Ero sivun ”Liljeblomin talo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 29: Rivi 29:
'''Liljeblomin talo''' on empiretyylinen kaupunkitalo [[Torikatu (Oulu)|Torikadun]] varrella [[Vanhatulli]]n kaupunginosassa [[Oulu]]ssa. Rakennuksen naapurissa sijaitsevat [[Waenerbergin talo|Waenerbergin]] ja [[Riekin talo]]t. Asuinkäytön lisäksi rakennuksessa on toiminut myös postikonttori<ref name="PPSKL_Oulu1993"/>.
'''Liljeblomin talo''' on empiretyylinen kaupunkitalo [[Torikatu (Oulu)|Torikadun]] varrella [[Vanhatulli]]n kaupunginosassa [[Oulu]]ssa. Rakennuksen naapurissa sijaitsevat [[Waenerbergin talo|Waenerbergin]] ja [[Riekin talo]]t. Asuinkäytön lisäksi rakennuksessa on toiminut myös postikonttori<ref name="PPSKL_Oulu1993"/>.


[[Nahkuri]] Sigfrid Tornbergin rakennuttaman kiinteistön päärakennus valmistui 1831. Rakennuksen julkisivuvuoraus ja maalaus tehtiin vasta vuosina 1847–1852. Päärakennuksen lisäksi tontilla oli myös muita rakennuksia, joissa oli muun muassa leivintupa, liiteri, navetta, talleja, nahkurinverstas ja heinälato.<ref name="5kanta"/> Piharakennukset on myöhemmin purettu kiinteistön ollessa Oulun kaupungin omistuksessa.
[[Nahkuri]] Sigfrid Nilsson Tornbergin (1802-1884) rakennuttaman kiinteistön päärakennus valmistui 1831. Rakennuksen julkisivuvuoraus ja maalaus tehtiin vasta vuosina 1847–1852. Päärakennuksen lisäksi tontilla oli myös muita rakennuksia, joissa oli muun muassa leivintupa, liiteri, navetta, talleja, nahkurinverstas ja heinälato.<ref name="5kanta"/> Piharakennukset on myöhemmin purettu kiinteistön ollessa Oulun kaupungin omistuksessa.


Nimensä talo on saanut ensinnäkin Henriette Liljeblomilta (1836-1918, puoliso kauppias ja laivanvarustaja Toussaint Wilhelm Liljeblom, 1832-1882), eli Sigfrid Tornbergin tyttäreltä, jolle rakennus periytyi ja joka asui talossa kauan perheineen, viimeiset vuosikymmenet leskenä. Viimeisenä Liljeblomina talossa asui Henrietten ja T. W. Liljeblomin tytär Elin Adele Liljeblom (1870-1954), englannin kielen opettaja monissa Oulun kouluissa. Kaupungin omistukseen kiinteistö siirtyi 1964. Vuonna 1966 vahvistetun ns. monumentaaliasemakaavan mukaan koko kortteli oli varattu huoltoasemalle ja pysäköintialueeksi. Useiden järjestöjen tekemän suojeluesityksen jälkeen valtioneuvosto suojeli Liljeblomin talon 22. lokakuuta 1987 rakennussuojelulain nojalla. Kaupunki myi rakennuksen 1994.<ref name="5kanta"/>
Nimensä talo on saanut ensinnäkin Henriette Liljeblomilta (1836-1918, puoliso kauppias ja laivanvarustaja Toussaint Wilhelm Liljeblom, 1832-1882), eli Sigfrid Tornbergin tyttäreltä, jolle rakennus periytyi ja joka asui talossa vuosikymmenet leskenä. Viimeisenä Liljeblomina talossa asui Henrietten ja T. W. Liljeblomin tytär Elin Adele Liljeblom (1870-1954), englannin kielen opettaja monissa Oulun kouluissa. 1800-luvulla talossa toimi mm. lyhyen ajan postitoimisto. Kaupungin omistukseen kiinteistö siirtyi 1964. Vuonna 1966 vahvistetun ns. monumentaaliasemakaavan mukaan koko kortteli oli varattu huoltoasemalle ja pysäköintialueeksi. Useiden järjestöjen tekemän suojeluesityksen jälkeen valtioneuvosto suojeli Liljeblomin talon 22. lokakuuta 1987 rakennussuojelulain nojalla. Kaupunki myi rakennuksen 1994.<ref name="5kanta"/>


