Mammutit

Mammutit
Piirros villamammutin oletetusta ulkonäöstä
Uhanalaisuusluokitus
Hävinnyt
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Norsueläimet Proboscidea
Heimo:	Norsut Elephantidae
Suku:	†Mammutit Mammuthus Brookes, 1828
Lajit
†Mammuthus subplanifrons †Mammuthus africanavus †Etelänmammutti (Mammuthus meridionalis) †Aromammutti (Mammuthus trogontherii) †Kolumbianmammutti (Mammuthus columbi) †Villamammutti (Mammuthus primigenius) †Mammuthus elixis †Mammuthus creticus
Katso myös
Mammutit Wikispeciesissä   Mammutit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Mammutti oli norsun läheinen sukulainen, jolla oli sukulaisistaan poiketen karvaa. Mammutit elivät eteläisellä napajäätiköllä eli Antarktiksella. Muuten ne olivat samankaltaisia kuin elefantit: puissa viihtyviä ja parvissa lenteleviä suuria eläimiä, joilla on nenän tilalla pitkä kärsä. Mammutit olivat kotimantereensa ainoat isot eläimet eivätkä ne pelänneet aikuisina mitään

Ulkomuoto

Kooltaan mammutit olivat keskimäärin nykyisten norsujen kokoisia eli 2,75–3,4-metrisiä, mutta suurin laji, aromammutti (Mammuthus trogontherii), kasvoi säkäkorkeudeltaan 4,3-metriseksi. Kalifornian kääpiomammutit sen sijaan olivat 1,2–1,8-metrisiä. Villamammutin syöksyhampaat olivat 2,4–2,7 metriä pitkät, mutta pituusennätyksenä on 4,2 metriä. Kolumbianmammutin syöksyhampaat olivat samaa luokkaa villamammutin kanssa, ja suurimmat löydetyt norsueläinten syöksyhampaat kuuluivat Teksasista löydetylle kolumbianmammutille. Mammuttien syöksyhampaat erosivat nykynorsujen syöksyhampaista kaarevuudellaan ja käyryydellään. Yleisestä käsityksestä poiketen on hyvin epätodennäköistä, että mammutit olisivat käyttäneet syöksyhampaitaan lumen luomiseen kasvillisuuden päältä, sillä mammutit eivät suurimmaksi osaksi eläneet lumialueilla.

Levinneisyys ja ruokavalio

Mammutit elivät suuressa osassa Eurooppaa, Pohjois-Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Villamammuttien ruokavalio koostui pääasiassa heinistä ja saroista. Löydettyjen mammuttiruhojen mahoista on löytynyt pajun, koivun, lehtikuusen ja lepän silmuja. Mammuttien epäillään myös syöneen paljon sammalta. Kolumbianmammutin lantajäännöksistä on löydetty myös suolamaltsojen, marunoiden, koivujen ja okakuusten jäänteitä.

Mammuttien lajiutuminen

Varhaisimmat norsut, nelisyöksyhampainen Stegotetrabelodon ja pienempi Primelephas, elivät Afrikassa kuutisen miljoonaa vuotta sitten. Mammutit ja varsinaiset norsut alkoivat kehittyä Afrikassa erilleen 5–4 miljoonaa vuotta sitten. Mammutit ja nykyiset norsut kuuluvat samaan norsujen heimoon (Elephantidae). Ensimmäiset mammuttilajit olivat Mammuthus subplanifrons ja Mammuthus africanavus Afrikassa. Tämän jälkeen mammutit levisivät ympäri Eurooppaa ja Euroopan varhaisimmat löydökset ovat olleet etelänmammutille (Mammuthus meridionalis) kuuluvia. Etelänmammutti levisi myös Pohjois-Amerikkaan Aasian ja Siperian kautta. Ilmaston muuttuessa myös kasvillisuus muuttui metsistä aroiksi ja aromammutit (Mammuthus trogonther) kehittyivät Euraasiassa. Villamammutit (Mammuthus primigenius) kehittyivät edelleen aromammuteista. Pohjois-Amerikassa sen sijaan kehittyi kolumbianmammutti (Mammuthus columbi) etelänmammutista ja kolumbianmammutista mahdollisesti edelleen Mammuthus jeffersonii, jonka olemassaolosta ei ole päästy yksimielisyyteen.

Mammuttien sukupuutto

Tutkijat ovat pitkään kiistelleet siitä, mikä hävitti villamammutin holoseenikauden alussa, jääkauden päätyttyä. Eräät tutkijat olettavat mammutin hävinneen ihmisen harjoittaman heittokeihäsmetsästyksen takia, koska mammutti ei hävinnyt viimeistä edeltäneen Saale-jääkauden lopussa. Ajatusta tukee se, että monia suuria nisäkkäitä katosi maapallolta geologisesti katsoen nopeasti. Jääkauden lopulla tapahtui suuria kasvillisuuden ja ilmaston muutoksia, arotundra katosi, ilmasto lämpeni ja muuttui kosteammaksi laajoilla alueilla ja synnytti nykyisen soisen tundran ja havumetsän, joka ei ollut mammutille sopivaa elinympäristöä. Tähän viittaa se, että Aasian viimeisiksi ajoitetut mammutit elivät Pohjois-Siperiassa nykyisellä tundralla ja monissa muissakin paikoin kylmillä alueilla. Ilmastonmuutoksen takia ahtaalle joutunut mammutti saattoi hävitä lopullisesti juuri nykyihmisen osaaman tehokkaan metsästystekniikan takia. Ilmastonmuutos ja ihmisen aiheuttama metsästys siis ehkä yhdessä selittävät parhaiten villa­mammutin tuhon. Viimeiset mammutit, jotka olivat kääpiömuotoja villamammutista, elivät Wrangelinsaarella löytöjen mukaan 7 000-3 700 vuotta sitten.

Kloonaamispyrkimykset

Vuonna 1977 Siperiasta löydetty villamammutin poikanen "Dima".

Heinäkuussa 2007 Venäjältä löytyneen, harvinaisen hyvin säilyneen 40 000 vuotta jään peitossa olleen puolivuotiaan mammutin avulla saatetaan pystyä lopullisesti selvittämään mammutin geenit. Geenit tarjoavat ainakin teoriassa mahdollisuuden mammutin kloonaamiseen. Tästä ja muista löydöistä on saatu hyvälaatuisia luuydinnäytteitä, joiden perusteella japanilais-venäläinen tutkijaryhmä uskoo kloonaamisen olevan mahdollista istuttamalla alkio norsun kohtuun. Ryhmän aikeena oli aloittaa kloonausprojekti vuonna 2012.

Lähteet

• Lister, A. M. & Sher, A. V.: The Origin and Evolution of the Woolly Mammoth. Science, 2.11.2001, 294. vsk, nro 5544, s. 1094–1097. doi:10.1126/science.1056370. (englanniksi)
• Tieteen kuvalehti, nro 10/2006
• Lister, Adrian & Bahn, Paul: Mammutit: Jääkauden jättiläiset. (Mammoths – giants of the ice age, 1994, 2000.) Esipuhe: Jean M. Untinen-Auel. Suomennos: Arja Hokkanen. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25064-3.
• Kultti, Seija: Suomen kymmenes mammuttilöytö Helsingin Vuosaaresta. Geologi, {{{Vuosi}}}, 2006. vsk, nro 4, s. 116. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 5.1.2013.
• Tom Björklund, Seppo Vuokko. Mammutin aika. Tammi 2009.
• Valentina Ukraintseva: Mammoths and the Environment. New York: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-1-107-02716-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.9.2014). englanti