Ero sivun ”Goryeo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ak: Uusi sivu: {{Historiallisen_valtion_tiedot |koko-nimi = Goryeo-dynastia <br> 고려국 <br> (高麗國) |lippu = Kuva:Royal_flag_of_Goryeo_(Bong-gi).sv... |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 63: | Rivi 63: | ||
Jännityksen säilyminen rajoilla ja ajoittaiset sotilaallisetkin yhteenotot olivat ykis syy siihen, että valta Koreassa siirtyi sotilaille. Tähän vaikuttivat myös hallituksen ja hovin tehottomuus sekä talonpoikaiskapinat. Sotilaiden ja omia joukkojaan komentavien mahtimiesten vaikutusvalta kasvoi kuninkaanvallan kustannuksella. Vuodesta 1170 Koreaa hallitsivat tosiasiassa sotilashallitukset kuninkaiden ollessa niiden jotakuinkin tahdottomia välineitä. Vuodesta 1196 aina 1200-luvun puoliväliin maan tosiasiallisessa johdossa oli Choe-suku. Se pysyi vallassa aina seuraavaan paimentolaiskansan hyökkäykseen asti.<ref name="ves" /> |
Jännityksen säilyminen rajoilla ja ajoittaiset sotilaallisetkin yhteenotot olivat ykis syy siihen, että valta Koreassa siirtyi sotilaille. Tähän vaikuttivat myös hallituksen ja hovin tehottomuus sekä talonpoikaiskapinat. Sotilaiden ja omia joukkojaan komentavien mahtimiesten vaikutusvalta kasvoi kuninkaanvallan kustannuksella. Vuodesta 1170 Koreaa hallitsivat tosiasiassa sotilashallitukset kuninkaiden ollessa niiden jotakuinkin tahdottomia välineitä. Vuodesta 1196 aina 1200-luvun puoliväliin maan tosiasiallisessa johdossa oli Choe-suku. Se pysyi vallassa aina seuraavaan paimentolaiskansan hyökkäykseen asti.<ref name="ves" /> |
||
==Yuan-dynastian vasallina== |
==Yuan-dynastian vasallina== |
||
1200- |
1200-luvun alussa oli [[Tšingis-kaani]] luonut [[Mongolien valloitusretket|Mongolien suurvallan]], jota sitten hänen poikansa ja pojanpoikansa suurensivat. Valta ei kuitenkaan vielä ulottunut Etelä-Kiinaan, koska sen rikkinäinnen maasto vaikeutti paimentolaisten sodankäyntiä. Pian myös Korean saaminen tuli mongolien tavoitteeksi. Vuonna 1231 mongoliarmeija hyökkäsi Koreaan suurin voimin saaden valtaansa suuren osan maasta. Hovin onnistui paeta [[Kanghwa|Kanghwan saarelle]], jolta käsin se piti hallussaan osaa maasta. Taistelu jatkui kolmattakymmenettä vuotta, kunnes eräänlainen vallankaappaus Koreassa toi johtoon mongolien kanssa sovitteluun ja alistumiseen valmiit miehet.<ref name="ves" /> |
||
Korea säilytti mongolivallan aikana virallisesti sisäisen riippumattomuutensa ja oman hallintonsa, mutta oli käytännössä [[vasallivaltio]], jonka hallituksen päätösvalta oli rajallinen. Sen tuli myös avustaa mongolien [[Yuan-dynastia]]a taloudellisesti ja tietyissä tilanteissa - esimerkiksi [[Mongolien hyökkäykset Japaniin|Japanin valtaus]] yrityksissä - myös sotilaallisesti. Korean itsenäisyyttä vähensi ennen kaikkea hallitsijasuvun mongolilaistuminen. Korean kruununprinssin ja väliin muidenkin hallitsijasuvun nuorempien jäsenten oli asuttava mongolihovissa, millä oli selvää kulttuurillista vaikutusta. Toiseksi he säännönmukaisesti avioituivat Yuan-sukuun kuuluvien kanssa, ja näin Korean hallitsijat yhä suuremmassa määrin mongolilaistuivat.<ref name="ves" /> |
Korea säilytti mongolivallan aikana virallisesti sisäisen riippumattomuutensa ja oman hallintonsa, mutta oli käytännössä [[vasallivaltio]], jonka hallituksen päätösvalta oli rajallinen. Sen tuli myös avustaa mongolien [[Yuan-dynastia]]a taloudellisesti ja tietyissä tilanteissa - esimerkiksi [[Mongolien hyökkäykset Japaniin|Japanin valtaus]] yrityksissä - myös sotilaallisesti. Korean itsenäisyyttä vähensi ennen kaikkea hallitsijasuvun mongolilaistuminen. Korean kruununprinssin ja väliin muidenkin hallitsijasuvun nuorempien jäsenten oli asuttava mongolihovissa, millä oli selvää kulttuurillista vaikutusta. Toiseksi he säännönmukaisesti avioituivat Yuan-sukuun kuuluvien kanssa, ja näin Korean hallitsijat yhä suuremmassa määrin mongolilaistuivat.<ref name="ves" /> |
