Ero sivun ”Fennicum” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 7: Rivi 7:


Rakennusta kutsuttiin 1980-luvulle asti Kilistiikaksi. Nimi tuli rakennuksessa luonnontiedettä opettaneelta lehtori Ludvig "Kili" Kiljanderilta. Rakennuksen toisesta kerroksesta löytyy nykyään Kiljanderin mukaan nimetty luentosali.<ref name="Kampusopas"/>
Rakennusta kutsuttiin 1980-luvulle asti Kilistiikaksi. Nimi tuli rakennuksessa luonnontiedettä opettaneelta lehtori Ludvig "Kili" Kiljanderilta. Rakennuksen toisesta kerroksesta löytyy nykyään Kiljanderin mukaan nimetty luentosali.<ref name="Kampusopas"/>
[[Tiedosto:Yliopiston museo.jpg|pienoiskuva|Fennicum]]
1920-luvulla rakennusta laajennettiin. Kuusiosaiseen lisäosaan sijoitettiin luonnonhistorian ja maantien kokoelmat ja poikaharjoituskoulun opetusvälineitä. Lisäosa purettiin 1950-luvulla, kun korkeakoululla tehtiin uudisrakennustöitä. Kilistiikka oli pitkään purku-uhan alla kirjaston laajennuksen vuoksi, mutta 1976 se kunnostettiin seminaarin aikaiseen asuun. Siksi rakennuksen ulkoinen ilme on lähempänä alkuperäistä kuin muut Kiseleffin alueelle suunnittelemat rakennukset, jotka korjattiin 1960-luvulla.<ref name="Kampusopas"/> Se on myös ainoa alueen vanhoista tiilirakennuksista, joka on sisätiloiltaan lähes alkuperäisen kaltainen.<ref name="Sovelius">{{Verkkoviite | Osoite = https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/39096 | Nimeke = Jyväskylän yliopiston kampusalueen vanhat rakennukset | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto, taidehistorian laitos|Lisätiedot = sivu 64| Tekijä= Eero Sovelius-Sovio|Ajankohta =1996 | Viitattu = 11.2.2017}}</ref>
1920-luvulla rakennusta laajennettiin. Kuusiosaiseen lisäosaan sijoitettiin luonnonhistorian ja maantien kokoelmat ja poikaharjoituskoulun opetusvälineitä. Lisäosa purettiin 1950-luvulla, kun korkeakoululla tehtiin uudisrakennustöitä. Kilistiikka oli pitkään purku-uhan alla kirjaston laajennuksen vuoksi, mutta 1976 se kunnostettiin seminaarin aikaiseen asuun. Siksi rakennuksen ulkoinen ilme on lähempänä alkuperäistä kuin muut Kiseleffin alueelle suunnittelemat rakennukset, jotka korjattiin 1960-luvulla.<ref name="Kampusopas"/> Se on myös ainoa alueen vanhoista tiilirakennuksista, joka on sisätiloiltaan lähes alkuperäisen kaltainen.<ref name="Sovelius">{{Verkkoviite | Osoite = https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/39096 | Nimeke = Jyväskylän yliopiston kampusalueen vanhat rakennukset | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto, taidehistorian laitos|Lisätiedot = sivu 64| Tekijä= Eero Sovelius-Sovio|Ajankohta =1996 | Viitattu = 11.2.2017}}</ref>



Versio 11. helmikuuta 2017 kello 15.43

Fennicum
Sijainti Seminaarinmäki, Jyväskylä, Suomi
Koordinaatit 62°14′13″N 25°43′57″E / 62.236902°N 25.732473°E / 62.236902; 25.732473
Rakennustyyppi Rakennus
Tyylisuunta Uusrenessanssi
Suunnittelija Konstantin Kiseleff ja Ludvig Isak Lindqvist
Valmistumisvuosi
Omistaja Suomen Yliopistokiinteistöt
Käyttäjä Jyväskylän yliopisto
Kartta
Fennicum
Taustalla normaalikoulu ja Fennicum. Oikeassa reunassa on P-rakennus. Kuvan edusta liikuntatieteen rakennuksen sisäänkäynnin kaksi valkoista pylvästä ja lumen peitossa oleva maa.

