Ero sivun ”Raimo Heinonen” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Anr (keskustelu | muokkaukset) →Aiheesta muualla: linkin korjaus (archive.org) |
p Botti siirsi Viitteet osion oikealle tasolle. |
||
Rivi 57: | Rivi 57: | ||
* {{Lehtiviite | Tekijä=Vesa-Matti Peltola | Otsikko=Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 3 | Julkaisu=Urheilutietäjän joulu | Vuosi=2002 | Sivut=39}} |
* {{Lehtiviite | Tekijä=Vesa-Matti Peltola | Otsikko=Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 3 | Julkaisu=Urheilutietäjän joulu | Vuosi=2002 | Sivut=39}} |
||
== |
===Viitteet=== |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
Versio 2. helmikuuta 2017 kello 18.11
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten telinevoimistelu | |||
Olympialaiset | |||
Pronssia | Melbourne 1956 | joukkuekilpailu | |
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Antwerpen 1965 | hyppy |
Raimo Yrjö Heinonen (s. 29. toukokuuta 1935 Turku) on suomalainen entinen voimistelija ja olympiamitalisti.
Heinonen sai olympiapronssia Melbournen kesäkisoissa 1956 telinevoimistelun joukkuekilpailussa. Hän sijoittui 12-ottelussa 37:nneksi ja yksittäisistä telineistä parhaiten rekillä 18:nneksi. Olympiakisoihin Heinonen osallistui myös Roomassa 1960 ja Tokiossa 1964.
Viidensissä EM-kisoissaan 1965 Heinonen saavutti hypyssä hopeaa. MM-kisoihin hän osallistui kahdesti.
Oman urheilu-uransa jälkeen Heinonen on toiminut Suomen Voimisteluliiton päävalmentajana 1967–1969 ja urheilun järjestötehtävissä muun muassa Suomen Voimisteluliiton ja Suomen Voimistelusäätiön hallituksessa. Turun Urheiluliiton puheenjohtajana hän toimi 1978–2004. Hän sai ansioistaan SLU:n vuoden seurajohtajapalkinnon 2004. Heinoselle myönnettiin liikuntaneuvoksen arvonimi vuonna 2005[1].
Raimo Heinosen poika Jari Heinonen voitti voimistelussa 23 Suomen mestaruutta 1980-luvulla.
Saavutuksia
Olympiakisoissa
- Joukkuekilpailussa pronssia 1956, kuudes 1960 ja kahdeksas 1964
- 12-ottelussa 37:s 1956, 42:s 1960 ja 39:s 1964
- Rekillä 18:s 1956, 22:s 1960 ja 54:s 1964
- Hypyssä 41:s 1956, 68:s 1960 ja 19:s 1964
- Nojapuilla 21:s 1956, 23:s 1960 ja 52:s 1964
- Hevosella 30:s 1956, 46:s 1960 ja 36:s 1964
- Permannolla 46:s 1956, 71:s 1960 ja 42:s 1964
- Renkailla 45:s 1956 sekä 69:s 1960 ja 1964
MM-kisoissa
- Joukkuekilpailussa neljäs 1958 ja seitsemäs 1962
- 12-ottelussa 15:s 1958 ja 40:s 1962
EM-kisoissa
- Moniottelussa keskeytti 1955, 12:s 1957, 22:s 1961, 20:s 1963 ja 15:s 1965
- Hypyssä hopeaa 1965
- Hevosella seitsemäs 1961
- Nojapuilla seitsemäs 1963[2]
PM-kisoissa
- Joukkuekilpailussa kultaa 1957, 1959 ja 1961
- 6-ottelussa pronssia 1959 ja 1961
SM-kisoissa
- Moniottelussa kultaa 1957, 1961, 1964 ja 1965
- Yksittäisillä telineillä yhteensä 7 kultaa
Lähteet
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 60. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 3. Urheilutietäjän joulu, 2002, s. 39.