Tämä on hyvä artikkeli.

Ero sivun ”Ghana” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 109.240.53.168 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän CommonsDelinker tekemään versioon.
Rivi 221: Rivi 221:


==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==
{{Wikimatkat}}
{{Commonscat-rivi|Ghana}}
{{Commonscat-rivi|Ghana}}
* [http://www.wikitravel.org/fi/Ghana Ghana - Wikitravel]
* [http://www.africa.upenn.edu/Country_Specific/Ghana.html On-Line Resources Related to Ghana]. Center of African Studies, Penn State University. {{en}}
* [http://www.africa.upenn.edu/Country_Specific/Ghana.html On-Line Resources Related to Ghana]. Center of African Studies, Penn State University. {{en}}
{{Afrikka}}
{{Afrikka}}

Versio 5. joulukuuta 2016 kello 17.42

Tämä artikkeli käsittelee Ghanan tasavaltaa. Sanan muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Ghanan tasavalta
Republic of Ghana
Ghanan lippu Ghanan vaakuna
lippu vaakuna

Ghanan sijainti kartalla.

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti John Dramani Mahama[1]
Pääkaupunki Accra (2 269 000 as.)
5°33′N, 0°15′W
Muita kaupunkeja Kumasi (1 773 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 238 533[1] (sijalla 81)
– josta sisävesiä 3,5 %
Väkiluku (2014) 25 758 108[1] (sijalla 47)
– väestötiheys 103,9
– väestönkasvu 2,19[1] (2014)
Viralliset kielet englannin kieli
Valuutta cedi (GHS)
BKT (2013)
– yhteensä 90 miljardia USD (PPP)[1]  (sijalla 99)
– per asukas 3 500 USD
HDI (2019) 0,611[2] (sijalla 138)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 33,7[1]
– teollisuus 24,7[1]
– palvelut 41,6[1]
Aikavyöhyke UTC
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
6. maaliskuuta 1957
Lyhenne GH
– ajoneuvot: GH
– lentokoneet: 9G
Kansainvälinen
suuntanumero		 +233
Tunnuslause Freedom and Justice (Vapaus ja oikeus)
Kansallislaulu ”God Bless Our Homeland Ghana”

Ghanan tasavalta eli Ghana on 23,9 miljoonan asukkaan valtio Länsi-Afrikassa Atlantin valtamereen kuuluvan Guineanlahden rannikolla. Sen rajanaapurina on lännessä Norsunluurannikko, pohjoisessa Burkina Faso ja idässä Togo. Maa on entinen Britannian siirtomaa, jonka aikaisempi nimi oli Kultarannikko. Se itsenäistyi vuonna 1957 ensimmäisenä Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtomaista.[3] Nykyisin maa tunnetaan erityisesti kaakaon, kullan ja öljyn[4] tuottajana.

Historia

Varhaiset vaiheet

Arkeologiset löydöt osoittavat, että rannikon laguuneilla ja jokisuissa on asunut kalastajia varhaiselta pronssikaudelta asti (noin 4000 eaa.), mutta näistä yhteisöistä on jäänyt vain vähän jälkiä. Maan keskiosat metsävyöhykkeen pohjoispuolelta lienee asutettu 3000-4000 vuotta sitten. Metsäalue säilyi harvaan asuttuna, kunnes alueelle levisivät metsämaahan soveltuvat viljelyskasvit banaani, maniokki ja durrat. Nykyiset kansat ovat asettuneet nykyisille asuinsijoilleen pääpiirteissään 1500-luvun loppuun mennessä.[5]

Ghanan tasavalta on saanut nimensä keskiaikaisesta Ghanan kuningaskunnasta. Siitä tuli osa Malin kuningaskuntaa 1200-luvun loppupuolella. Ghanan kuningaskunta sijaitsi noin 800 kilometriä nykyisestä Ghanasta pohjoiseen, Senegal- ja Niger-jokien välissä. Osalla nykyisistä ghanalaisista on esi-isiensä kautta yhteyksiä keskiaikaiseen Ghanaan.[6]

Eurooppalaiset yhteydet

Ghanan ensimmäiset kontaktit eurooppalaisten kanssa muodostuivat jo 1400-luvun lopulla, jolloin portugalilaiset saapuivat maan etelärannikolle ja rakensivat 1482 Elminan linnakkeen kauppa-asemakseen.[7]

