Ero sivun ”Vieno Kekkonen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
Vieno Kekkonen valmistui näyttelijäksi Teatterikoulusta vuonna 1956 ja ehti näytellä vuoden verran [[Lahden kaupunginteatteri]]ssa.<ref name="Virkkunen">{{Kirjaviite | Tekijä = Virkkunen, Urpo (toim.) | Nimeke = Kuka on kuka TV:ssä| Suomentaja = | Vuosi = 1970| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava }}</ref> Samalla Teatterikoulun kurssilla Kekkosen kanssa opiskelivat muiden muassa [[Heidi Krohn]], [[Tea Ista]] ja [[Ritva Valkama]].<ref name="rautiainen"/> Hän on esiintynyt näyttelijänä mm. [[Matti Kassila]]n elokuvissa ''[[Hilmanpäivät]]'' (1954), jossa hän esitti apteekkineidin roolin sekä ''[[Isän vanha ja uusi]]'' (1956) arkkitehti Pekanpään tyttären ystävättären Tuulan roolin. |
Vieno Kekkonen valmistui näyttelijäksi Teatterikoulusta vuonna 1956 ja ehti näytellä vuoden verran [[Lahden kaupunginteatteri]]ssa.<ref name="Virkkunen">{{Kirjaviite | Tekijä = Virkkunen, Urpo (toim.) | Nimeke = Kuka on kuka TV:ssä| Suomentaja = | Vuosi = 1970| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava }}</ref> Samalla Teatterikoulun kurssilla Kekkosen kanssa opiskelivat muiden muassa [[Heidi Krohn]], [[Tea Ista]] ja [[Ritva Valkama]].<ref name="rautiainen"/> Hän on esiintynyt näyttelijänä mm. [[Matti Kassila]]n elokuvissa ''[[Hilmanpäivät]]'' (1954), jossa hän esitti apteekkineidin roolin sekä ''[[Isän vanha ja uusi]]'' (1956) arkkitehti Pekanpään tyttären ystävättären Tuulan roolin. |
||
Vieno Kekkonen antautui kuitenkin musiikin vietäväksi ja on tehnyt pitkän uran iskelmälaulajana. Viihdeuraansa samoihin aikoihin aloitellut [[Spede Pasanen]] suositteli Kekkoselle osallistumista [[Fazer Finnlevy|Fazer]]-levy-yhtiön koelaulutilaisuuteen, jossa tuotantopäällikkö [[Toivo Kärki]] mieltyi kokelaan ääneen.<ref name="rautiainen"/> Tehtyään aluksi parikymmentä levytystä |
Vieno Kekkonen antautui kuitenkin musiikin vietäväksi ja on tehnyt pitkän uran iskelmälaulajana. Viihdeuraansa samoihin aikoihin aloitellut [[Spede Pasanen]] suositteli Kekkoselle osallistumista [[Fazer Finnlevy|Fazer]]-levy-yhtiön koelaulutilaisuuteen, jossa tuotantopäällikkö [[Toivo Kärki]] mieltyi kokelaan ääneen.<ref name="rautiainen"/> Tehtyään aluksi parikymmentä levytystä Fazerille Vieno Kekkonen siirtyi [[Scandia]]lle.<ref>Gronow, Pekka – Lindfors, Jukka – Nyman, Jake: ''Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille'', s. 201. Helsinki: Tammi, 2004.</ref> Lopullisen läpimurtonsa hän teki [[Sauvo Puhtila|Saukin]] suomeksi sanoittamalla kappaleella "Ei koskaan sunnuntaisin".<ref name="rautiainen">Rautiainen, Reima: Iskelmätaivaan ikitähti laulaa mielikseen. ''Aamulehti'' 6.9.2014, s. B 8.</ref> 1960-luvulla hän esiintyi muun muassa [[Jaakko Salo]]n ja [[Erkki Valaste]]en orkesterien solistina<ref name="Virkkunen" />. |
||
1990-luvun lopulla hän esiintyi 1950-luvun laulajatähdistä muodostetussa laulutriossa, jonka muita jäseniä olivat [[Brita Koivunen]] ja [[Pirkko Mannola]]. Koivusen vetäydyttyä aktiiviuralta hänet korvasi triossa vuonna 2005 [[Marjatta Leppänen]]. |
1990-luvun lopulla hän esiintyi 1950-luvun laulajatähdistä muodostetussa laulutriossa, jonka muita jäseniä olivat [[Brita Koivunen]] ja [[Pirkko Mannola]]. Koivusen vetäydyttyä aktiiviuralta hänet korvasi triossa vuonna 2005 [[Marjatta Leppänen]]. |
||
Versio 24. joulukuuta 2016 kello 10.25
| Vieno Kekkonen | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. syyskuuta 1934 Karttula |
| Ammatti | Muusikko |
| Muusikko | |
| Laulukielet |
suomi englanti |
| Aktiivisena | 1950-luku– |
| Tyylilajit | iskelmä |
| Soittimet | laulu |
| Levy-yhtiöt | Warner Music Finland |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vieno Hellevi Kekkonen-Sauri (s. 6. syyskuuta 1934 Karttula) on suomalainen iskelmälaulaja.[1] Hänen tunnetuimpiin levytyksiinsä kuuluvat käännösiskelmät "Preerian keltainen ruusu" (Yellow rose of Texas, 1955), "Sateenkaaren tuolla puolen" (Over the Rainbow, 1956), "Sävel rakkauden" (1957), "Hiljaa virtaa joki" (1959), "Ei koskaan sunnuntaisin" (1960), "Kesäyö" (Summertime, 1960) ja "Ensimmäinen rakkaus" (1962).
