja.
2007-2009	Matthew R. Simmons	Investointipankkiiri.
Vuoden 2007 jälkeen	Chris Skrebowski	Öljyalan julkaisun päätoimittaja.
Ennen vuotta 2009	Kenneth S. Deffeyes	Geologian professori.
Noin 2010	Colin Campbell/ASPO	Öljy-yhtiögeologi (eläkkeellä).
Ennen vuotta 2010	David Goodstein	Fysiikan professori.
Vuoden 2010 jälkeen	Maailman energianeuvosto	Ei-valtiollinen järjestö.
2010-2020	Jean Laherrère	Öljy-yhtiögeologi (eläkkeellä).
2013 tai sen jälkeen	Ranskalainen ministeriö	Virkamiehet.
Vuoden 2020 jälkeen	CERA	Energia-alan konsultointiyritys.
2015 tai sen jälkeen	Jeroen van der Veer	Shellin toimitusjohtaja.
Ei näkyvissä olevaa huippua	Michael C. Lynch	Energia-alaan keskittyvä analyytikko.

ASPO, Association of the Study of Peak Oil and Gas, on geologi Colin Campbellin perustama yhdistys. Sen mukaan Hubbertin malli pitää paikkansa ja maailman öljyntuotanto kääntyy laskuun vuonna 2007, joka voi johtaa suureen kriisiin 2000-luvulla. The Economist-lehti arvioi heinäkuussa 2007, että öljyhuippu on saavutettu. Teorian kannattajien mukaan yhä useammat öljylähteet ovat joko alkamassa ehtyä tai ovat jo ehtyneet. Valtavat, helposti hyödynnettävät öljylähteet kuuluvat menneisyyteen. Riippumattomien tahojen tekemiä reservitarkastuksia maailman öljyvaroista ei ole olemassa, mikä lisää epävarmuutta. Maakaasun tuotannon odotetaan saavuttavan huippunsa vuosien 2010 ja 2020 välillä.

Uusien öljyvarojen löytyminen oli korkeimmillaan 1960-luvulla, jonka jälkeen löydöt ovat olleet kooltaan yhä pienempiä. Tällä hetkellä öljyntuotanto ehtyy yli 50 maassa, joiden tuotanto kattaa noin kolmasosan tarjonnasta. 18 näistä on suuria tuottajia. 48 suurimman öljyntuottajamaan joukossa 33:n tuotanto vähenee. Nopeaa kasvua on tapahtunut esimerkiksi Venäjällä, Kazakstanissa ja Brasiliassa. Tutkimusyritys John S. Heroldin arvion mukaan öljy-yhtiöistä Total, ExxonMobil, BP, Shell ja Chevron saavuttavat tuotantohuippunsa vuoteen 2010 mennessä. Yhtiöt eivät ole kommentoineet arviota, mutta joidenkin öljy-yhtiöiden tuotantoluvut ovat viime aikoina laskeneet.

Ehtyminen nopeutuu öljyn kysynnän kasvaessa maailman väestönkasvun ja niin kutsutun kolmannen maailman talouskasvun (Intia ja Kiina) seurauksena. Vuoden 2005 öljyn kulutuksen odotetaan olevan 84,6–86,8 miljoonaa tynnyriä päivässä (IEA-kvartaalit: 84,6; 83,1; 84,6 ja 86,8), joka tarkoittaa 31 miljardia tynnyriä vuodessa. Kesäkuun 2005 tuotanto oli keskimäärin 83,8 Mbd ja kulutusennuste 86,4. Uusimpien arvioiden mukaan kulutus ylittää kapasiteetin syksyllä 2005.

Tätä indikoi paitsi Al Goren lausuma, että öljyhuippu on totta jo nyt, öljyn hinnan vuosittainen kaksinkertaistuminen. Vuonna 2003 katto oli noin 20 $/tynnyri, 2004 42 $/tynnyri, 2005 heinäkuun katto on 62 $/tynnyri ja elokuun 2005 katto 70,80 $/tynnyri. ASPOn ennusteen mukaan talvella 2005-2006 hinta olisi 105 $/tynnyri, mutta hinnat eivät nousseet niin korkeiksi. Öljytynnyrin hinta ylitti ensimmäisen kerran sadan dollarin rajan 2.1.2008 New Yorkin raaka-ainepörssissä. Ranskalainen investointipankkiiriliike Ixis-CIB on arvioinut, että öljybarrelin hinta saattaa kohota vuoteen 2015 mennessä jopa 380 dollariin. Myös Deutsche Bank uskoo, että hintakriisi on todellinen mahdollisuus.

