Ero sivun ”Rovaniemen markkinoilla” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 31: | Rivi 31: | ||
Elokuva sai aiheensa Reino Helismaan laulunsanoituksesta "[[Rovaniemen markkinoilla (laulu)|Rovaniemen markkinoilla]]"<ref>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 29.11.2010, sivu D 7.</ref>, ja se oli Helismaan ensimmäinen käsikirjoitus<ref name=tvm>AL: ''Rovaniemen markkinoilla'', Päivän elokuvia, Tv-maailma 46/2011, s. 21.</ref>. Elokuva on siinäkin mielessä merkittävä, että laulun kertosäkeen mukaan sai nimensä kokonainen [[Rillumarei|rillumarei-kulttuuri]]. |
Elokuva sai aiheensa Reino Helismaan laulunsanoituksesta "[[Rovaniemen markkinoilla (laulu)|Rovaniemen markkinoilla]]"<ref>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 29.11.2010, sivu D 7.</ref>, ja se oli Helismaan ensimmäinen käsikirjoitus<ref name=tvm>AL: ''Rovaniemen markkinoilla'', Päivän elokuvia, Tv-maailma 46/2011, s. 21.</ref>. Elokuva on siinäkin mielessä merkittävä, että laulun kertosäkeen mukaan sai nimensä kokonainen [[Rillumarei|rillumarei-kulttuuri]]. |
||
Reino Helismaa laati elokuvan käsikirjoituksen ollessaan kiertueella [[Kainuu]]ssa ja [[Pohjois-Pohjanmaa]]lla Esa Pakarisen ja Jorma Ikävalkon kanssa keväällä 1951. Toivo Kärki kirjoitti 106-sivuisen käsikirjoituksen puhtaaksi ja lähetti sen nähtäväksi Suomen Filmiteollisuus (SF):n toimitusjohtajalle T. J. Särkälle. Kärki oli jo ennenkin säveltänyt elokuvamusiikkia SF:lle ja tutustuttanut Särkän Helismaahan, Pakariseen ja Ikävalkoon vietyään tämän katsomaan kolmikkoa maaliskuussa 1951. Kärki toivoi elokuvan ohjaajaksi [[Matti Kassila]]a tai [[Edvin Laine]]tta, mutta Kassila kieltäytyi eikä Särkkä ilmeisesti edes kysynyt Laineelta tämän suostumusta. Särkkä valitsi ohjaajaksi silloisen [[Turun Kaupunginteatteri]]n johtajan Jorma Nortimon. Vuotuan Villen rooliin Särkkä pestasi Veikko Uusimäen eikä Kärjen ehdottamaa ''Rovaniemen markkinoilla'' -jenkan levyttänyttä [[Kauko Käyhkö]]ä, joka ei saanut lopulta mitään osaa elokuvasta. SF:n näyttelijöitä hämmästytti eniten se, että tulevan elokuvan pääroolit oli annettu kolmelle amatöörille, joista kukaan ei ollut heille edes nimeltä tuttu. Toivo Kärki tiesi Särkän olevan täysin epämusikaalinen ja päättävän musiikin valinnasta pelkästään liikemiesvaiston varassa seuraamalla, miten ja missä kohdin yleisö reagoi esitykseen. <ref> Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: ''Reino Helismaa: Jätkäpoika ja runoilija'', s. 124–125. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1994. </ref> |
Reino Helismaa laati elokuvan käsikirjoituksen ollessaan kiertueella [[Kainuu]]ssa ja [[Pohjois-Pohjanmaa]]lla Esa Pakarisen ja Jorma Ikävalkon kanssa keväällä 1951. Toivo Kärki kirjoitti 106-sivuisen käsikirjoituksen puhtaaksi ja lähetti sen nähtäväksi Suomen Filmiteollisuus (SF):n toimitusjohtajalle T. J. Särkälle. Kärki oli jo ennenkin säveltänyt elokuvamusiikkia SF:lle ja tutustuttanut Särkän Helismaahan, Pakariseen ja Ikävalkoon vietyään tämän katsomaan kolmikkoa [[Tapanila]]n työväentalolle maaliskuussa 1951. Kärki toivoi elokuvan ohjaajaksi [[Matti Kassila]]a tai [[Edvin Laine]]tta, mutta Kassila kieltäytyi eikä Särkkä ilmeisesti edes kysynyt Laineelta tämän suostumusta. Särkkä valitsi ohjaajaksi silloisen [[Turun Kaupunginteatteri]]n johtajan Jorma Nortimon. Vuotuan Villen rooliin Särkkä pestasi Veikko Uusimäen eikä Kärjen ehdottamaa ''Rovaniemen markkinoilla'' -jenkan levyttänyttä [[Kauko Käyhkö]]ä, joka ei saanut lopulta mitään osaa elokuvasta. SF:n näyttelijöitä hämmästytti eniten se, että tulevan elokuvan pääroolit oli annettu kolmelle amatöörille, joista kukaan ei ollut heille edes nimeltä tuttu. Toivo Kärki tiesi Särkän olevan täysin epämusikaalinen ja päättävän musiikin valinnasta pelkästään liikemiesvaiston varassa seuraamalla, miten ja missä kohdin yleisö reagoi esitykseen. <ref> Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: ''Reino Helismaa: Jätkäpoika ja runoilija'', s. 124–125. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1994. </ref> |