Fennicum on arkkitehti Konstantin Kiseleffin suunnittelema rakennus Jyväskylän Seminaarinmäellä, joka suunniteltiin seminaarin miesosastolle. Rakennuksessa on sijainnut miesoppilaiden asuntola, luonnontieteen opetustiloja ja poikamallikoulu (harjoituskoulu).[1]

DUO K1714 5 K1714 5 F- ja S-rakennukset

Rakennusta kutsuttiin 1980-luvulle asti Kilistiikaksi. Nimi tuli rakennuksessa luonnontiedettä opettaneelta lehtori Ludvig "Kili" Kiljanderilta. Rakennuksen toisesta kerroksesta löytyy nykyään Kiljanderin mukaan nimetty luentosali.[1] 1920-luvulla rakennusta laajennettiin. Kuusiosaiseen lisäosaan sijoitettiin luonnonhistorian ja maantien kokoelmat ja poikaharjoituskoulun opetusvälineitä. Lisäosa purettiin 1950-luvulla, kun korkeakoululla tehtiin uudisrakennustöitä. Kilistiikka oli pitkään purku-uhan alla kirjaston laajennuksen vuoksi, mutta 1976 se kunnostettiin seminaarin aikaiseen asuun. Siksi rakennuksen ulkoinen ilme on lähempänä alkuperäistä kuin muut Kiseleffin alueelle suunnittelemat rakennukset, jotka korjattiin 1960-luvulla.[1] Se on myös ainoa alueen vanhoista tiilirakennuksista, joka on sisätiloiltaan lähes alkuperäisen kaltainen.[2]

Pohjakaava

Kaikissa kerroksissa Fennicumin halkaisee kahtia lounais-koillis-suunnassa kulkeva 3 metriä leveä käytävä. Ensimmäisessä kerroksen kaakkoissivulla sijaitsi portaikko, laboratorio ja konferenssihuone, johon kuului pieni eteinen ja kaksi kolmen hengen internaattihuonetta. Luoteissivulla oli kahden kolmen hengen internaattihuoneen lisäksi myös siivoojan huone ja poikien käsityösali. Toisen kerroksen kaakkoissivulla sijaitsi portaikko ja normaalikoulun luokat III, IV ja V. Luoteissivulla olivat normaalikoulun luokkahuoneet VI, II ja I, jossa pidettiin myös aamuhartaudet ja voimistelutunnit. Alkuperäisessä suunnitelmassa kolmannessa kerroksessa sijaitsi kaakkoissivulla kaksi internaattihuonetta ja muut tilat oli varattu luonnontiedon opetustiloiksi ja opetusvälineiden säilytykseen. Luoteissivulla oli neljä internaattihuonetta.[2]

Pintamateriaalit

Rakennuksen sisäkatoissa on käytetty leveää helmiponttilautaa ja kattolistat ovat voimakkaasti profiloituja. Alunperin vernissatut katto ja listat ovat nyt vaalean harmaita. Seinällä kulkee 127 sentin korkeudella tumman ruskeaksi maalattu 7 senttiä leveä lista. Alunperin sen alle jäävä osa oli tarkoitus maalata marmorijäljitelmäksi, mutta nyt se on keskiruskea. Seinien yläosaan oli piirretty "nurkkakoristein varustettu kasetti", mutta nyt seinä on vaalean ruskea listan alla kulkevaa sinistä laitaa lukuunottamatta.<ref name="Sovelius">

Lähteet

  1. a b c Kampusopas : arkkitehtuuria, historiaa ja nähtävyyksiä Jyväskylän yliopiston kampuksilla, s. 16. Jyväskylän yliopiston tiedemuseo, 2016. ISBN 978-951-39-6526-6.
  2. a b Eero Sovelius-Sovio: Jyväskylän yliopiston kampusalueen vanhat rakennukset 1996. Jyväskylän yliopisto, taidehistorian laitos. Viitattu 11.2.2017.