Polttonesteiden hinnan kasvu vaikuttaa myös öljypohjaisiin tuotteisiin kuten muoveihin ja kuljetusten hintaan ja sitä kautta globaaliin maailmantalouteen, jossa ruokaa tuotetaan kaukaa. Kun tuottajan kustannukset nousevat, hinta nousee ja lähiruoka muuttuu kannattavammaksi kuin kaukaisen tuottajan ja maailmankauppa vähenee.

"Halvan öljyn loppu" viittaa kahteen asiaan: öljyn harvinaistumisesta johtuvaan hinnannousuun tai öljyntuotannon kasvavaan tehottomuuteen. Kun öljyntuotanto alkoi 1900-luvulla, suurimpien lähteiden tuotannosta viideskymmenesosa kului itse tuotantoon. Nykyään viidesosa tuotetusta energiasta voi mennä energian tuotantoon. Siinä vaiheessa, kun energiaa kuluu enemmän kuin tuotannosta saadaan, tuotanto loppuu.

Äskettäisiä epäsuoria merkkejä suhtautumisen muuttumisesta öljyn tulevaisuuteen ovat esimerkiksi öljy-yhtiö Chevronin laaja Will You Join Us -mainoskampanja ("energia tulee olemaan yksi tämän vuosisadan keskeisistä kysymyksistä", "helpon öljyn aika on ohi"), BP:n sloganin muuttuminen muotoon "beyond petroleum" ja Nesteen panostaminen biodieseliin. Heinäkuussa 2005 Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush kehotti G8-maita siirtymään pois öljyn ja maakaasun käytöstä ja maan kongressi päätti estää Kiinan valtion hallitsemaa CNOOC:tä ostamasta öljy-yhtiö Unocalia kansallisen turvallisuuden nimissä. Aihe oli esillä Uuden-Seelannin vaalikeskustelussa. Shell-yhtiön toimitusjohtaja Jeroen van der Veer arvioi vuoden 2008 tammikuussa yhtiön työntekijöille lähettämässään kiertokirjeessä, että kulutus ylittää tarjonnan vuoteen 2015 mennessä.

3. elokuuta 2009 kansainvälisen energiajärjestön IEA:n pääekonomisti Fatih Birol arvioi, että maailman öljytuotanto saavuttaa huippunsa kymmenen vuoden sisällä. IEA:n korkea-arvoisen virkailijan mukaan IEA vähättelee öljyn loppumisen uhkaa Yhdysvaltain painostuksesta ja on todennut haastattelussa: "Olemme saavuttaneet öljyhuipun ja tilanne on erittäin paha".

Harva kiistää fossiilisten polttoaineiden rajallisuuden ja vaihtoehtoisten energianlähteiden tarpeen tulevaisuudessa. Sen sijaan kriitikot ovat sitä mieltä, että öljyhuippu ei tapahdu aivan lähiaikoina ja että tuotantokäyrä ei noudata aivan Hubbertin käyrää. Öljy-yhtiöiden ja -teollisuuden puhemiehet usein kiistävät Hubbertin teorian paikkansapitävyyden.

Vuonna 1971 Hubbert ennusti käytettävissä olevien reservitietojen perusteella, että öljyhuippu tapahtuisi vuosien 1995 ja 2000 välillä. Tätä huippua ei tapahtunut ja malli onkin siksi kiistanalainen. Joidenkin puolustajien mukaan virhe johtui esimerkiksi 1970-luvun öljykriisistä, Persianlahden sodasta ja taantumista, jotka johtivat kulutuksen vähentymiseen. Eräät öljyanalyytikot, kuten Michael Lynch ovat sitä mieltä, että Hubbertin käyrässä oleva terävä huippu ei voi toteutua maailmanlaajuisesti.

Yhdysvaltain viranomaiset arvioivat, että maailmassa on tarpeeksi öljyä, jotta nykyiset öljyn tuotantoluvut säilyisivät vakaana ainakin 50–100 vuotta. Sen sijaan Saudi-Arabian öljyteollisuuden sisäpiirin edustaja sanoo, että Yhdysvaltain viranomaiset yliarvioivat vaarallisesti tulevaisuuden öljyvarojen riittävyyden. Campbell väittää, että monien maiden viranomaisten arviot on virheellisesti laadittu. Eräänä esimerkkinä OPEC-maat liioittelevat öljyreservinsä, jotta saisivat paremmat kiintiöt öljynviennilleen ja vaiennettua sisäistä kritiikkiä. Väestönkasvu ja talouskasvu voivat lisätä energian kulutusta tulevaisuudessa.

