Ero sivun ”Filioque” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
viitefix |
p p |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Filioque''' on [[latina]]a ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. '''Filioque-lisäys''' ja siitä seurannut '''Filioque-kiista''' liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen [[Nikaian uskontunnustus|Nikaian uskontunnustuksen]] tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee [[Pyhä Henki|Pyhää Henkeä]], kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä}}). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre ''Filioque'' procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ''ja Pojasta''<nowiki />}}).<ref name="aamen">{{Verkkoviite|osoite=http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Filioque|nimeke=Filioque – Aamenesta öylättiin |
'''Filioque''' on [[latina]]a ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. '''Filioque-lisäys''' ja siitä seurannut '''Filioque-kiista''' liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen [[Nikaian uskontunnustus|Nikaian uskontunnustuksen]] tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee [[Pyhä Henki|Pyhää Henkeä]], kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä}}). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre ''Filioque'' procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ''ja Pojasta''<nowiki />}}).<ref name="aamen">{{Verkkoviite|osoite=http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Filioque|nimeke=Filioque – Aamenesta öylättiin – kirkon ja uskon sanasto|julkaisu=www.evl2.fi|viitattu=2016-07-16}}</ref> |
||
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon [[Suuri skisma|Suuressa skismassa]], joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna [[1054]]<ref name="aamen"/>, jotka purettiin vasta vuonna [[1965]]<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Halme L. ym|Nimeke=Majakka|Julkaisija=WSOY|Vuosi=2004|Sivu=141}}</ref> |
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon [[Suuri skisma|Suuressa skismassa]], joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna [[1054]]<ref name="aamen"/>, jotka purettiin vasta vuonna [[1965]]<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Halme L. ym|Nimeke=Majakka|Julkaisija=WSOY|Vuosi=2004|Sivu=141}}</ref> |
||
Versio 6. maaliskuuta 2017 kello 09.46
Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).[1]
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna 1054[1], jotka purettiin vasta vuonna 1965[2]
Lähteet
- ↑ a b Filioque – Aamenesta öylättiin – kirkon ja uskon sanasto www.evl2.fi. Viitattu 16.7.2016.
- ↑ Halme L. ym: Majakka, s. 141. WSOY, 2004.