||
Kriitikko pitää tätä ensimmäistä rillumareikulttuuria edustavaa elokuvaa lajin parhaana<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 21.6.2012, sivu D 7</ref>. Elokuvan arvostus on aikaa myöten lisääntynyt, mutta aikalaisarvioijat ja koko kulttuuriväki suhtautui siihen legendaarisen kielteisesti. Esimerkiksi [[Aamulehti|Aamulehden]] kriitikko [[Olavi Veistäjä]] kirjoitti: ''”On toivotonta ja sitä paitsi paperin ja painomusteen haaskausta ryhtyä ruotimaan sitä tarkemmin. Elokuvafarssilla on tietysti oikeutuksensa, mutta sisällölle ja tekotavalle on asetettava edes jonkinlaiset minimivaatimukset. Kun sellaiset puuttuvat, ei filmi enää kuulu elokuva-arvostelun piiriin.”'' [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatin]] kriitikko [[Eugen Terttula]] otsikoi oman arvionsa ''Törky on törkyä'': ''”Rovaniemen markkinoilla -nimisen elokuvan käsitteleminen ei kuulu elokuva-arvostelijan tehtäviin. Se on siksi selvä [[diletantti|diletanttien]] työ.”'' <ref> Pennanen-Mutkala, s. 129.</ref> Lisäksi Terttula kiitti [[Valtion elokuvatarkastamo]]a siitä, että se oli määrännyt ''Rovaniemen markkinoilla'' -elokuvan korkeimpaan veroluokkaan. Elokuvan suosion ja kritiikin välistä juopaa Terttula selitti sillä, että kansa ei ollut väärässä, mutta se oli johdettu harhaan ''”Helismaan renkutusten ympärille huitaistuilla törkykasoilla”.'' <ref> Pennanen-Mutkala, s. 147. </ref> Kerrontaa ei nykykriitikkokaan erityisemmin kehu, mutta ajankuvan tallentajana se on rehellinen kokonaisuus.<ref name=tvm/> |
Kriitikko pitää tätä ensimmäistä rillumareikulttuuria edustavaa elokuvaa lajin parhaana<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 21.6.2012, sivu D 7</ref>. Elokuvan arvostus on aikaa myöten lisääntynyt, mutta aikalaisarvioijat ja koko kulttuuriväki suhtautui siihen legendaarisen kielteisesti. Esimerkiksi [[Aamulehti|Aamulehden]] kriitikko [[Olavi Veistäjä]] kirjoitti: ''”On toivotonta ja sitä paitsi paperin ja painomusteen haaskausta ryhtyä ruotimaan sitä tarkemmin. Elokuvafarssilla on tietysti oikeutuksensa, mutta sisällölle ja tekotavalle on asetettava edes jonkinlaiset minimivaatimukset. Kun sellaiset puuttuvat, ei filmi enää kuulu elokuva-arvostelun piiriin.”'' [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatin]] kriitikko [[Eugen Terttula]] otsikoi oman arvionsa ''Törky on törkyä'': ''”Rovaniemen markkinoilla -nimisen elokuvan käsitteleminen ei kuulu elokuva-arvostelijan tehtäviin. Se on siksi selvä [[diletantti|diletanttien]] työ.”'' <ref> Pennanen-Mutkala, s. 129.</ref> Lisäksi Terttula kiitti [[Valtion elokuvatarkastamo]]a siitä, että se oli määrännyt ''Rovaniemen markkinoilla'' -elokuvan korkeimpaan veroluokkaan. Elokuvan suosion ja kritiikin välistä juopaa Terttula selitti sillä, että kansa ei ollut väärässä, mutta se oli johdettu harhaan ''”Helismaan renkutusten ympärille huitaistuilla törkykasoilla”.'' <ref> Pennanen-Mutkala, s. 147. </ref> Kerrontaa ei nykykriitikkokaan erityisemmin kehu, mutta ajankuvan tallentajana se on rehellinen kokonaisuus.<ref name=tvm/> |
||
Versio 24. marraskuuta 2016 kello 09.54
| Rovaniemen markkinoilla | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Jorma Nortimo |
| Käsikirjoittaja | Reino Helismaa |
| Perustuu | Reino Helismaan kuplettiin "Rovaniemen markkinoilla" (1951) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Toivo Kärki |
| Kuvaaja |
Pentti Unho Kauno Laine |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Pääosat |
Esa Pakarinen Reino Helismaa Jorma Ikävalko Jorma Nortimo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 23. marraskuuta 1951 |
| Kesto | 79 min |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Seuraaja | Hei, rillumarei! |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Rovaniemen markkinoilla on Jorma Nortimon ohjaama vuonna 1951 valmistunut suomalainen elokuva. Sen jatko-osa on elokuva Hei, rillumarei!.
