Pekka Kuusi

Pekka Kuusi
[[Tiedosto:|250px|Pekka Kuusi 1950-luvun alussa.]] Pekka Kuusi 1950-luvun alussa.
Alkon pääjohtaja
1972 -1982
sosiaali- ja terveysministeri
26.3. - 29.10.1971
Kansanedustaja
1966 - 1970
Ryhmä/puolue	SDP
Henkilötiedot
Syntynyt	9. heinäkuuta 1917 Helsinki
Kuollut	25. toukokuuta 1989 Helsinki
Tiedot
Koulutus	valtiotieteen tohtori 1956
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pekka Juhana Kuusi (9. heinäkuuta 1917 Helsinki – 25. toukokuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen tutkija ja yhteiskuntapoliitikko sekä Alkon pääjohtaja. Hänen pääjohtajakaudellaan aloitettiin kampanjointi viinan korvaamiseksi viinillä suomalaisessa alkoholikulttuurissa. Kuusen sosiaalipoliitikan keskeinen sanoma oli, että sosiaaliset tulonsiirrot tukivat talouskasvua.

Perhetausta

Kuusen vanhemmat olivat filosofian maisteri Aarne Kuusi (alkujaan Granfelt) ja Alli o.s. Zidbäck. Hänen vanhempi veljensä oli kansanrunouden tutkija Matti Kuusi.

Opinnot

Kuusi pääsi ylioppilaaksi vuonna 1935. 1930-luvulla Kuusi toimi Sinimustien lausuntakuoron johtajana. Hän kuului jäsenenä myös nationalistiseen Akateemiseen Karjala-Seuraan. Pekka Kuusi suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1945 ja väitteli valtiotieteen tohtoriksi 1956.

Ura Alkossa

Sodan jälkeen hän aloitti työt raittiusliikkeessä, josta hän siirtyi Alkon palvelukseen vuonna 1946 ja päätyi vuonna 1971 yhtiön pääjohtajaksi. Hän oli jo 1960-luvulta alkaen keskeinen vaikuttaja kansallisessa alkoholipolitiikassa. Kuusi toimi Alkossa yleistarkastajana 1946–1949, sosiaalihallinnollisen toimen apulaisjohtajana 1949–1950, liikehallinnollisen toimen apulaisjohtajana ja johtokunnan varajäsenenä 1950–1952, johtokunnan jäsenenä ja jakelutoimen johtajana 1952–1971, johtokunnan varapuheenjohtajana ja pääjohtajan varamiehenä 1969–1971 sekä johtokunnan puheenjohtajana ja pääjohtajana vuodesta 1972.

Muu työura

Kuusi oli myös Alkoholipolitiikka-lehden päätoimittaja 1949–1971 ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti vuodesta 1962.

Kansanedustajana ja ministerinä

Vuonna 1966 hänet valittiin SDP:n kansanedustajaksi ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi. Kuusi oli kansanedustajana vuoteen 1970 saakka. Hän toimi myöhemmin myös sosiaaliministerinä Karjalaisen II hallituksessa maalis–lokakuussa 1971.

Teoksia

• Kuorolausuntaopas. Raittiuden ystävät, Helsinki 1940 2. p. 1945
• Suomen viinapulma gallup-tutkimuksen valossa. Aikamme kysymyksiä 14. Otava 1948
• Väkijuomakysymys. Otava 1952
• Alkoholijuomien käyttö maaseudulla: Kokeellinen tutkimus alkoholijuomien käytöstä eräissä maalaiskunnissa ja kauppaloissa, väitöskirja. Helsingin yliopisto 1956
• Voidaanko sosiaalimenojamme supistaa: Sosiaalipoliittisen yhdistyksen kokouksessa 15. 10. 1957 pidetty esitelmä ja siihen liittyneet puheenvuorot. Helsingin yliopisto, Sosiaalipolitiikan laitos 1958
• 60-luvun sosiaalipolitiikka (piirrokset V. Helle). Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja 6. WSOY 1961 2. p. 1961, 3. p. 1962, 4. p. 1963, 5. p. 1968
• Miten jatkamme Paasikiven-Kekkosen linjaa. WSOY 1977
• Tämä ihmisen maailma. Kuvittanut Urpo Huhtanen. 5. painos 1983. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11440-5.
• Ihmisen eloonjäämisoppi: pieni alkeiskirja, toimittaneet Aulis Aarnio ym. WSOY 1991

Kirjallisuutta

• Tuomioja, Erkki: Pekka Kuusi: Alkoholipoliitikko, sosiaalipoliitikko, ihmiskuntapoliitikko. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Tammi, 1996. ISBN 951-31-0903-8.

Aiheesta muualla

• Tuomioja, Erkki: Pekka Kuusi, tutkimustieto ja päätöksenteko (lectio precursoria 14.9.1996).^{[vanhentunut linkki]} Alkoholipolitiikka 5/1996.
• Tuomioja, Erkki: Pekka Kuusi ja 60-luvun sosiaalipolitiikka Suomen suunnannäyttäjinä.^{[vanhentunut linkki]}
• Tuomioja, Erkki: Kuusi, Pekka (1917–1989). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001 (päivitetty 10.3.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Pekka Kuusi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Edeltäjä: Anna-Liisa Tiekso

Suomen sosiaali- ja terveysministeri 1971

Seuraaja: Alli Lahtinen