Ero sivun ”Vihreä liitto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Aiheesta muualla: vihreät piirit
Rivi 230: Rivi 230:
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#ccccff" width="100%" | '''Vihreiden piirijärjestöt''' ||
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#ccccff" width="100%" | '''Vihreiden piirijärjestöt''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" | '''Puolue: [[Suomen Keskusta]]'''<br />
| colspan="1" | '''Puolue: [[Vihreä liitto]]'''<br />
[[Etelä-Hämeen vihreät|Häme]]|
[[Etelä-Hämeen vihreät|Häme]]|
[[Etelä-Savon vihreät|Etelä-Savo]]|
[[Etelä-Savon vihreät|Etelä-Savo]]|

Versio 15. syyskuuta 2006 kello 14.54

Vihreä liitto

Puolueen logo

Puheenjohtaja Tarja Cronberg
Puoluesihteeri Ari Heikkinen

Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet) on 1988 perustettu puolue. Suomen vihreiden syntypohja löytyy ympäristöliikkeistä ja muista "yhden asian liikkeistä", joista merkittävimpiä olivat vammaisliike, rauhanliike, ihmisoikeusaktiivit, sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolustajat, lapsiasiain edistäjät sekä liberaalit kulttuurivaikuttajat.

Puoluemuodon omaksumisesta huolimatta vihreissä on korostettu pyrkimystä suomalaisten poliittisten käytäntöjen murrokseen kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja herätelty tavallisuudesta poikkeavia poliittisen toiminnan muotoja. Siinä mielessä vihreillä on myös identiteetti osana ennemmin vasta- kuin valtakulttuuria. Suhdetta kansalaisjärjestöihin on pidetty erityisen tärkeänä.

Puolueen vankimmat kannattajakunnat löytyvät suurista kaupungeista ja niiden kehyskunnista, esimerkiksi Helsingissä sen kannatus on noin 20 %. Pienistä paikkakunnista puolueen kannatus on suuri Kaarinassa (7/43 valtuutettua) ja Pirkkalassa (6/35 valtuutettua). Matalimmalla tasolla vihreiden kannatus on puolestaan Kainuussa sekä Lapissa, noin 2 %. Vihreällä liitolla on 14 kansanedustajaa ja yksi europarlamentaarikko.

Puolueen puheenjohtaja on Tarja Cronberg. Puolueen lehti on Vihreä Lanka (perustettu 1983, levikki 4200 kpl vuonna 2004).

Nuorille ja opiskelijoille tarkoitettuna Vihreän liiton jäsenjärjestönä toimii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry (ViNO), vastaavasti naisjärjestönä Vihreät Naiset ry ja vammaisjärjestönä Vihreät Vaivaiset ry.


Historia

Vihreää liittoa edeltäneen vihreän liikkeen voi konkreettisesti sanoa saaneensa alkunsa Koijärveltä ja Helsinki-liikkeestä 1970- ja 1980-luvuilla. Molempiin osallistui merkittävä määrä vihreiden perustajajäseniä ja nykyisiä vaikuttajia, kuten Osmo Soininvaara, Pekka Sauri ja Heidi Hautala. Liike toimi aluksi verkostona ja liikkeenä, eikä sillä ollut yhtä organisaatiota. Tässä muodossa se onnistui myös saamaan kaksi kansanedustajaa vuoden 1983 vaaleissa: Kalle Könkkölän ja Ville Komsin.

1980-luvun puolessa välissä kasvoi halu ja tarve organisoitua. Vuonna 1987 perustettiin Vihreä liitto useiden järjestöjen kattojärjestöksi, mutta siitä ei ollut tarkoitus tehdä puoluetta. Puolueeksi järjestäytymisellä oli kuitenkin tukea, ja erityisesti tiukat, ns. ekovihreät alkoivat perustaa puoluetta, joka keskittyisi puhtaasti ekologisiin asioihin. Tämä johti maltillisempien toimijoiden järjestäytymiseen ja jopa kilpailevien yhdistysten perustamiseen samoille paikkakunnille. Vaikka monet ekovihreät palasivat lopulta puolueeksi muuttuneeseen Vihreään liittoon, riitely aiheutti vihreille vaalitappion vuoden 1988 kunnallisvaaleissa.

Puolue kuitenkin toipui sisäisistä riidoistaan, ja vuosien 1991 eduskuntavaalit ja 1992 kunnallisvaalit olivat menestys. Esko Ahon hallituksen kaudella puolueesta muodostui lopullisesti yleispuolue: lama siirsi ihmisten huomion arkisiin huoliin, joihin vihreidenkin oli otettava kantaa, kun kansakunta oli itsenäisyyden ajan pahimmassa talouskriisissä. Laman keskellä vuonna 1994 Osmo Soininvaara kirjoitti teoksensa "Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi" (joka sai Suomen Ekonomiliiton Pro Oeconomia -palkinnon seuraavana vuonna 1995) ja puheenjohtajana toiminut psykologi Pekka Sauri nosti esille muita aiheita ympäristöasioiden lisäksi.