Seuraavien vuosisatojen aikana maan etelärannikolla, jonka eurooppalaiset nimesivät Kultarannikoksi, oli portugalilaisten lisäksi muun muassa hollantilaisten, tanskalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten ja englantilaisten tukikohtia. Maan tärkeimmäksi vallaksi kohosi kuitenkin 1600-luvun lopulta Ashanti-liitto, afrikkalainen kuningaskunta, jonka pääkaupunki oli Kumasi.[8]

Englannin hallitus otti englantilaiset kauppa-asemat Ghanassa kontrolliinsa 1821, ja 1844 fante-kansan päälliköiden kanssa tehty sopimus aloitti Ghanan muuttumisen Britannian siirtomaaksi. Britit kävivät Ashanti-liittoa vastaan sarjan sotia vuosina 1826–1900, kunnes lopulta saivat hallintaansa koko kuningaskunnan alueen. Ensimmäisen maailmansodan tuloksena Saksan siirtomaana olleen Togon läntinen osa siirtyi brittien hallitsemaksi Kansainliiton mandaatiksi ja yhdistettiin Ghanaan kansanäänestyksen jälkeen 1957.[9]

Itsenäisyyden aika

Ghana itsenäistyi Kwame Nkrumahin johdolla 6. maaliskuuta 1957. Nkrumah ja hänen johtamansa Kansan konventtipuolue (Convention People's Party, CPP) veivät maata kohti sosialismia ja julistivat maahan kansanäänestyksen jälkeen yksipuoluejärjestelmän 1964. Ghanan armeija ja poliisivoimat syrjäyttivät Kwame Nkrumahin kuitenkin vallankaappauksella 24. helmikuuta 1966. Siviilihallinto palautui vaalien jälkeen vuosina 1969–1970, mutta 13. tammikuuta 1972 armeija kaappasi talouskriisin varjossa uudelleen vallan. Ignatius Kutu Acheampongin johtama sotilashallitus piti valtaa heinäkuuhun, jolloin Acheampongin syrjäytti armeijan esikuntapäällikkö Frederick Akuffo. Akuffon puolestaan syrjäytti 4. kesäkuuta 1979 väkivaltaisella kaappauksella armeijan aliupseerien ja nuorten upseerien muodostama Asevoimien vallankumousneuvosto (AFRC) johtajanaan Jerry John Rawlings. Syyskuussa 1979 AFRC luovutti vallan vaaleissa presidentti Hilla Limannille, joka osoittautui kuitenkin kyvyttömäksi kääntämään talouden vääjäämätöntä alamäkeä noususuuntaiseksi.[10]

Joulukuussa 1981 Rawlingsin johtama kaappaus syrjäyttikin siviilit jälleen vallan kahvasta. Rawlingsin johtama Väliaikainen kansallinen puolustusneuvosto hallitsi maata aina 1990-luvulle, jolloin kansainvälinen ja kotimainen painostus johti demokratian palauttamiseen. Ensimmäiset vaalit vuonna 1992 kohtasivat opposition boikotin ja vilppisyytöksiä. Vuoden 1996 vaaleihin oppositio kuitenkin osallistui, ja tarkkailijat pitivät niitä rehellisinä. Näissä vaaleissa Rawlings valittiin uudelleen presidentiksi ja hänen NDC-puolueensa sai ehdottoman enemmistön parlamenttiin. Vuonna 2000 Rawlings luopui perustuslain mukaisesti presidenttiydestä ja hänen seuraajakseen valittiin John Agyekum Kufuor. Kufuor valittiin jatkamaan myös vuoden 2004 vaaleissa.[10]

Vuodesta 2009 lähtien presidenttinä toimi John Atta Mills, joka voitti vaalit vain 40 000 äänen erolla. Valta oli nyt vaihtunut Ghanassa jo toistamiseen rauhanomaisesti ja demokraattisesti. Ghanan valtion poliittinen järjestelmä on eräs Afrikan vakaimpia ja toimivimpia. John Atta Mills menehtyi äkilliseen sairauteen virkakautensa lopulla 24. heinäkuuta 2012. Hänen tehtäviään ryhtyi hoitamaan varapresidentti John Dramani Mahama. [11]