Eräät kriitikot, kuten Leonardo Maugeri, osoittavat että Hubbertin teorian tukijat kuten Campbell ovat aiemmin ennustaneet maailman öljyhuipun tapahtuvan vuosina 1989 ja 1995. Nämä ennustukset on perusteltu saatavilla olevilla tiedoilla öljyvaroista. Maugeri on sitä mieltä, että arviot eivät ota huomioon epätavallisia öljyn lähteitä, kuten öljyhiekkaa. Vaikka näiden tuotantokustannukset ovat korkeat, ne tulevat laskemaan tulevaisuudessa paremman tekniikan ansiosta. Lisäksi hyödynnettävissä olevan öljyn määrä on viime vuosina ollut nousussa uuden tekniikan ansiosta ja tämä suunta säilynee. Maugerin mukaan nämä parannukset ovat toteutuneet pienillä investoinneilla.

Muut ovat myös tehneet ennustuksia öljyntuotannosta. Erään esimerkin mukaan tavanomaisen öljyn tuotantohuippu nähdään joskus vuosien 2020 ja 2050 välillä.^lähde? Lisäksi tuotanto nousisi vielä vuoden 2020 jälkeen, mutta hitaasti ja epätyypillisiä öljyn lähteitä hyödynnettäisiin paremmin. Kansainvälisen IEA:n ja yhdysvaltalaisten EIA:n ja Yhdysvaltojen geologisen tutkimuskeskuksen ennusteita on arvosteltu liiasta optimistisuudesta, poliittisten tavoitteiden vaikutuksesta arvioiden tekoon ja aikaisemmista virhearvioista.

Mahdolliset seuraukset

Öljyhuipun seuraukset voivat olla merkittävät. Öljy ja fossiiliset polttoaineet ovat suurelta osin vastuussa teollisen vallankumouksen jälkeisestä talouskasvusta. Helmikuussa 2005 valmistunut raportti Peaking of world oil production: impacts, mitigation, & risk management Yhdysvaltain energiaministeriölle esittää, että kyseessä on "ennennäkemätön riskienhallintaongelma", jonka kaltaista modernit teolliset yhteiskunnat eivät ole aikaisemmin joutuneet kohtaamaan. Raportin tekijät analysoivat seurauksia kolmen skenaarion avulla (ei toimenpiteitä ennen huippua, toimenpiteitä 10 tai 20 vuotta ennen huippua), joilla on vaihtelevia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Yleisesti käsitykset öljyhuipun seurauksista kuitenkin vaihtelevat.

Katastrofi

Eräät epäilevät, että öljyntuotannon hiipuminen iskee rajusti länsimaiseen kulttuuriin ja nykyaikaiseen tietoyhteiskuntaan, jotka ovat hyvin riippuvaisia öljystä. Yli 90 prosenttia Yhdysvaltain liikenteestä on öljystä riippuvaista. Jotkut ennustavat, että tapahtuu malthusilainen katastrofi, kun öljyn tuotanto käy yhä hankalammaksi. Mitään muuta yhtä helposti tuotettavaa ja kuljetettavaa energianlähdettä ei tunneta.

1940-luvulta lähtien elintarvikkeiden tuotannon tehokkuus on kasvanut hyönteismyrkkyjen, lannoitteiden ja maatalouskoneiden ansiosta. Tätä on kutsuttu vihreäksi vallankumoukseksi. Tämän - ja esim. yleismaailmallisen lapsikuolleisuuden laskun - ansiosta väestö on kasvanut paljon viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Useiden torjunta-aineiden valmistusaine on öljy ja lannoitteiden valmistusaine maakaasu, eli lannoiteteollisuus on riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Lisäksi öljyä tarvitaan maatalouskoneisiin, sekä ruoan kuljetukseen. On arvioitu, että öljyn saatavuuden heikkeneminen johtaa nykyaikaisen maanviljelyn romahdukseen ja elintarvikkeiden viennin taantumiseen, josta saattaa seurata jopa nälänhätää. Tällöin kyseessä voi olla liikakansoitus suhteessa energiavaroihin.