Elokuvaa voitaneen pitää eräänlaisena merkkipaaluna suomalaisessa viihdekulttuurissa ja puutteistaan huolimatta merkittävänä teoksena[1]lähde tarkemmin?. Elokuvan aihepiiri kumpusi sotienjälkeisen viihteennälän synnyttämästä kuplettiperinteestä, jolla pyrittiin keventämään monestikin ankaraa ja vakavahenkistä arkea. Työn ja raskaiden sotavuosien näännyttämälle kansalle haluttiin jälleenrakennuksen lomassa tarjota hetkeksi iloa ja vaihtelua.lähde?
Elokuva sai aiheensa Reino Helismaan laulunsanoituksesta "Rovaniemen markkinoilla"[2], ja se oli Helismaan ensimmäinen käsikirjoitus[3]. Elokuva on siinäkin mielessä merkittävä, että laulun kertosäkeen mukaan sai nimensä kokonainen rillumarei-kulttuuri.
Reino Helismaa laati elokuvan käsikirjoituksen ollessaan kiertueella Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla Esa Pakarisen ja Jorma Ikävalkon kanssa keväällä 1951. Toivo Kärki kirjoitti 106-sivuisen käsikirjoituksen puhtaaksi ja lähetti sen nähtäväksi Suomen Filmiteollisuus (SF):n toimitusjohtajalle T. J. Särkälle. Kärki oli jo ennenkin säveltänyt elokuvamusiikkia SF:lle ja tutustuttanut Särkän Helismaahan, Pakariseen ja Ikävalkoon vietyään tämän katsomaan kolmikkoa Tapanilan työväentalolle maaliskuussa 1951. Kärki toivoi elokuvan ohjaajaksi Matti Kassilaa tai Edvin Lainetta, mutta Kassila kieltäytyi eikä Särkkä ilmeisesti edes kysynyt Laineelta tämän suostumusta. Särkkä valitsi ohjaajaksi silloisen Turun Kaupunginteatterin johtajan Jorma Nortimon. Vuotuan Villen rooliin Särkkä pestasi Veikko Uusimäen eikä Kärjen ehdottamaa Rovaniemen markkinoilla -jenkan levyttänyttä Kauko Käyhköä, joka ei saanut lopulta mitään osaa elokuvasta. SF:n näyttelijöitä hämmästytti eniten se, että tulevan elokuvan pääroolit oli annettu kolmelle amatöörille, joista kukaan ei ollut heille edes nimeltä tuttu. Toivo Kärki tiesi Särkän olevan täysin epämusikaalinen ja päättävän musiikin valinnasta pelkästään liikemiesvaiston varassa seuraamalla, miten ja missä kohdin yleisö reagoi esitykseen. [4]
Kriitikko pitää tätä ensimmäistä rillumareikulttuuria edustavaa elokuvaa lajin parhaana[5]. Elokuvan arvostus on aikaa myöten lisääntynyt, mutta aikalaisarvioijat ja koko kulttuuriväki suhtautui siihen legendaarisen kielteisesti. Esimerkiksi Aamulehden kriitikko Olavi Veistäjä kirjoitti: ”On toivotonta ja sitä paitsi paperin ja painomusteen haaskausta ryhtyä ruotimaan sitä tarkemmin. Elokuvafarssilla on tietysti oikeutuksensa, mutta sisällölle ja tekotavalle on asetettava edes jonkinlaiset minimivaatimukset. Kun sellaiset puuttuvat, ei filmi enää kuulu elokuva-arvostelun piiriin.” Suomen Sosialidemokraatin kriitikko Eugen Terttula otsikoi oman arvionsa Törky on törkyä: ”Rovaniemen markkinoilla -nimisen elokuvan käsitteleminen ei kuulu elokuva-arvostelijan tehtäviin. Se on siksi selvä diletanttien työ.” [6] Lisäksi Terttula kiitti Valtion elokuvatarkastamoa siitä, että se oli määrännyt Rovaniemen markkinoilla -elokuvan korkeimpaan veroluokkaan. Elokuvan suosion ja kritiikin välistä juopaa Terttula selitti sillä, että kansa ei ollut väärässä, mutta se oli johdettu harhaan ”Helismaan renkutusten ympärille huitaistuilla törkykasoilla”. [7] Kerrontaa ei nykykriitikkokaan erityisemmin kehu, mutta ajankuvan tallentajana se on rehellinen kokonaisuus.[3]