Mahama voitti joulukuun 2012 presidentinvaalit.[1]

Politiikka

Ghana on presidentillinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Presidentti nimittää ehdokkaat ministereiksi, jotka parlamentti hyväksyy tai hylkää. Presidentin kausi on nelivuotinen, ja sama presidentti voi hallita korkeintaan kaksi kautta. Yksikamarisessa parlamentissa on 230 kansanedustajaa, jotka valitaan neljän vuoden vaalikausiksi. Vuonna 2008 valitussa parlamentissa suurimmat puolueet ovat National Democratic Congress (NDC, 114 paikkaa) ja New Patriotic Party (NPP, 107 paikkaa). Muilla puolueilla ja sitoutumattomilla on yhteensä 9 paikkaa.[1]

Ulkopolitiikka

Ghana on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Se perusti yhdessä Gambian, Guinean, Liberian, Nigerian ja Sierra Leonen kanssa West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta Econ käyttöönottoa. Sen toimeenpaneva elin West African Monetary Institute toimii Ghanassa Accrassa.[12] Ghana toimii aktiivisesti myös muissa alueellisissa järjestöissä, kuten Afrikan unionissa. Kansainvälisissä rauhanturvaoperaatioissa se on suurin afrikkalainen toimija. Se osallistuu YK:n rauhanturvaoperaatioihin yli 3 000 sotilaalla, joita on sijoitettu Afrikan eri kriisialueiden lisäksi Libanoniin.[13]

Aluehallinto

Ghanan hallintoalueet kartalla

Ghana jakautuu kymmeneen hallintoalueeseen (administrative region) ja nämä edelleen piirikuntiin (district). Piirikuntien määrä vaihtelee Greater Accran kuudesta Ashantin 21:een.[14]

Paikallishallinto perustuu piirikuntien valtuustoihin, jotka käyttävät korkeinta poliittista valtaa alueillaan. Valtuustossa on yksi vaaleilla valittu edustaja kustakin vaalipiiristä, alueen kansanedustajat äänioikeudettomina jäseninä ja lisäksi erityisjäseniä, jotka presidentti nimittää neuvoteltuaan paikallisten perinteisten johtohenkilöiden tai muiden sidosryhmien kanssa. Näitä erityisjäseniä voi olla korkeintaan kolmannes valtuustosta.[15]

Ghanan hallintoalueet
Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (1.7.2010)[16] Piirikuntia[14]
Ashanti Kumasi 24 389 4 839 100 21
Brong-Ahafo Sunyani 39 557 2 257 300 19
Central Cape Coast 9 826 1 864 100 13
Eastern Koforidua 19 323 2 297 600 17
Greater Accra Accra 3 245 4 358 300 6
Northern Tamale 70 384 2 259 700 18
Upper East Bolgatanga 8 842 1 001 900 8
Upper West Wa 18 476 637 200 8
Volta Ho 20 570 1 878 300 15
Western Sekondi-Takoradi 23 921 2 558 100 13

Maantiede

Elefantti Molen kansallispuistossa.
Adombe-silta Volta-joella.

Suurin osa maasta on alavaa tasankoa ja ylänköä. Maan keskiosassa on jyrkkäreunainen Voltan allas, jossa Voltajärven suuri tekoallas sijaitsee. Tärkein joki on Volta. Maan korkein kohta on Afadjato (872 m).[1]

Kaksi kolmasosaa maasta on pensassavannin peitossa.[17] Sademetsää on jäljellä maan keskiosassa, pohjoisimmassa osassa taas on aavikkoa. Rannikkoa reunustavat laguunit ja mangrovealueet. Volta-joen estuaarin kosteikot ovat tärkeä alue linnuille ja kilpikonnille.[18]

Maan tärkeimmät kansallispuistot ovat Kakumin kansallispuisto, joka kattaa 357 neliökilometriä sademetsää ja Molen kansallispuisto, johon kuuluu 4 000 neliökilometriä savannia. Gbellen riistansuojelualueella voi nähdä virtahepoja ja elefantteja. Myös Kakumissa on elefantteja, samoin kuin bongoja, seitsemää eri apinalajia ja lukemattomia lintuja. Molessa elää leijonia, leopardeja, puhveleita, elefantteja, monia antilooppeja ja pieniä apinoita.[18]

