Ero sivun ”Daniel Ortega” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuvan vaihto; fix
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 66: Rivi 66:


{{DEFAULTSORT:Ortega, Daniel}}
{{DEFAULTSORT:Ortega, Daniel}}

[[Luokka:Nicaraguan presidentit]]
[[Luokka:Vuonna 1945 syntyneet]]
[[Luokka:Elävät henkilöt]]
[[Luokka:Elävät henkilöt]]
[[Luokka:Vuonna 1945 syntyneet]]
[[Luokka:Nicaraguan presidentit]]
[[Luokka:Nicaragualaiset sosialistit]]
[[Luokka:Nicaragualaiset marxistit]]
[[Luokka:Nicaragualaiset vallankumoukselliset]]
[[Luokka:Nicaragualaiset kirjailijat]]

Versio 15. helmikuuta 2017 kello 02.13

José Daniel Ortega Saavedra
[[Tiedosto:|250px|]]
Nicaraguan presidentti
10. tammikuuta 2007 –
Edeltäjä Enrique Bolaños
Nicaraguan presidentti
10. tammikuuta 1985 – 24. huhtikuuta 1990
Edeltäjä Junta de Gobierno de Reconstrucción Nacional
Seuraaja Violeta Chamorro
Henkilötiedot
Syntynyt11. marraskuuta 1945 (ikä 78)
La Libertad, Nicaragua
Puoliso Rosario Murillo
Tiedot
Puolue FSLN
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Daniel Ortega Saavedra (s. 11. marraskuuta 1945 La Libertad, Chontales) on Nicaraguan presidentti ja entinen sissijohtaja. Hän oli maan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti 1985–1990 ja sittemmin suurimman oppositiopuolueen FSLN:n puheenjohtaja. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa hänet valittiin uudelleen Nicaraguan presidentiksi.

Nuoruus

Ortegan keskiluokkaiset vanhemmat vastustivat Anastasio Somozan diktatuuria. Daniel Ortega pidätettiin poliittisen toiminnan vuoksi ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Opiskeltuaan muutaman kuukauden Keski-Amerikan yliopistossa Managuassa hän liittyi 1960-luvulla sandinisteihin. Hänestä tuli sandinistien kaupunkisissien siiven johtaja 1967. Samana vuonna Somozan kansalliskaarti kuitenkin vangitsi hänet, ja hän oli vankilassa vuoteen 1974. Ortega vapautettiin vankienvaihdossa, jonka jälkeen hän siirtyi maanpakoon Kuubaan ja palasi sieltä sotimaan Nicaraguan hallitusta vastaan.[1]

Sandinistivallankumous ja valta 1979–1990

Ortega oli yksi Nicaraguan sandinistivallankumouksen johtajista, ja hänet valittiin Kansallisen jälleenrakennuksen juntan johtoon 1979. Junttaan kuului aluksi edustajat kaikista Somozaa vastaan taistelleista ryhmistä, mutta oikeiston edustajat jättivät juntan syytettyään sitä liian sandinistimieliseksi.

Ortega toimi juntan johdossa, kunnes hänet valittiin maan presidentiksi Nicaraguan ensimmäisissä vapaissa monipuoluevaaleissa marraskuussa 1984. Sandinistien voitto oli etukäteen selvä, sillä heidän suosionsa oli valtava, ja sitä paitsi osa oikeisto-oppositiosta boikotoi vaaleja. Ortega ja FSLN saivat äänistä kaksi kolmasosaa. Yhdysvallat pyrki jo etukäteen julistamaan vaalit "neuvostotyyliseksi huijaukseksi", mutta paikalla olleet sadat kansainväliset tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä ja hyvin järjestettyinä.

Ortegan valinnan jälkeen Yhdysvallat julisti Nicaraguan kauppasaartoon ja lisäsi entisestään tukeaan hallitusta vastaan taisteleville contra-sisseille. 1980-luvun kuluessa Nicaragua ajautui käytännössä sotatilaan ja taloudelliseen syöksykierteeseen. Vaikka contrien rahahanat sulkeutuivat niin sanotun Iran–Contra-skandaalin vuoksi, sota päättyi vasta vuonna 1989 Costa Rican Óscar Ariasin välittämään rauhansopimukseen.

Rauhansopimuksen teon yhteydessä seuraavia vaaleja aikaistettiin helmikuuhun 1990. Tuolloin yhdistynyt kansallinen oppositio UNO, johon kuuluivat miltei kaikki sandinistien ulkopuoliset poliittiset ryhmät, sai yllätysvoiton presidenttiehdokkaansa ja entisen Kansallisen jälleenrakennuksen juntan jäsenen Violeta Chamorron johdolla, josta tuli presidentti vuosiksi 1990–1997.