Rakennus kunnostettiin vuosina 1995–1997. Korjaustöiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Heikki Viiri ja Juha Paavo Mikkola. Talon omistajille Merja ja Ilari Kerolalle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, esimerkillisestä restauroinnista ja korjaustyöstä vuonna 1998.<ref name="5kanta"/>
Rakennus kunnostettiin vuosina 1995–1997. Korjaustöiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Heikki Viiri ja Juha Paavo Mikkola. Talon omistajille Merja ja Ilari Kerolalle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, esimerkillisestä restauroinnista ja korjaustyöstä vuonna 1998.<ref name="5kanta"/>

Versio 25. tammikuuta 2017 kello 10.51

Liljeblomin talo
Liljeblomin talo keväällä 2015.
Liljeblomin talo keväällä 2015.
Osoite Torikatu 30
Sijainti Oulu, Vanhatulli
Koordinaatit 65°00′40″N, 025°27′58″E
Rakennustyyppi Asuinrakennus
Valmistumisvuosi 1831
Rakennuttaja Sigfrid Tornberg
Omistaja Yksityisomistuksessa
Tyylisuunta Empiretyyli
Runkorakenne Puuhirsi
Julkisivumateriaali Puu
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Liljeblomin talo on empiretyylinen kaupunkitalo Torikadun varrella Vanhatullin kaupunginosassa Oulussa. Rakennuksen naapurissa sijaitsevat Waenerbergin ja Riekin talot. Asuinkäytön lisäksi rakennuksessa on toiminut myös postikonttori[1].

Nahkuri Sigfrid Nilsson Tornbergin (1802-1884) rakennuttaman kiinteistön päärakennus valmistui 1831. Rakennuksen julkisivuvuoraus ja maalaus tehtiin vasta vuosina 1847–1852. Päärakennuksen lisäksi tontilla oli myös muita rakennuksia, joissa oli muun muassa leivintupa, liiteri, navetta, talleja, nahkurinverstas ja heinälato.[2] Piharakennukset on myöhemmin purettu kiinteistön ollessa Oulun kaupungin omistuksessa.

Nimensä talo on saanut ensinnäkin Henriette Liljeblomilta (1836-1918, puoliso kauppias ja laivanvarustaja Toussaint Wilhelm Liljeblom, 1832-1882), eli Sigfrid Tornbergin tyttäreltä, jolle rakennus periytyi ja joka asui talossa vuosikymmenet leskenä. Viimeisenä Liljeblomina talossa asui Henrietten ja T. W. Liljeblomin tytär Elin Adele Liljeblom (1870-1954), englannin kielen opettaja monissa Oulun kouluissa. 1800-luvulla talossa toimi mm. lyhyen ajan postitoimisto. Kaupungin omistukseen kiinteistö siirtyi 1964. Vuonna 1966 vahvistetun ns. monumentaaliasemakaavan mukaan koko kortteli oli varattu huoltoasemalle ja pysäköintialueeksi. Useiden järjestöjen tekemän suojeluesityksen jälkeen valtioneuvosto suojeli Liljeblomin talon 22. lokakuuta 1987 rakennussuojelulain nojalla. Kaupunki myi rakennuksen 1994.[2]

Rakennus kunnostettiin vuosina 1995–1997. Korjaustöiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Heikki Viiri ja Juha Paavo Mikkola. Talon omistajille Merja ja Ilari Kerolalle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, esimerkillisestä restauroinnista ja korjaustyöstä vuonna 1998.[2]

Lähteet

  1. Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 1., s. 43-44. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:115. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-53-X.
  2. a b c Kovalainen, Pasi; Passoja, Brita ja Turpeinen, Juhani: Viisikanta - hyvää rakennussuojelua, s. 60-63. Oulun läänin rakennussuojelupalkinnot 1990-2005. Helsinki: Rakennustieto Oy, 2008. ISBN 978-951-682-899-5.

Aiheesta muualla