Ilmasto

Ghanan ilmasto on lämmin ja trooppinen: päivälämpötilat ovat useimmiten yli 30 astetta. Rannikolla koetaan kaksi sadekautta (touko-kesäkuussa ja lokakuussa), sisämaassa vain yksi, touko-kesäkuussa. Kokonaissademäärä on rannikolla kuitenkin pienempi kuin sisämaassa. Tämä johtuu rannikkoa seurailevasta kylmästä merivirrasta ja ilmakehän kiertoliikkeestä.[19]

Afrikan tulvat 2007 koettelivat pahoin Ghanan pohjoisosia. Vuonna 2007 Ghanassa pitkään jatkuneet sateet olivat vieneet mukanaan kokonaisia kyliä. Tulvat olivat pahimmat 30 vuoteen ja tuhosivat suuren osan sadosta.[10]

Talous

Accra on Ghanan talouselämän keskus.

Ghanalla on monia merkittäviä luonnonvaroja. Kaivosteollisuuden pohjana ovat kulta, timantit, bauksiitti ja mangaani. Puu ja kala ovat merkittäviä luonnonvaroja, mutta niiden tuotanto on vähenemässä. Vuonna 2007 löydettiin öljyä.[13] Öljyvarojen hyödyntämistä suunnitellaan ja kehitetään Maailmanpankin tuella.[20] Öljylöydön määräksi on arvioitu 1,8 miljardia barrelia.[21]

Maanviljelys on edelleen suuri työllistäjä. Maataloustuotteista viennin kannalta merkittävin on kaakao. Myös kookospähkinöitä ja muita palmutuotteita sekä kahvia tuotetaan. Maataloustuotantoa on laajennettu ananaksiin, cashewpähkinöihin ja pippuriin. Kotimaista kulutusta varten kasvatetaan maniokkia, hirssiä, durraa, maissia, riisiä ja maapähkinöitä.[13]

Kaakao tuo 40 % maan vientituloista, ja se työllistää kaksi miljoonaa viljelijää. Lapsityövoiman käyttö on ollut yleinen ongelma kaakaonviljelyssä. Ongelmaa on yritetty ratkaista reilun kaupan kaakaon sertifioinnilla.[22]

Lapsia on töissä etenkin Brong Ahafo ja Western-hallintoalueilla. Joiltakin lapsilta jää koulu kesken, kun he menevät nuorina kaakaoviljelmille töihin, toiset taas työskentelevät koulupäivän jälkeen vaarallisissa tehtävissä.[23]

Ghanan merkittävimmät vientituotteet ovat kaakao ja kulta, joiden avulla Ghana on alkanut vaurastua. Ulkomailla työskentelevien ghanalaisten kotiin lähettämät varat ovat myös merkittävä valuuttatulojen lähde.[13]

Liikenne

Kotokan kansainvälinen lentoasema

Ghanassa on 11 lentokenttää, joista seitsemän kiitotiet on päällystetty.[1] Kotokan kansainvälinen lentoasema Accrassa on ainoa, jossa on tullipalvelut. Muita suurehkoja lentoasemia ovat Tamalen, Kumasin, Takoradin ja Sunyanin lentoasemat.[24] Rautatietä on 947 kilometriä. Vesireittejä on 168 kilometriä Volta-, Ankobra-, Tano-joilla, ja yli tuhat kilometriä Volta-järven vesistössä.[1]

Naapurimaista pääsee maanteitse Ghanaan. Linja-automatka Burkina Fason Ouagadougousta Accraan kestää 24 tuntia, Norsunluurannikon Abidjanista 12 tuntia. Norsunluurannikosta tuleville on vaihtoehtoinen rajanylityspaikka Bolesa Baunaan, mutta sitä käyttävien täytyy ylittää Voltajoki kanootilla. Togon Aflaosta pääsee Accraan bussilla kolmessa tunnissa.[25]