||
Versio 30. joulukuuta 2016 kello 14.22
| Goryeo-dynastia 고려국 (高麗國) |
|||
|---|---|---|---|
918–1392 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Absoluuttinen monarkia | ||
| Kuningas |
Taejo (918–943) Gwangjong (949–975) Gongyang (1389–1392) |
||
| Pääkaupunki | Kaeseong | ||
| Edeltäjä(t) |
Silla Hubaekje Taebong Balhae |
||
| Seuraaja(t) |
 Joseon |
||
.svg)
Goryeo-dynastia tai Koryŏ (hangul: 고려, hanja: 高麗) oli korean niemimaata vuosina 918-1392 hallinnut kuningaskunta, jonka perusti kuningas Taejo. Tänä aikana maahan alkoi muodostua oma kulttuurillinen perinne erillään muusta Itä-Aasiasta. Länsimainen nimitys "Korea" juontaa juurensa tämän kuningaskunnan nimestä.[1]
Korea Goryeo-kaudella
Perustaminen
Myöhemmän Goguryeon johtohenkilöitä oli Wang Geon, joka kukisti vallankaappauksessa hallitsijansa ja pääsi itse valtion johtoon vuonna 918. Hän sijoitti pääkaupunkinsa Kaeseongiin. Wang Geon nimitti dynastiansa Goryeoksi, josta nimitys "Korea" on peräisin. Nimi oli muunnos Goguryeosta, jonka pohjoisrajoihin yltäminen tuli erääksi dynastian tavoitteeksi. Sillan, Myöhemmän Baekjen ja Goryeon välisessä taistelussa Wang Geon oli voitokas. Hän pakotti viimeisen Sillan kuninkaan luopumaan vallasta vuonna 935 ja pystyi kukistamaan Myöhemmän Baekjen seuraavana vuonna. Uusi Goryeo-dynastia hallitsi Koreaa - enemmän tai vähemmän reaalisesti - aina vuoteen 1392 asti. Goryeon Korea oli alueeltaan Sillan valtakuntaa suurempi. Vuonna 926 oli mongolilaissukuisten kitaanien Liao-dynastia kukistanut Balhae-valtion, ja tuolloin onnistui Goryeon ottaa haltuunsa Balhaen eteläisiä, Korean niemimaalla sijaitsevia alueita.[2]
Wang Geon, dynastiselta kunnianimeltään Taejo, oli päässyt valtaan maanomistajien ja maakunnallisten mahtimiesten avulla ja noudatti näihin nähden suopeata politiikkaa ja yritti saada Sillan aristokratian puolelleen. Hänen aikanaan tässä onnistuttiinkin ja paikalliset mahtimiehet pysyivät suhteellisen rauhallisina. Hänen seuraajansa taas yrittivät saada paikallisen vallan kuriin ja kohottaa keskushallinnon merkitystä. Vuonna 958 kuningas Gwangjong saattoi voimaan virkajärjestelmän, joka periaatteessa edellytti virkaan pääseviltä tutkinnoissa osoitettua kykyä. Toisin kuin Kiinassa (etenkin myöhemmällä keisarikaudella) se ei kuitenkaan antanut kaikille mahdollisuutta osallistumiseen vaan vaati tutkintokandidaatilta myös tiettyä syntyperää. Hieman myöhemmin virkamiehille annettiin myös maita palkkioksi, ja näin keskushallituksen luottamusta nauttiva ja siitä riippuva virkakunta oli muodostettu. 900-luvun lopussa keskushallinto nimitti paikalliset viranomaiset ja aseiden yksityinen omistus kiellettiin. Virkajärjestelmä ja hallinto noudattivat kungfutselaista mallia ja seurasivat läheltä Kiinan Tang-dynastian järjestelmää.[2]
Pohjoinen uhka
Vielä Liaotakin voimakkaammaksi kehittyi Džurtšenien heimo. He olivat tunguusilaista alkuperää ja asuivat nykyisessä Mantšuriassa (he olivat itse asiassa myöhempien mantšujen esi-isiä). Džurtšenien järjestäytyminen oli nopeaa. Vuonna 1115 heidän johtajansa perustivat valtion, jota johti nimellä Jin tunnettu dynastia, ja jo kymmenen vuotta myöhemmin he pystyivät kukistamaan Liaon. Tätä sotaretkeä džurtšenit jatkoivat Kiinaan valloittaen suuren osan Pohjois-Kiinaa, jossa Song-dynastian valta loppui jatkuen kuitenkin Etelä-Kiinassa. Jin-valtio pysyi uhkana Korealle, ja välillä vihollisuus kiihtyi taisteluiksi. Kuten Liao-valtakunta aiemmin, myös Jin vaati Korealta tribuutteja ja kunnianosoituksia.[2]
Gojoseon ?–108 eaa.