Taantuma

Vaikka öljyntuotannon ehtyminen tapahtuisi hitaasti ja samalla pystyttäisiin sujuvasti siirtymään vaihtoehtoisiin energianlähteisiin, voi seurauksena olla korkeista energian hinnoista syntyvä taantuma tai lama. Talouden alamäillä ja öljyn hintapiikeillä on havaittu olevan yhteys aivan samoin kuin inflaatiolla ja öljyn korkeilla hinnoilla on havaittu olevan keskinäinen yhteys.

Taloustieteilijöiden mukaan maailman talous nykyään on kuitenkin vähemmän riippuvainen öljystä, kuin aikaisempien öljykriisien eli öljyn korkeiden hintojen aiheuttamien kriisien aikana. Usein arvellaan myös talouden taantuman tai laman olevan ohimenevä vaihe, jonka jälkeen tilanne palautuu takaisin entiselleen, kuten tapahtui 1970-luvun öljykriisin aikana.

1970-luvulla tapahtunut öljyn kysyntää pienempi tuotanto eli öljypula oli kuitenkin lyhytaikainen. Tulevaisuudessa öljyn tuotantomäärien pienentyessä öljyn hinta noussee jatkuvasti, eikä laske enää entiselle tasolleen. Eräänä vaihtoehtona on esitetty niin kutsuttu kuoppaisen tasanteen skenaario, jolloin muutamien vuosien aikana öljyn hinta, taloudelliset taantumat ja kasvun aika vaihtelevat ennen tuotannon lopullista vähenemistä. Talouskasvun perustuessa pitkälti edullisen energian varaan on varsin luultavaa, että öljyn hinnan pysytellessä korkealla tai sen noustessa jatkuvasti myös muu hintataso pysyy korkealla tai nousee sen mukana. Talouden taantuma tai lama voi olla, 1970-luvun öljykriisistä poiketen, pysyvä ilmiö, joka vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään.

Kehitysmaat

Energiapula voi estää kehitysmaita koskaan saavuttamasta länsimaista elintasoa. Optimistit ovat kuitenkin eri mieltä, vaikka siirtymäkausi vaihtoehtoisiin energiamuotoihin voi aiheuttaa väliaikaisia ongelmia. Öljyn hinnan nousu vuosina 2004 ja 2005 on aiheuttanut monissa kehitysmaissa vakavia ongelmia esimerkiksi kuljetusten järjestämisessä ja lisännyt poliittista epävakautta.

Seurausten lieventäminen

Öljyhuipun seurausten lieventäminen on yritys vähentää öljyn kulutusta eri tavoin ennen ja jälkeen öljyhuipun, jotta sen mahdollisesti aiheuttamat sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset vaikutukset olisivat mahdollisimman lieviä. Öljyntuotannon vähentyminen tulee nostamaan kaikkien öljypohjaisten tuotteiden hintoja, jos öljynkulutusta ei vähennetä samassa suhteessa samanaikaisesti. Öljyhuipun mahdollisten sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten vaikutusten lieventämiseksi ratkaisuksi on ehdotettu ennen öljyhuippua tapahtuvaa öljyn kulutuksen vähentämistä.

Öljyhuippu on ennen muuta ongelma nestemäisten liikennepolttoaineiden kohdalla, koska bensiinin ja dieselöljyn hintojen nousu nostaisi näitä polttoaineita käyttävien liikennemuotojen käyttökustannuksia. Lisäksi öljyhuippu nostaisi muiden öljyteollisuuden tuotteiden, kuten lämmitysöljyn ja petrokemian tuotteiden hintoja. Öljyn hinnan kohoamisen sanotaan aiheuttavan kustannusinflaatiota, koska öljyn hinnan kallistuminen nostaa valmistuskustannuksia ja siten hintoja. Keinot öljyn kulutuksen vähenemiseen voivat olla passiivisia ja myöhään markkinoiden pakottamana tai aktiivisia ja hyvissä ajoin poliittisella ohjauksella tapahtuvia.

