Ero sivun ”Lyhytkarvainen saksanseisoja” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p Käyttäjän 188.67.175.34 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Zvuegan tekemään versioon.
Rivi 18: Rivi 18:


'''Lyhytkarvainen saksanseisoja''' (Deutsch kurzhaar) on mannermainen [[kanakoira]]rotu, joka on jalostettu [[Saksa]]ssa 1800-luvulla. Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen ja monikäyttöinen metsästyskoira, jota käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana.
'''Lyhytkarvainen saksanseisoja''' (Deutsch kurzhaar) on mannermainen [[kanakoira]]rotu, joka on jalostettu [[Saksa]]ssa 1800-luvulla. Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen ja monikäyttöinen metsästyskoira, jota käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana.

== Luonne ==
Vahva, tasapainoinen, luotettava ja hillitty<ref name="kennelliitto" />.

== Käyttö ==
Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen metsästyskoira. Sitä voidaan käyttää kaikissa maastoissa, kuten avoimilla tai hyvin peitteisillä alueilla. Se on jalostettu kanalintujen metsästykseen, missä se hakee riistan, seisoo sen ja noutaa pudotetun linnun. Lyhytkarvaista saksanseisojaa käytetään muun muassa sorsastuksessa. Lintujen metsästyksen lisäksi sitä voidaan käyttää pienpetojen, kuten kettujen tai supikoirien, metsästyksessä. Hyvän hajuaistin takia sitä voidaan käyttää myös jäljestämiseen.<ref name="koirat.com">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.koirat.com/rodut/lyhytkarvainen+saksanseisoja|Nimeke=Lyhytkarvainen saksanseisoja|Julkaisija=koirat.com|Viitattu=9.10.2015}}</ref><ref name="Jalostuksen_tavoiteohjelma" />

=== Valjakkourheilu ===
Saksanseisojien käyttö [[Valjakkourheilu|valjakkourheilussa]] on kasvanut viime vuosina. Koiran suurehko koko, vahva rakenne ja nopeus tekevät siitä erinomaisen vetokoiran erityisesti lyhyillä kilpamatkoilla, ns. sprint-luokissa. Ilman kärryä tai rekeä tapahtuvassa [[canicross]]-, eli koirajuoksussa ovat saksanseisojat lyhyillä matkoilla (5 km ja alle) yleinen koirarotu. Rotua käytetään myös reki- ja kärryluokissa lyhyillä matkoilla, sekä koirapyöräilyssä.{{Lähde}}

Pidemmillä matkoilla rodun ominaisuudet eivät ole parhaimmillaan. Suurikokoisena rotuna se kuluttaa paljon energiaa eikä sen energiatehokkuus ole varsinaisten [[Rekikoira|rekikoirarotujen]] kanssa vertailukelpoinen.{{Lähde}}