Väestö

Väestöjakauma

Vuonna 2007 arvioitiin, että ghanalaisista 38,2 % oli alle 15-vuotiaita, kun taas yli 65-vuotiaita oli vain 3,6 %. Aikuisväestön osuus oli siis 58,2 %. Vastasyntyneen elinajanodote on 59 vuotta.[1] Suurin uskonto on kristinusko. CIA:n tilastojen mukaan vuonna 2000 Ghanan väestöstä kristittyjä oli 68,8 %, muslimeita 15,9 % ja perinteisten heimouskontojen kannattajia 8,5 %. Kristittyihin on tässä laskettu 24,1 % jotka kuuluvat helluntailaiseen tai karismaattisiin liikkeisiin.[1] Monet kristityiksi ja muslimeiksi laskettavat ihmiset kuitenkin noudattavat sellaisia heimouskontojen perinteitä, jotka eivät ole suoranaisessa ristiriidassa kristinuskon tai islamin kanssa. Vastaavasti eräät kristityt lahkot ovat sisällyttäneet toimintaansa afrikkalaisisa elementtejä kuten rummutusta, tanssia ja hurmostiloja.[26]

Etnisistä ryhmistä suurimmat ovat akanit 44 %, mosit ja dagarit 16 %, ewet 13 %, ja gat 8 %.[27] Valtion tukemia kieliä on yhdeksän: adangme, akan, dagaare, dagbane, ewe, ga, gonja, kasem ja nzima.[28] Näiden yhdeksän lisäksi maassa puhutaan kymmeniä muita kieliä ja murteita. Vuonna 1999 ilmestyneessä artikkelissa Ghanan kielet jaetaan kymmeneen kieliryhmään.[29] Ethnologue: Languages of the World -teoksessa vuodelta 2009 listataan 79 ghanassa käytettyä elävää kieltä, joiden joukossa on kaksi viittomakieltä.[30] Erot arvioissa kielten ja niiden puhujien lukumäärissä johtuvat ainakin osittain kielen ja murteen eron epämääräisyydestä; monissa lähteissä akanin tärkeimmät murteet ovat asante (ashanti), twi, ga, fante (fanti), brong (abron) ja akuape. Murteiden sijasta näistä puhutaan toisinaan erillisinä kielinä, ja akanista kieliryhmänä.[31][30]

Ghanan suurimmat kielet (yli 500 000 puhujaa Ghanassa)[30]
nimi puhujia vuosi muuta
Abron 1,05 milj. 2009 Lounaisosa
Akan 8,3 milj. 2004 sis. ashante (2,8 milj.) , fante (1,9 milj), akuapem (555 000)
Dagaare 700 000 2003 Luoteisosa
Dagbani 800 000 2004 Tamaje ja Yendi
Dangme 800 000 2004 Kaakkoisosa
Ewe 2,25 milj. 2003 Kaakkoisosa
Farefare 820 000 2003 Upper East ja kaupungit
Ga 600 000 2004 Kaakkoisosa, Accran rannikko
Konkomba 500 000 2003 Koillisosan rajaseutu

Koulutus

Ala-asteen rehtori ja oppilaita. Useimmat lapset aloittavat koulun 6-vuotiaina.

Aikuisten koulutustaso nyky-Ghanassa on alhainen. Vuonna 2000 yli 15-vuotiaista vain 57,9 % osasi lukea. Aikuisista naisista lukutaitoisia oli alle puolet, miehistä noin 66 %.[1] 2000-luvun alussa vähän yli 70 % lapsista aloitti peruskoulun, ja noin 60 % kävi sen loppuun.[32]

Ghanan koulutusjärjestelmää uudistettiin merkittävästi vuonna 1987, ja se on nykyisin yksi Länsi-Afrikan kunnianhimoisimmista. Peruskoulua vastaava kouluaste on ilmainen ja pakollinen. Koulutus muodostuu kuusivuotisesta ala-asteesta, kolmivuotisesta yläasteesta ja kolmivuotisesta lukiosta, jonka suoritettuaan opiskelija voi hakeutua ammattikouluun, opistoon tai yliopistoon. Vuonna 2007 järjestelmään lisättiin esikoulu nelivuotiaille ja neljäs lukiovuosi.[13]

Ylioppilastutkintoa vastaava lukion päättökoe suunnitellaan ja arvostellaan yhdessä viiden länsiafrikkalaisen valtion kesken (Ghana, Nigeria, Sierra Leone, Gambia ja Liberia). Vuonna 2004 lukion päättötutkinnon suoritti 90 000 oppilasta, mikä on yli kolme kertaa ennen 1980-luvun koulu-uudistusta saavutettu määrä. Noin kolmannes lukion lopettaneista saa jatko-opiskelupaikan.[13]