Jin-valtio
Goguryeo (37 eaa.–668 jaa.)
Baekje (18 eaa.–660 jaa.)
Silla( 57 eaa.–935 jaa.)
Gayan heimoliitto (42–562)
Hugoguryeo (892–936)
Hubaekje (901–918)
Silla (57 eaa.–935 jaa.)
Goryeo-dynastia (918–1392)
Joseon-dynastia (1392–1897)
Korean keisarikunta (1897–1910)
Jännityksen säilyminen rajoilla ja ajoittaiset sotilaallisetkin yhteenotot olivat ykis syy siihen, että valta Koreassa siirtyi sotilaille. Tähän vaikuttivat myös hallituksen ja hovin tehottomuus sekä talonpoikaiskapinat. Sotilaiden ja omia joukkojaan komentavien mahtimiesten vaikutusvalta kasvoi kuninkaanvallan kustannuksella. Vuodesta 1170 Koreaa hallitsivat tosiasiassa sotilashallitukset kuninkaiden ollessa niiden jotakuinkin tahdottomia välineitä. Vuodesta 1196 aina 1200-luvun puoliväliin maan tosiasiallisessa johdossa oli Choe-suku. Se pysyi vallassa aina seuraavaan paimentolaiskansan hyökkäykseen asti.[2]
Yuan-dynastian vasallina
1200-luvun alussa oli Tšingis-kaani luonut Mongolien suurvallan, jota sitten hänen poikansa ja pojanpoikansa suurensivat. Valta ei kuitenkaan vielä ulottunut Etelä-Kiinaan, koska sen rikkinäinnen maasto vaikeutti paimentolaisten sodankäyntiä. Pian myös Korean saaminen tuli mongolien tavoitteeksi. Vuonna 1231 mongoliarmeija hyökkäsi Koreaan suurin voimin saaden valtaansa suuren osan maasta. Hovin onnistui paeta Kanghwan saarelle, jolta käsin se piti hallussaan osaa maasta. Taistelu jatkui kolmattakymmenettä vuotta, kunnes eräänlainen vallankaappaus Koreassa toi johtoon mongolien kanssa sovitteluun ja alistumiseen valmiit miehet.[2]
Korea säilytti mongolivallan aikana virallisesti sisäisen riippumattomuutensa ja oman hallintonsa, mutta oli käytännössä vasallivaltio, jonka hallituksen päätösvalta oli rajallinen. Sen tuli myös avustaa mongolien Yuan-dynastiaa taloudellisesti ja tietyissä tilanteissa - esimerkiksi Japanin valtaus yrityksissä - myös sotilaallisesti. Korean itsenäisyyttä vähensi ennen kaikkea hallitsijasuvun mongolilaistuminen. Korean kruununprinssin ja väliin muidenkin hallitsijasuvun nuorempien jäsenten oli asuttava mongolihovissa, millä oli selvää kulttuurillista vaikutusta. Toiseksi he säännönmukaisesti avioituivat Yuan-sukuun kuuluvien kanssa, ja näin Korean hallitsijat yhä suuremmassa määrin mongolilaistuivat.[2]
1300-luvun alusta lähtien mongolivalta Kiinassa alkoi rapautua. Tämä johtui toisaalta sisäisistä valtaistuinriidoista ynnä muista kiistoista, toisaalta yhä voimakkaammiksi kasvaneista kiinalaisista kapinaliikkeistä. Mongolien karkoitus ja Ming-dynastian valtaantulo Kiinassa (1368) oli herättävä esimerkki myös korealaisille.[2]
Lähteet
- ↑ https://global.britannica.com/topic/Koryo-dynasty
- ↑ a b c d e f g Vesterinen, Ilmari: Korea – Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s. 108-111. Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-797-8
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Goryeo-dynastia Wikimedia Commonsissa