==Historia==
==Historia==
Lyhytkarvaisen saksanseisojan historia alkaa Välimeren maista, joissa koiria käytettiin riistalintujen verkkometsästyksessä sekä haukkametsästyksessä. Seisovat lintukoirat tulivat Ranskan ja Flanderin kautta Saksan hoveihin. Näiden koirien tärkein ominaisuus oli seisontataipumus riistalle. Kaksipiippuisen haulikon käyttöönoton (v. 1750) myötä seisovia lintukoiria tarvittiin yhä enemmän, ja riistalintujen lentoon ammunnasta tuli kuninkaallinen urheilumuoto. Napoleonin murskattua feodaalijärjestelmän vuonna 1805 sai saksalainen keskiluokka mahdollisuuden pienriistametsästykseen. Saksassa tästä pelkästään seisovasta koirasta jalostettiin monikäyttöinen metsästyskoira risteyttäen siihen vanhoja saksalaisia rotuja kuten vainukoira, verijälkikoira, ajokoira ja vinttikoira. Hektor I (synt.1872) pidetään lyhytkarvaisen saksanseisojan esivanhempana. Sen aikaisen koiran tyyppi poikkesi nykypäivän saksanseisojasta. Ne olivat enimmäkseen raskaita, niillä oli usein riippuva maha tai notkoselkä, tihrusilmät ja pehmeät käpälät. Siksi ne työskentelivät verkkaisemmin ja olivat yleensä hyviä noutajia.<ref name="rotukuvaus_ssk">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.saksanseisojakerho.fi/lyhytkarvainen-saksanseisoja/rodunkuvaus.html | Nimeke = Rodunkuvaus | Julkaisija = Saksanseisojakerho | Viitattu = 9.10.2015 }}</ref><ref name="koirat.com" /><ref name="Jalostuksen_tavoiteohjelma">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.saksanseisojakerho.fi/images/stories/pdf/jto119.pdf | Nimeke = Jalostuksen tavoiteohjelma 2011-2015 | Julkaisija = Saksanseisojakerho | Viitattu = 9.10.2015 }}</ref>
Lyhytkarvaisen saksanseisojan historia alkaa Välimeren maista, joissa koiria käytettiin riistalintujen verkkometsästyksessä sekä haukkametsästyksessä. Seisovat lintukoirat tulivat Ranskan ja Flanderin kautta Saksan hoveihin. Näiden koirien tärkein ominaisuus oli seisontataipumus riistalle. Kaksipiippuisen haulikon käyttöönoton (v. 1750) myötä seisovia lintukoiria tarvittiin yhä enemmän, ja riistalintujen lentoon ammunnasta tuli kuninkaallinen urheilumuoto. Napoleonin murskattua feodaalijärjestelmän vuonna 1805 sai saksalainen keskiluokka mahdollisuuden pienriistametsästykseen. Saksassa tästä pelkästään seisovasta koirasta jalostettiin monikäyttöinen metsästyskoira risteyttäen siihen vanhoja saksalaisia rotuja kuten vainukoira, verijälkikoira, ajokoira ja vinttikoira. Hektor I (synt.1872) pidetään lyhytkarvaisen saksanseisojan esi-isänä. Sen aikaisen koiran tyyppi poikkesi nykypäivän saksanseisojasta. Ne olivat enimmäkseen raskaita, niillä oli usein riippuva maha tai notkoselkä, tihrusilmät ja pehmeät käpälät. Siksi ne työskentelivät verkkaisemmin ja olivat yleensä hyviä noutajia.<ref name="rotukuvaus_ssk">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.saksanseisojakerho.fi/lyhytkarvainen-saksanseisoja/rodunkuvaus.html | Nimeke = Rodunkuvaus | Julkaisija = Saksanseisojakerho | Viitattu = 9.10.2015 }}</ref><ref name="koirat.com" /><ref name="Jalostuksen_tavoiteohjelma">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.saksanseisojakerho.fi/images/stories/pdf/jto119.pdf | Nimeke = Jalostuksen tavoiteohjelma 2011-2015 | Julkaisija = Saksanseisojakerho | Viitattu = 9.10.2015 }}</ref>


Lisäämällä tarkkaan harkittu annos pointteriverta, kuten Solms-Braunfels’in prinssi Albrecht ehdotti, saatiin lyhytkarvaisen saksanseisojan vainu paranemaan ja rakenne kevenemään. Vuodesta 1897 alkaen julkaistu vuosikirja ”Zuchtbuch Deutsch Kurzhaar” on ollut perusta kehitettäessä rodun jalostusta. Prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeld kirjasi lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumerkit, laati rakenteen arvosteluohjeet ja lopulta yksinkertaiset koesäännöt metsästyskoirille. Nykyään lyhytkarvaisella saksanseisojalla on tarkat jalostus- ja koesäännöt.<ref name="rotukuvaus_ssk" /><ref name="koirat.com" /><ref name="Jalostuksen_tavoiteohjelma" />
Lisäämällä tarkkaan harkittu annos pointteriverta, kuten Solms-Braunfels’in prinssi Albrecht ehdotti, saatiin lyhytkarvaisen saksanseisojan vainu paranemaan ja rakenne kevenemään. Vuodesta 1897 alkaen julkaistu vuosikirja ”Zuchtbuch Deutsch Kurzhaar” on ollut perusta kehitettäessä rodun jalostusta. Prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeld kirjasi lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumerkit, laati rakenteen arvosteluohjeet ja lopulta yksinkertaiset koesäännöt metsästyskoirille. Nykyään lyhytkarvaisella saksanseisojalla on tarkat jalostus- ja koesäännöt.<ref name="rotukuvaus_ssk" /><ref name="koirat.com" /><ref name="Jalostuksen_tavoiteohjelma" />
Rivi 39: Rivi 28:


Urosten säkäkorkeus on 62-66 cm ja narttujen 58-63 cm.<ref name="kennelliitto" />
Urosten säkäkorkeus on 62-66 cm ja narttujen 58-63 cm.<ref name="kennelliitto" />