Elämä ja ura
Vieno Kekkonen valmistui näyttelijäksi Teatterikoulusta vuonna 1956 ja ehti näytellä vuoden verran Lahden kaupunginteatterissa.[2] Samalla Teatterikoulun kurssilla Kekkosen kanssa opiskelivat muiden muassa Heidi Krohn, Tea Ista ja Ritva Valkama.[3] Hän on esiintynyt näyttelijänä mm. Matti Kassilan elokuvissa Hilmanpäivät (1954), jossa hän esitti apteekkineidin roolin sekä Isän vanha ja uusi (1956) arkkitehti Pekanpään tyttären ystävättären Tuulan roolin.
Vieno Kekkonen antautui kuitenkin musiikin vietäväksi ja on tehnyt pitkän uran iskelmälaulajana. Viihdeuraansa samoihin aikoihin aloitellut Spede Pasanen suositteli Kekkoselle osallistumista Fazer-levy-yhtiön koelaulutilaisuuteen, jossa tuotantopäällikkö Toivo Kärki mieltyi kokelaan ääneen.[3] Tehtyään aluksi parikymmentä levytystä Fazerille Vieno Kekkonen siirtyi Scandialle.[4] Lopullisen läpimurtonsa hän teki Saukin suomeksi sanoittamalla kappaleella "Ei koskaan sunnuntaisin".[3] 1960-luvulla hän esiintyi muun muassa Jaakko Salon ja Erkki Valasteen orkesterien solistina[2].
1990-luvun lopulla hän esiintyi 1950-luvun laulajatähdistä muodostetussa laulutriossa, jonka muita jäseniä olivat Brita Koivunen ja Pirkko Mannola. Koivusen vetäydyttyä aktiiviuralta hänet korvasi triossa vuonna 2005 Marjatta Leppänen.
Vieno Kekkonen on ollut aviossa Eero Saurin kanssa vuodesta 1964, ja heillä on kaksi tytärtä.[1] He muuttivat Helsingistä Pohjois-Ruotsin Pajalaan Eero Saurin jäätyä eläkkeelle Sanoma Magazines Finlandin kustannusjohtajan työstä.[5] Myös tytär Elina Sauri on esiintynyt laulajana.[6]
Levyjä
- Vieno Kekkosta tapaamassa (1957)
- Vieno Kekkonen (1959)
- Eri esittäjiä: 16 tähteä – 16 iskelmää (1975, Finndisc)
- 50-luvun parhaita (1979, Peel Records)
- Sävelkansio (1980, Finnlevy)
- Unohtumattomat (1993, Finnlevy)
- 20 suosikkia – Kesän vihreät lehvät (1999, Warner Music)
Lähteet
- ↑ a b Kuka kukin on 2003, s. 909. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ a b Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ a b c Rautiainen, Reima: Iskelmätaivaan ikitähti laulaa mielikseen. Aamulehti 6.9.2014, s. B 8.
- ↑ Gronow, Pekka – Lindfors, Jukka – Nyman, Jake: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 201. Helsinki: Tammi, 2004.
- ↑ http://www.kemi.fi/lukio/Seniorit/yhteiskunnallisiavaikuttajia/vaikuttajat/euro_sauri.html
- ↑ Koppinen, Mari: Kaunista musiikin historiaa. Helsingin Sanomat, 1.8.2016, s. B 4–5. Artikkelin verkkoversio.