Öljystä valtaosa kulutetaan tieliikenteessä, joten suurin osa ratkaisuista keskittyy vaihtoehtoisiin liikennepolttoaineisiin, autojen energiatehokkuuden parantamiseen, sähköautoihin ja autoilla ajettujen kilometrien vähentämiseen (autoilun tarpeen vähentämiseen). Ehdotuksia ovat muun muassa synteettisten polttoaineiden, biopolttoaineiden ja maakaasun osuuksien lisääminen liikennepolttoaineissa, autojen energiatehokkuuden parantaminen esimerkiksi hybriditekniikoin ja sähköautoihin siirtyminen. Joukkoliikenteen avulla yksityisautoilua voidaan vähentää taajamissa bussien ja kevyen ja raskaamman raideliikenteen avulla. Lisäksi tiiviimmän kaupunkirakenteen ja työpaikkojen, kauppojen ja asumisen lähekkäin sijaitsemisen uskotaan vähentävän autoilun tarvetta.

Markkinaratkaisu

Kannusteet

Markkinaratkaisu on käsitys, jonka mukaan nousevat öljyn hinnat kiihdyttävät vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistä ja tehostavat öljyteollisuutta. Hupenevat energiavarat aiheuttavat kuitenkin haasteen tuotekehitykselle, koska sekin on riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Kriitikot epäilevät, että jos energian hinta nousee, tuotekehityksen kustannukset nousevat myös.

Niukkuushyödykkeellä keinottelu

Kriitikot epäilevät myös, että niukkuushyödykkeen jättäminen markkinoiden armoille johtaa väistämättä keinotteluun ja lopulta hintojen nopean nousun kierteeseen, kuten Kalifornian sähkökriisissä 2000-luvun alussa.

Sotilaalliset toimet

Kauhuskenaariona on ollut, että öljyvarojen riittämättömyyden hetkellä suurvallat (Yhdysvallat, Kiina) käynnistäisivat öljyntuottajamaihin kohdistuvia sotia, joiden tarkoituksena olisi varmistaa öljyn saatavuus ja hupenevat öljyvarat tietyille maille. Tällaisessa skenaariossa kehitysmaat ja maat jotka eivät ole sotilaallisesti kyvykkäitä kokisivat öljynsaannin tyrehtymisen tai huomattavan öljyn hinnannousun. Öljyntuottajamaissa käydyt sodat ovat tyypillisesti nostaneet öljyn hintaa.

Poliittinen ratkaisu

Polttoainevero pehmustaa öljyn hinnan nousun vaikutuksia verolliseen hintaan, sillä esimerkiksi Suomessa bensiinin hinnasta noin 60 prosenttia on veroa. Tällöin öljyn hinnan kaksinkertaistuminen ei tee bensiinin hinnasta kaksinkertaista. Polttoaineveroja voidaan lisätä öljystä valmistettuihin polttoaineisiin, joihin sitä ei ole vielä lisätty. Lämmitysöljyssä, lentokoneiden kerosiinissa ja laivojen raskaassa polttoöljyssä ei ole veroa tai se on hyvin matala. Polttoaineveroja voidaan nostaa, jolloin öljystä valmistettujen polttoaineiden kysyntä laskee. Dieselöljyssä on bensiiniä matalampi vero. Toisaalta polttoaineveroja voidaan laskea, jos polttoaineiden hinnat ovat nousseet liian korkealle tasolle. Biopolttoaineita voidaan sekoittaa öljypohjaisiin liikennepolttoaineisiin. Biopolttoaineita voidaan suosia asettamalla niille matalampi polttoainevero kuin öljystä valmistetuille polttoaineille. Liikennepolttoaineita voidaan valmistaa myös kivihiilestä.

Autonvalmistajia voidaan kannustaa valmistamaan energiatehokkaampia autoja ja kuluttajia voidaan kannustaa ostamaan energiatehokkaampia autoja. Autoveroa voidaan laskea, jolloin uuden auton ostaminen halpenee. Muun muassa Saksassa ja Yhdysvalloissa on kokeiltu ohjelmia, joissa vanhan auton romuttamisesta saa valtiolta alennusta uuden auton ostamisesta. Yhdysvalloissa Cash for Clunkers -ohjelmassa alennuksen suuruus oli yhteydessä polttoaineenkulutuksen parantumiseen. Vapaaseen autoetuun ja työmatkavähennyksiin voidaan tehdä muutoksia. Teiden nopeusrajoituksia voidaan alentaa, jotta ajoneuvojen polttoaineenkulutus laskee ja junat tulevat kilpailukykyisemmiksi. Kaupunkia ympäröivillä ruuhkamaksuilla voidaan vähentää kaupunkiin suuntautuvaa autoliikennettä. Kaavoitus voidaan tehdä energiatehokkaan liikenteen näkokulmasta, siten että asuinalueita kaavoitetaan sinne minne joukkoliikenne ulottuu. Kaavoitusta voidaan muuttaa siten, ettei ole jyrkkiä rajoituksia työpaikkojen ja asumisen sijoittumiselle.