Vuoden 1995 vaalit olivat vihreille lievä vaalitappio ja puolue menetti yhden kansanedustajan. Paavo Lipponen kokosi kuitenkin laajan sateenkaarihallituksen, jossa vihreät olivat mukana. Ympäristöministeri Pekka Haavistosta tuli Euroopan ensimmäisiä vihreitä ministereitä. Vuoden 1999 vaalit eivät heilauttaneet hallituksen asemaa ja vihreät saivat kaksi lisäpaikkaa ja jatkoivat hallituksessa kahdella ministerillä. Eduskunnan hyväksyessä viidennen ydinvoimalan lupahakemuksen, vihreät päättivät erota hallituksesta. Seuranneissa vuoden 2003 vaaleissa vihreiden kannatus jatkoi nousuaan ja puolue sai 14 kansanedustajaa, mutta jäi oppositioon.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa puolueen tavoitteena on saada 20 kansanedustajaa ja 10 % äänistä.

Vihreän liiton puheenjohtajat

Puheenjohtaja valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Vuodesta 2004 lähtien puheenjohtajaksi on voitu valita sama henkilö korkeintaan kolme kertaa peräkkäin, ja tätä ennen kaksi kertaa peräkkäin. Pekka Haavisto oli ensimmäinen puolueen puheenjohtaja, joka oli myös kansanedustaja. Aikaisemmin oli pidetty parempana jakaa valtaa niin, että kansanedustaja ei voisi olla myös puheenjohtaja.

Puolueen kannatus vaaleissa

Eduskuntavaalit

Vuosi Edustajia Äänet Osuus
1983 2 43 754 1,47%
1987 4 115 988 4,03%
1991 10 185 894 6,82%
1995 9 181 198 6,52%
1999 11 194 846 7,27%
2003 14 223 564 8,01%

Kunnallisvaalit

Vuosi Valtuutettuja Äänet Osuus
1984 101 76 441 2,8%
1988 94 61 581 2,34%
1992 343 184 787 6,9%
1996 292 149 334 6,3%
2000 338 171 707 7,7%
2004 313 175 933 7,4 %

Europarlamenttivaalit

Vuosi Edustajia Äänet Osuus
1996 1 170 670 7,6%
1999 2 166 786 13,4%
2004 1 172 844 10,4%

Ideologia

Muista puolueista poiketen Vihreä liitto ei ole halunnut määritellä itseään perinteisen vasemmistooikeisto-jaottelun mukaisesti vaan käyttää Saksan vihreiden luomaa käsitettä, jonka mukaan "vihreät eivät ole vasemmalla eikä oikealla vaan edellä".

Periaateohjelmassaan puolue on kritisoinut sekä markkinataloutta että sosialismia, koska vihreiden mielestä kumpikaan talousjärjestelmä ei ota huomioon ympäristöä, kehitysmaita ja tulevia sukupolvia taikka aineettomia, henkisiä arvoja vaan keskittyy liiaksi rahatalouden kasvuun. Omasta vaihtoehdostaan, jossa yhteiskunta asettaa markkinataloudelle sekä sosiaaliset että ekologiset reunaehdot, puolue käyttää nimitystä ekologinen tasapainotalous. Lisäksi puolueen ohjelmassa korostuvat arvolähtöisyys, ympäristönsuojelu, vähemmistöjen asema, kansanvallan laajentaminen ja perustulo.

Eduskunnan sekä kaupungin/kunnanvaltuustojen istuntosaleissa Vihreän liiton edustajat istuvat SDP:n ja Keskustan ryhmien välissä.

Henkilöitä

Vihreän liiton nykyiset kansanedustajat

Vihreän liiton europarlamentaarikot

Vihreän liiton presidenttiehdokkaat

Vihreän liiton entisiä kansanedustajia ja puheenjohtajia

Lähteitä

  • A. Brax ja P. Välimäki:Vihreä ABC-kirja (Vihreän liiton julkaisuja, 1991)
  • Vihreän liiton periaateohjelma, versiot toukokuu 1990, kesäkuu 1994, toukokuu 2006

Sisarpuolueita

Aiheesta muualla

Vihreiden piirijärjestöt
Puolue: Vihreä liitto

Häme| Etelä-Savo| Helsinki | Keski-Suomi | Kymenlaakso | Lappi | Oulu | Pirkanmaa | Pohjois-Karjala | Pohjois-Pohjanmaa | Satakunta | Uusimaa | Vaasa | Varsinais-Suomi |