Ghanan yliopisto on perustettu vuonna 1948. Vuonna 2010 siellä oli lähes 30 000 opiskelijaa, joista noin kolmannes naisopiskelijoita.[33] Maan toinen korkeakoulu, Kwame Nkrumahin teknillinen ja luonnontieteellinen yliopisto, on perustettu vuonna 1952 teknilliseksi opistoksi. Se sijaitsee Kumasin laidalla.[34]

Kulttuuri ja media

Ghana on väestöltään erittäin monipuolinen maa. Ghanan kulttuurissa on ollut jakoja maantieteellisesti ja väestöryhmittäin, mutta kulttuurit ovat sittemmin jossain määrin sulautuneet. Englanti on maata yhdistävä virallinen kieli, vaikka se ei ole juuri kenenkään äidinkieli.[26]

Pohjoisosassa näkyvät vaikutteet Sahelin kansoista ja islamista, ja sikäläisissä kylissä on vaikuttavaa saviarkkitehtuuria. Kumasin kaupunki on ašanti-kansan keskus, ja ašantien kuningas pitää edelleen vastaanottoa joka kuudes sunnuntai. Etelässä rannikon kalastajat pitävät yllä muinaisen Fanten valtakunnan perinteitä.[35]

Kuvan taustalla näkyy mielikuvituksellisesti muotoiltuja arkkuja.

Accran ympäristössä elävän ga-heimon modernia perinnettä ovat erityiset ruumisarkut, jotka muotoillaan vainajan harrastusten ja mieltymysten mukaan. Arkku voi olla auton, urheilujalkineen tai vaikka lempijuomapullon muotoinen.[36] Perinne on alkanut 1950-luvun loppupuolella.[37]. Eric Adjetey Anang on yksi tunnetuimmista taiteilijoista

Joukkotiedotusvälineiden toiminta on Ghanassa varsin vapaata, ja Kansainyhteisön lehdistöliitto on kuvannut Ghanan mediaa yhdeksi mantereen vähiten puolueellisista. Radio on edelleen suosituin viestintäkanava, vaikka television saatavuus kasvaa koko ajan. Yksityiset viestimet arvostelevat hallituksen politiikkaa reippaasti. Monien radiokanavien suosikkiohjelmia ovat "kansanradio"-tyyppiset ohjelmat, joihin kuulijat saavat soittaa ja kertoa mielipiteitään. Monet yksityiset asemat ovat alueellisia. Valtiollinen yleisradioyhtiö Ghana Broadcasting Corporation (GBC) pyörittää maanlaajuista televisio- ja radioverkkoa. Noin kolmannes ghanalaisista pääsee internetiin, ja kännyköiden rooli tiedonvälityksessä on kasvamassa merkittäväksi.[11]

Ewejen tekemää kente-kangasta.

Ghanan, etenkin ašanti- ja ewe-kansojen perinteeseen kuuluu kente-kangas, joka kootaan kutomalla yksinkertaisissa kangaspuissa noin 10 senttimetriä leveitä suikaleita, jotka ommellaan kankaiksi. Materiaalin valmistus on työlästä ja vaatii erityisiä taitoja, joten se on alkujaan varattu lähinnä kuninkaallisten käyttöön ja muihin erikoistarkoituksiin. Perinteisillä kuvioilla on symbolisia merkityksiä: tyylitelty kanaemo kertoo vanhempien hoivasta, kullan kimallusta esittävä kuvio symboloi varakkuutta.[38]

Perinteinen Ghanassa valmistettu oluen tyyppinen juoma on nimeltään pito, joka vastaa suomalaista kotikaljaa. Pito tarjoillaan yleensä halkaistussa kalebassikurpitsan kuoressa.[39] Se tehdään hirssistä ja sisältää 2–3 % alkoholia. Pito on lähtöisin maan pohjoisosasta, mutta on levinnyt muuttoliikkeen myötä koko maahan.[40]

Maailmanperintökohteet

Unescon maailmanperintöluettelossa Ghanasta on kaksi kohdetta: Ašantien perinteiset rakennukset ja Ghanan linnoitukset ja linnat.[41]

