Ero sivun ”Arminius” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
2 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Roomalaisen historioitsijan [[Tacitus|Tacituksen]] mukaan Arminius oli noin 200&nbsp;000 hengen [[Keruskit|keruskiheimon]] päällikön Segimerin poika<ref name=tkh />. Arminiuksesta tuli vuonna 4 Rooman armeijan keruskeista koottujen [[Auxilia-joukot|auxilia-joukkojen]] komentaja, sillä hänet oli luultavasti jo nuorena poikana otettu Rooman joukkoihin pantiksi keruskien lupaamasta uskollisuudesta. Palvellessaan Rooman armeijassa Arminius oppi latinaa ja Rooman käyttämää taistelutaktiikkaa, mutta ennen kaikkea hän oppi arvostamaan armeijan kurinalaisuutta<ref name=tkh />. Hän sai myös Rooman kansalaisuuden sekä ritarin aseman (''equites'')<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/35390/Arminius | Nimeke = Arminius| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Encyclopædia Britannica Online | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopædia Britannica| Viitattu = 26.11.2010 | Kieli = englanti}}</ref>.
 
Noin vuosina 7–8 Arminius erosi armeijan palveluksesta ja palasi takaisin kotimaahansa. Germanian roomalainen maaherra Publius Quintilius Varus oli aloittanut voimakkaan roomalaistamisen hallitsemillaan alueilla, ja hän pyrki laajentamaan Rooman valtapiiriä. Tämä nostatti useat germaaniheimot kapinaan, jonka johtoon Arminius nousi. Kapinan huipentumana oli kolmen roomalaisen legioonan täydellinen tuhoaminen Teutoburgin metsässä. Arminius päätteli, että väijytys vaikeakulkuisessa metsässä olisi oikea tapa kohdata Rooman joukot. Valmistautumiseen kuului koulutusvaihe, jossa soturit opetettiin hyökkäämään suunnitelmallisesti ja kurinalaisesti.<ref name=tkh>{{Lehtiviite | Tekijä = Granzow Busch, Niels-Peter Granzow Busch| Otsikko = Petturi vai vapauttaja?| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia| Ajankohta = 2009| Numero = 12| Sivut = 42-45| Julkaisija = Bonnier| Issn = 0806-5209}}</ref>
 
Taistelun jälkeen roomalaiset tekivät useita rankaisuretkiä [[Rein]]in yli vuosina 14–16 sotapäällikkönsä [[Germanicus|Germanicuksen]] johdolla. Arminius sen sijaan iski idän suunnalle [[markomannit|markomannien]] kuninkaan [[Marbod]]in kimppuun ja kukisti tämän armeijan. Rooma pyrki murentamaan hänen asemaansa kylvämällä riitaa eri germaaniheimojen välille. Roomalaiset pystyivät lyömään Arminiuksen joukot Weserjoen lähellä käydyssä [[Weserjoen taistelu|taistelussa]], ja Germanicus vangitsi Arminiuksen vaimon [[Thusnelda]]n. Roomalaiset eivät kuitenkaan onnistuneet kukistamaan Arminiusta ja joutuivat vetäytymään. Arminius halusi vahvistaa asemiaan tulevien yhteenottojen varalta ja pyrki solmimaan liiton kuningas Marbodin kanssa. Marbod kuitenkin kieltäytyi, ja vuonna 17 keruskit ja markomannit aloittivat sodan toisiaan vastaan.<ref name="britannica" /> Marbod joutui tappiolle, mutta Arminius joutui silti palaamaan kotiin, sillä tyytymättömyys häntä kohtaan oli kasvanut. Arminius murhattiin vuonna 21.<ref name=tkh /> Ilmeisesti surmatyön takana olivat hänen vaimonsa sukulaiset, jotka kannattivat yhteistyötä roomalaisten kanssa.
77 199

muokkausta

Navigointivalikko