==Käyttö==
Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen metsästyskoira. Sitä voidaan käyttää kaikissa maastoissa, kuten avoimilla tai hyvin peitteisillä alueilla. Se on jalostettu kanalintujen metsästykseen, missä se hakee riistan, seisoo sen ja noutaa pudotetun linnun. Lyhytkarvaista saksanseisojaa käytetään muun muassa sorsastuksessa. Lintujen metsästyksen lisäksi sitä voidaan käyttää pienpetojen, kuten kettujen tai supikoirien, metsästyksessä. Hyvän hajuaistin takia sitä voidaan käyttää myös jäljestämiseen.<ref name="koirat.com">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.koirat.com/rodut/lyhytkarvainen+saksanseisoja | Nimeke = Lyhytkarvainen saksanseisoja | Julkaisija = koirat.com | Viitattu = 9.10.2015}}</ref><ref name="Jalostuksen_tavoiteohjelma" />

=== Valjakkourheilu ===
Saksanseisojien käyttö [[Valjakkourheilu|valjakkourheilussa]] on kasvanut viime vuosina. Koiran suurehko koko, vahva rakenne ja nopeus tekevät siitä erinomaisen vetokoiran erityisesti lyhyillä kilpamatkoilla, ns. sprint-luokissa. Ilman kärryä tai rekeä tapahtuvassa [[canicross]]-, eli koirajuoksussa ovat saksanseisojat lyhyillä matkoilla (5 km ja alle) yleinen koirarotu. Rotua käytetään myös reki- ja kärryluokissa lyhyillä matkoilla, sekä koirapyöräilyssä.{{Lähde}}

Pidemmillä matkoilla rodun ominaisuudet eivät ole parhaimmillaan. Suurikokoisena rotuna se kuluttaa paljon energiaa eikä sen energiatehokkuus ole varsinaisten [[Rekikoira|rekikoirarotujen]] kanssa vertailukelpoinen.{{Lähde}}

==Luonne==
Vahva, tasapainoinen, luotettava ja hillitty.<ref name="kennelliitto" />


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 9. tammikuuta 2017 kello 20.29

Lyhytkarvainen saksanseisoja
Avaintiedot
Alkuperämaa  Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity 8 742[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö metsästys
Nykyinen käyttö metsästys
Elinikä 12-14 vuotta
Muita nimityksiä öklöttäjä, reppukoira
FCI-luokitus ryhmä 7
Ulkonäkö
Paino 22–32 kg
Säkäkorkeus Urokset 62 - 66 cm, nartut 58 - 63 cm
Väritys Yksivärinen ruskea. Ruskea jossa vähäisiä valkoisia tai pilkullisia merkkejä rinnassa ja raajoissa. Tumma ruskeapäistärikkö. Vaalea ruskeapäistärikkö (kimo). Valkoinen, jossa ruskea pää ja ruskeita laikkuja tai pilkkuja. Musta väri voi esiintyä ruskean tilalla samoina vivahteina tai päistärikkönä. Keltaiset kulomerkit sallitaan. Läsi, otsapiirto ja täplikkäät huulet sallitaan.
Lyhytkarvainen saksanseisoja

Lyhytkarvainen saksanseisoja (Deutsch kurzhaar) on mannermainen kanakoirarotu, joka on jalostettu Saksassa 1800-luvulla. Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen ja monikäyttöinen metsästyskoira, jota käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana.

Historia

Lyhytkarvaisen saksanseisojan historia alkaa Välimeren maista, joissa koiria käytettiin riistalintujen verkkometsästyksessä sekä haukkametsästyksessä. Seisovat lintukoirat tulivat Ranskan ja Flanderin kautta Saksan hoveihin. Näiden koirien tärkein ominaisuus oli seisontataipumus riistalle. Kaksipiippuisen haulikon käyttöönoton (v. 1750) myötä seisovia lintukoiria tarvittiin yhä enemmän, ja riistalintujen lentoon ammunnasta tuli kuninkaallinen urheilumuoto. Napoleonin murskattua feodaalijärjestelmän vuonna 1805 sai saksalainen keskiluokka mahdollisuuden pienriistametsästykseen. Saksassa tästä pelkästään seisovasta koirasta jalostettiin monikäyttöinen metsästyskoira risteyttäen siihen vanhoja saksalaisia rotuja kuten vainukoira, verijälkikoira, ajokoira ja vinttikoira. Hektor I (synt.1872) pidetään lyhytkarvaisen saksanseisojan esi-isänä. Sen aikaisen koiran tyyppi poikkesi nykypäivän saksanseisojasta. Ne olivat enimmäkseen raskaita, niillä oli usein riippuva maha tai notkoselkä, tihrusilmät ja pehmeät käpälät. Siksi ne työskentelivät verkkaisemmin ja olivat yleensä hyviä noutajia.[2][3][4]