Oppositiokausi 1990–2006

Jouduttuaan luopumaan presidentin tehtävästä Ortega alkoi keskittää valtaa FSLN:ssä itselleen entistä enemmän. Hänestä tuli puolueensa ehdoton johtaja. Puolueesta erosi 1990-luvun kuluessa merkittävä osa aktiiveja, osin juuri Ortegan itsevaltaisuuden takia. Ortega kuitenkin säilytti otteensa ja suuren osan kansansuosiotaankin. Hänen johtamanaan FSLN pääsi sosiaalidemokraattisten puolueiden Sosialistisen internationaalin jäsenjärjestöksi, ja myöhemmissä vaaleissa puolue luopui enimmästä vallankumousretoriikasta. Vuosien 1996 ja 2001 presidentinvaaleissa Ortega joutui kuitenkin pettymään kahdesti peräkkäin. Äänisaalis jäi noin 40 prosenttiin, ja oikeiston yhteisehdokas sai kummallakin kerralla yli puolet äänistä.

Vuonna 1998 Ortega joutui vaikeuksiin, kun hänen ottotyttärensä, joka on hänen vaimonsa tytär, syytti häntä hyväksikäytöstä. Ortegaa ei kuitenkaan asetettu syytteeseen, sillä hänellä oli Nicaraguan parlamentin jäsenenä syytesuoja.[2] Lisäksi tuomioistuin katsoi rikoksen Nicaraguan lainsäädännön mukaan joka tapauksessa vanhentuneen.

Toinen Ortegan mainetta viime vuosina rasittanut asia, oli Ortegan ja liberaalipuolueen korruptiosta tuomitun entisen presidentin Arnoldo Alemánin välinen niin sanottu El Pacto -sopimus. FSLN ja Alemánille edelleen uskollinen osa PLC:tä jakoivat vallan parlamenttienemmistönsä turvin. Sopimuksen ansiosta sandinistit pääsivät vahvempaan asemaaan kuin he muuten olisivat päässeet, ja se oli yksi syy myös vuoden 2006 vaalitulokseen.

Suhtautuminen Daniel Ortegaan on kahtalainen: hän on maansa vihatuimpia mutta myös pidetyimpiä poliitikkoja. Ortega on naimisissa runoilija Rosario Murillon kanssa. Heillä on kuusi poikaa ja kaksi tytärtä.

Nousu valtaan 2006

Ortega asettui ehdolle jälleen 2006 ja sai yli 38 prosenttia äänistä. Vaalilaki oli säädetty El Pacton yhteydessä sandinisteille suotuisaksi juuri tällaista lopputulosta varten. Uuden vaalilain mukaan yli 35 prosenttia äänistä saanut valitaan presidentiksi ensimmäisellä kierroksella, jos hänellä on etumatkaa seuraavaan vähintään viisi prosenttiyksikköä. Ortegan lähimmän vastaehdokkaan Eduardo Montealegrein ääniosuus jäi 29 prosenttiin,[3] ja Ortegasta tuli näin jälleen presidentti. Hän sai ainakin saman verran ääniä vuosien 1990, 1996 ja 2001 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi, koska oikeisto asetti aina yhteisehdokkaan häntä vastaan.[4]

Vaalikampanjassaan Ortega korosti rauhaa ja solidaarisuutta sekä viittasi Jumalaan, rakkauteen ja sovitteluun. Hän asettui tukemaan edeltäneen liberaalihallituksen säätämää ja katolisen kirkon tukemaa lainmuutosta, jolla maahan saatiin täydellinen aborttikielto. FSLN:n puna-mustat liput korvattiin vaaleanpunaisilla, ja tunnuslaulun sanat "taistelkaa jenkkiä, ihmisyyden vihollista vastaan"[5] rauhanviestillä.

Ortega liittoutui läheisesti muiden alueen vasemmistohallitusten kanssa, muun muassa ALBA-yhteistyöjärjestön. Hänen ensimmäisiä määräyksiään oli kouluopetuksen säätäminen maksuttomaksi.

Ortega on ajanut maan perustuslain muuttamista presidenttivaltaisesta parlamentaristiseksi, jossa presidentin valtaa vähennettäisiin parlamentin ja pääministerin hyväksi. Oppositio on vastustanut tätä, koska sen mukaan se mahdollistaisi sandinistien ja Ortegan jäämisen valtaan pysyvästi.[6]

Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Ortegaa jyrkästi aborttien täyskiellosta. Lääkärit eivät enää uskalla tehdä abortteja edes hengenvaarassa oleville naisille.

Lähteet

Remember Daniel Ortega? He's back. Christian Science Monitor. Viitattu 10.01.2007.

  1. CNN Profile: Daniel Ortega Saavedra CNN. Viitattu 10.1.2007.
  2. Eeva Eronen: Daniel Ortega rakentaa Nicaraguaan diktatorista hallintoa. (Ortegaa syytetään adiptiotyttönsä hyväksikäytöstä) Helsingin Sanomat, 15.8.2009, s. 1.
  3. Ortega voitti Nicaraguan presidentivaalit, Hs.fi
  4. Ortega back in power, early poll results show Guardian. Viitattu 8.11.2006.
  5. 16 años después, el sandinismo vuelve al poder (El Nuevo Diario)
  6. Gobierno insistirá en sistema parlamentario La Voz del Sandinismo. Viitattu 19.2.2008.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Daniel Ortega.