Juoni
Kaverukset lähtevät Lappiin kullanetsintään. Alun hankaluuksien jälkeen sitä lopulta löytyykin, ja he matkustavat Rovaniemelle sitä myymään. Linja-automatkan aikana kullan sisältänyt reppu sekaantuu toiseen samanlaiseen ja kulta sen mukana.
Kaverusten saavuttua Rovaniemelle markkina-aikaan he ajautuvat asemalla paikallisten hämäräveikkojen jututettavaksi. Yksi heistä kähveltää lompakon Esa Pakarisen esittämän Severi Suhosen taskusta. Varkauden myöhemmin huomattuaan hän ei ole tapahtuneesta kovinkaan huolissaan, vaan tokaisee, että mennyt mikä mennyt. Reino Helismaan esittämä rahaton geologi on tällä välin huomannut kultarepun vaihtuneen toiseen mutta ei saa sanottua asiaa muille. Hän jää keräämään rohkeutta kertoa asiasta muiden lähtiessä markkinoille huvittelemaan.
Aiemmin kohdatut hämäräveikot ovat tietoisia kaverusten kullasta ja suunnittelevat sen anastamista vaihtamalla reput keskenään tietämättä lainkaan, että näin on jo tapahtunut ja että kulta-aarre nököttää heidän jalkojensa juuressa lattialla. Reput onnistutaan vaihtamaan, jolloin kulta konnien tietämättä palautuu oikeille omistajilleen. Kaverukset menevät lopussa pankkiin vaihtamaan kullan rahaksi.
Näyttelijät
| Näyttelijä | … | Rooli |
| Esa Pakarinen | … | Severi Suhonen |
| Reino Helismaa | … | Roope Kormu |
| Jorma Ikävalko | … | Julle Iloinen |
| Jorma Nortimo | … | Hannes Ropponen, Rovaniemen Hanski |
| Veikko Uusimäki | … | Vuotuan Ville |
| Mai-Brit Heljo | … | Kemijärven Hulda |
| Siiri Angerkoski | … | Mimmi Lötjönen, Muhoksen Mimmi |
| Marja Korhonen | … | Kaunis Sylvi |
| Kalle Rouni | … | Mikko |
| Hannes Veivo | … | Hanskin apuri |
| Veikko Linna | … | valtaustoimiston johtaja |
| Anton Soini | … | mies saluunassa |
| Joel Asikainen | … | pukuvuokraamon johtaja |
| Eino Ritari | … | sokea |
| Antero Ruuhonen | … | lehtipoika |
| Matti Lehtelä | … | saluunanhoitaja |
| Aarne Laine | … | pankkivirkailija |
Lähteet
- ↑ Suomen kansallisfilmografia, kirjan artikkeli elokuvasta ja rillumarei-kulttuurista
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 29.11.2010, sivu D 7.
- ↑ a b AL: Rovaniemen markkinoilla, Päivän elokuvia, Tv-maailma 46/2011, s. 21.
- ↑ Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: Reino Helismaa: Jätkäpoika ja runoilija, s. 124–125. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1994.
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 21.6.2012, sivu D 7
- ↑ Pennanen-Mutkala, s. 129.
- ↑ Pennanen-Mutkala, s. 147.