Katso myös

• Maaöljy
• OPEC
• Öljykriisi

Lähteet

• Bentley, R.W. (2002). Global oil & gas depletion: an overview. Energy Policy 30, 189–205
• Economists Challenge Causal Link Between Oil Shocks And Recessions (August 30, 2004). Middle East Economic Survey VOL. XLVII No 35
• Maugeri, Leonardo (2004). Oil: Never Cry Wolf—Why the Petroleum Age Is Far from over. Science 304, 1114-1115

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

• Paul Roberts, Kun öljy loppuu: uuden energiatalouden vaihtoehdot, Edita, 2006, ISBN 951-37-4575-9
• M. King Hubbert, "Energy from Fossil Fuels", Science, vol. 109, pp. 103-109, February 4, 1949
• Kenneth S. Deffeyes, Beyond Oil: The View from Hubbert's Peak, Hill & Wang, 2005, ISBN 0-8090-2956-1
• Richard Heinberg, The Party's Over: Oil, War and the Fate of Industrial Societies, Clairview, 2003, ISBN 1-902636-45-7
• Richard Heinberg, Powerdown: Options and actions for a post-carbon world, Clairview, 2004, ISBN 1-902636-63-5
• Matthew R. Simmons, Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy, Wiley, 2005, ISBN 0-471-73876-X
• David Strahan, The Last Oil Shock, John Murray, London 2007. ISBN 978-0-7195-6423-9
• Dokumenttifilmi: "The End of Suburbia: Oil Depletion and the Collapse of the American Dream", 2004 (IMDb)
• Dokumenttifilmi "A Crude Awakening: The Oil Crash", 2006. (Viralliset sivut) (IMDb)

Linkkejä

• The Crash Course Chris Martensonin sarja lyhyitä luentoja puheena ja kuvina. Katso erityisesti Chapter 17. (englanniksi)
• Energy Bulletin Öljyhuipun uutisia.
• ASPO, Association for the Study of Peak Oil & Gas (englanniksi)
• Life After The Oil Crash (englanniksi) Matt Savinarin nettisivu, jossa povataan nykyisen elämäntavan loppua öljyhuipun takia.
• Wolf at the Door (englanniksi) Englanninkielinen tietopaketti öljyhuipusta.
• Die Off (englanniksi) Eräs internetin ensimmäisistä sivuista, jossa on otettu öljyhuippu esille.
• From the Wilderness (englanniksi) Öljyyn liittyviä artikkeleita.
• Global Public Media (englanniksi) Öljyhuippuun liittyviä video- ja äänitiedostoja ladattavaksi tietokoneelle.
• The New Pessimism about Petroleum Resources: Debunking the Hubbert Model (and Hubbert Modelers) (englanniksi)
• The end of the age of oil? (englanniksi)
• Peak production in the news again (englanniksi)
• International Energy Agency press release (englanniksi)
• Oil shale back in the picture (englanniksi)
• The Oildrum (englanniksi) Blogimuotoinen öljyhuippu-yhteisö
• Talouselämä: "King Hubbertin haamu ja huippukallis öljy"
• Turun Sanomat: "Öljyajan loppu häämöttää"
• YLE: "Öljy ja elämänmuotomme", "Öljyntuotanto kääntyy laskuun"
• Voima-lehti: "Näkymä Hubbertin huipulta", "Takaisin kivikaudelle","Moottorin yskä"
• Perusinsinööri Veijo Miettisen pakina öljyn ehtymisestä (Tekniikka ja Talous, 2009)
• BBC: "Is the world's oil running out fast?" (englanniksi), "'Peak oil' enters mainstream debate" (englanniksi)
• The Guardian: "The end of oil is closer than you think" (englanniksi)
• Chevronin Will You Join Us -kampanja (englanniksi)
• CNN: "Oil: Is the end at hand?" (englanniksi)
• Peak Oil Crisis News (englanniksi) Reaaliaikaisesti päivittyviä uutisia öljyhuipusta sekä öljyn hinnan seuranta

Öljyhuippu