Urheilu

Jalkapallo on maan suosituin urheilulaji. Vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailuissa Ghanan jalkapallomaajoukkue selviytyi puolivälieriin kaikkien aikojen kolmantena afrikkalaisena joukkueena ja oli päästä jopa välieriin hävittyään ottelun vasta rangaistuspotkuilla. Ghana on saavuttanut historiassaan neljä olympiamitalia, joista kolme on nyrkkeilystä ja yksi jalkapallosta.[42] Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa se on saavuttanut yhden hopea- ja yhden pronssimitalin.[43]

Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 Ghanalla oli ensimmäistä kertaa edustaja talviolympialaisissa: alppihiihtäjä Kwame Nkrumah Acheampong.[44]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Ghana The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Ghana celebrates first 50 years BBC News. 6.3.2007. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)
  4. ↑ BBC News
  5. ↑ Verle Berry (toim.): The Precolonial Preiod Ghana: A Country Study.. 1994. GPO for the Library of Congress. Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
  6. ↑ History of Ghana Ghana Web.
  7. ↑ Verle Berry (toim.): Arrival of the Europeans Ghana: A Country Study.. 1994. GPO for the Library of Congress. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  8. ↑ The Ashanti Empire of West Africa (Perustuu teokseen Elman R. Service. Profiles in Ethnology. NY Harper & Row, 1978. s 353-369.) nathanielturner.com. Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Ghana Country Assesment 1999. asylumlaw.org.
  10. ↑ a b c Ghana Timeline BBC News. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  11. ↑ a b Ghana country profile BBC News. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Welcome to WAMI West African Monetary Institute. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e f Background Note: Ghana (out of date) 2011. US Department of State. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  14. ↑ a b District Assemblies Ghana Web. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  15. ↑ Constitution of the Republic of Ghana: Chapter 20 Ghana Web. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Thomas Brinkhoff: Ghana: Regions (Ghana Statistical Service) Citypopulation. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  17. ↑ Flora Ghana Easy Voyage
  18. ↑ a b Flora and fauna of Ghana Moving Planets.
  19. ↑ Country guide: Ghana BBC Weather. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  20. ↑ Ghana's Oil and Gas Sector - World Bank Support World Bank / Ghana Web. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  21. ↑ Ghana, oil companies face off over control of rich field 8.7.2010. Washington Post. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  22. ↑ The Chocolate Industry: Poverty Behind the Sweetness 10.11.2009. Global Exchange. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  23. ↑ Ghana: Child Labour Persists On Cocoa Farms 2008. All Africa.
  24. ↑ Airports in Ghana Aircraft Charter World
  25. ↑ Getting there & away Lonely Planet.
  26. ↑ a b Brian Schwimmer: Ghana Countries and Their Cultures. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  27. ↑ Ghana Fact File EISA[vanhentunut linkki]
  28. ↑ Government-sponsored languages Ghana Web. Viitattu 5.8.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Adam Bodomo: On Language And Development In Africa: The Case of Ghana Ghana Web / Nordic Journal of African Studies. Viitattu 5.8.2010. (englanniksi)
  30. ↑ a b c Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.8.2010). (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  31. ↑ Akan langages Britannica
  32. ↑ Ghana: kehityksen mittarit Ulkoasiainministeriö. Viitattu 1.8.2010.
  33. ↑ About UG University of Ghana
  34. ↑ About us Kwame Nkrumah University Of Science & Technology. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Cultural Heritage Ghana Tourism Official Webite. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Coffins From Ghana Ghana Web. Viitattu 10.8.2010. (englanniksi)
  37. ↑ Ghana's fantasy coffin attraction BBC News. Viitattu 10.8.2010. (englanniksi)
  38. ↑ Kente Cloth Kente Cloth LLC. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  39. ↑ Upper West Ghana Government Portal[vanhentunut linkki]
  40. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: WHO Global Status Report on Alcohol 2004 (s.21) whqlibdoc.who.int. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Ghana: Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Ghana@Olympics: No Gold Ever 2008. Ghana Web. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  43. ↑ Athletics World Championships All-Time Medal Table sports123.com. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  44. ↑ Winter Olympics 2010: Ghana's one-man ski team ready to capture public's imagination Telegraph. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimatkat
Wikimatkat
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Ghana.
Jäsenvaltiot

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ghana&oldid=16104681”