Lisäämällä tarkkaan harkittu annos pointteriverta, kuten Solms-Braunfels’in prinssi Albrecht ehdotti, saatiin lyhytkarvaisen saksanseisojan vainu paranemaan ja rakenne kevenemään. Vuodesta 1897 alkaen julkaistu vuosikirja ”Zuchtbuch Deutsch Kurzhaar” on ollut perusta kehitettäessä rodun jalostusta. Prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeld kirjasi lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumerkit, laati rakenteen arvosteluohjeet ja lopulta yksinkertaiset koesäännöt metsästyskoirille. Nykyään lyhytkarvaisella saksanseisojalla on tarkat jalostus- ja koesäännöt.[2][3][4]

Ulkonäkö

Lyhytkarvaisen saksanseisojan yleisolemusta kutsutaan jaloksi, nopeaksi, kestäväksi, voimakkaaksi ja sopusuhtaiseksi. Rungon pituuden tulee olla hieman pidempi kuin säkäkorkeus. Kallo on hieman kaartuva. Kirsu on tavallisesti joko ruskea tai musta: pohjaväriltään valkoisilla voi olla täplikäs tai punainen kirsu. Kuonon pitää olla tarpeeksi pitkä, jotta se soveltuu saaliin kantamiseen. Häntä on keskipitkä, hieman kärjestä suppeneva. Rodun värejä ovat ruskea, ruskea valkoisin merkein, tumma ruskeapäistärikkö (ruskea pää ja ruskeita laikkuja sekä pilkkuja), vaalea ruskeapäistärikkö eli kimo, valkoinen ruskein merkein ja ruskea pää ja musta. Keltaiset kulomerkit ovat sallittuja.[5]

Urosten säkäkorkeus on 62-66 cm ja narttujen 58-63 cm.[5]

Käyttö

Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen metsästyskoira. Sitä voidaan käyttää kaikissa maastoissa, kuten avoimilla tai hyvin peitteisillä alueilla. Se on jalostettu kanalintujen metsästykseen, missä se hakee riistan, seisoo sen ja noutaa pudotetun linnun. Lyhytkarvaista saksanseisojaa käytetään muun muassa sorsastuksessa. Lintujen metsästyksen lisäksi sitä voidaan käyttää pienpetojen, kuten kettujen tai supikoirien, metsästyksessä. Hyvän hajuaistin takia sitä voidaan käyttää myös jäljestämiseen.[3][4]

Valjakkourheilu

Saksanseisojien käyttö valjakkourheilussa on kasvanut viime vuosina. Koiran suurehko koko, vahva rakenne ja nopeus tekevät siitä erinomaisen vetokoiran erityisesti lyhyillä kilpamatkoilla, ns. sprint-luokissa. Ilman kärryä tai rekeä tapahtuvassa canicross-, eli koirajuoksussa ovat saksanseisojat lyhyillä matkoilla (5 km ja alle) yleinen koirarotu. Rotua käytetään myös reki- ja kärryluokissa lyhyillä matkoilla, sekä koirapyöräilyssä.lähde?

Pidemmillä matkoilla rodun ominaisuudet eivät ole parhaimmillaan. Suurikokoisena rotuna se kuluttaa paljon energiaa eikä sen energiatehokkuus ole varsinaisten rekikoirarotujen kanssa vertailukelpoinen.lähde?

Luonne

Vahva, tasapainoinen, luotettava ja hillitty.[5]

Lähteet

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. a b Rodunkuvaus Saksanseisojakerho. Viitattu 9.10.2015.
  3. a b c Lyhytkarvainen saksanseisoja koirat.com. Viitattu 9.10.2015.
  4. a b c Jalostuksen tavoiteohjelma 2011-2015 Saksanseisojakerho. Viitattu 9.10.2015.
  5. a b c Lyhytkarvainen saksanseisoja (pdf) Kennelliitto. Viitattu 9.10.2015.