Ero sivun ”Introvertti ja ekstrovertti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kirjasta; johdantoa kuvaavammaksi
Rivi 1: Rivi 1:
'''Introvertti ja ekstrovertti''' ovat persoonallisuuden piirteitä, joista introvertti on sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti ulospäinkääntynyt. Ekstrovertit ammentavat voimavaransa aktiivisesta ja ulospäin suuntautuneesta toiminnasta, ja he tarvitsevat ulkoisia ärsykkeitä, jotteivät he pitkästyisi. Introverteilla on aktiivisempi sisäinen elämä, ja he kaipaavat ulkoista rauhaa ja pysähtymistä ja saavat energiaa rauhan ja hiljaisuuden vallitessa.<ref name="lohken-31" />
'''Introvertti ja ekstrovertti''' ovat psykiatri ja psykoterapeutti [[Carl Jung]]in vuonna 1921 julkaisemassa psykologisia tyyppejä esittelevässä kirjassa kuvattuja persoonallisuuden piirteitä.<ref name="JungCollected"/> Näillä [[persoonallisuuspsykologia]]n [[piirreteoria|piirreteoreettisen]] lähestymisen käsitteillä kuvataan henkilön sisäänpäin- ja ulospäinkääntyneisyyttä. Myöhemmin yhdysvaltalaiset [[Isabel Myers]] ja [[Katherine Briggs]] kopioivat nämä käsitteet Jungin persoonallisuusjaottelusta kehittelemänsä MBTI-persoonallisuustestin osaksi.<ref name="JungCollected"/>


==Käsitteen historiaa==
On syytä huomata, että niin Jung kuin Briggs ja Myerskin tarkastelevat ekstr'''a'''versiota. Ekstr'''o'''versiota{{Lähde}} käytetään piirretesteissä, jotka enemmänkin mittaavat sosiaalisuutta kuin asenneperusteista suuntautumista ympäristön asioihin ja ihmisiin. Ekstravertti voi olla vähemmän puhelias ja seurallinen, mutta silti vahvasti ympäristön asioihin ja ihmisiin suuntautunut.
Psykologi [[Carl Jung]] määritteli kirjassaan ''Psychologische Typen'' (1921) ensimmäistä kertaa introversion ja ekstroversion ihmisen persoonallisuutta olennaisesti leimaaviksi ominaisuuksiksi. Jung erotteli neljä toimintoa (ajattelu, tunne, [[intuitio]] ja aistimukset), jotka leimaavat sekä introverttien että ekstroverttien persoonallisuutta. Jungin kehittelemä jako introverttien ja ekstroverttien piirteiden välillä on yhä käytössä persoonallisuustyyppien luokittelussa. Jungin määrittelemille neljälle toiminnolle perustuvat esimerkiksi [[Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori]] (MBTI) ja [[Insights Discovery]] -menetelmä. Taustaominaisuuksina introversiota ja ekstroversiota hyödyntävät myös esimerkiksi [[Big Five]] -persoonallisuustesti, [[Reissin motivaatioprofiili]] (RMP) sekä Alpha Plus- ja Structogram-persoonallisuusanalyysi.<ref>Löhken 2016, s. 29–30.</ref>


Jungille kumpikin persoonallisuustyyppi oli yhtä tärkeä ja arvokas, ja hänen mukaansa ne täydentävät toisiaan auttamalla toinen toisiaan avartamaan näkemyksiään ja hyötymään uusista tarkastelutavoista.<ref>Löhken 2016, s. 31.</ref>
Ekstraversio on myös preferenssi Myers–Briggs-tyyppi-indikaattorin ulottuvuudessa ''ekstroversio–introversio''.

== Suhdeluvut ==
Tutkijat ovat esittäneet introverttien ja ekstroverttien määrien suhteesta vaihtelevia arvioita. Marti Olsen Laneyn (2002) mukaan ihmisistä olisi ekstrovertteja 75 prosenttia. Susan Cainin (2011) mukaan ekstrovertteja olisi 30–70 prosenttia. Laurie Helgoen (2008) ja Devora Zackin (2012) sekä MBTI-testiä käsittelevän kirjallisuuden mukaan ekstrovertteja ja introvertteja olisi suhteessa 50:50.<ref>Löhken 2016, s. 35.</ref>


== Introvertti ==
== Introvertti ==
'''Introvertti''' on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän [[käyttäytyminen|käyttäytymyksellinen]] kuin [[kognitio|kognitiivinen]] kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”.
Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän [[käyttäytyminen|käyttäytymyksellinen]] kuin [[kognitio|kognitiivinen]] kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”.


Introvertit ovat hiljaisia ja varautuneita, minkä kovaääniset ekstrovertit usein sekoittavat itseluottamuksen puutteeseen. He toimivat usein [[äly]]ä tai [[logiikka]]a vaativissa tehtävissä, mutta painottavat vähemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmissuhdetaitoja.
Introvertit ovat hiljaisia ja varautuneita, minkä kovaääniset ekstrovertit usein sekoittavat itseluottamuksen puutteeseen. He toimivat usein [[äly]]ä tai [[logiikka]]a vaativissa tehtävissä, mutta painottavat vähemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmissuhdetaitoja.
Rivi 15: Rivi 19:


== Ekstrovertti ==
== Ekstrovertti ==
'''Ekstrovertti''' suuntautuu ihmisiin ja asioihin ympäristössä päinvastoin kuin introvertti. Ekstrovertti saa energiaansa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten.
Ekstrovertti suuntautuu ihmisiin ja asioihin ympäristössä päinvastoin kuin introvertti. Ekstrovertti saa energiaansa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten.


Ekstrovertit hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyvät muut ihmiset ja heidän kanssaan vuorovaikuttaminen. Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä esimerkiksi opintoihin, ellei opiskelu tapahdu pienessä vuorovaikuttavassa piirissä. Koska ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita, he eivät kiinnitä yhtä paljoa huomiota tunteisiinsa ja puhuvat ennen ajattelemista. Muun muassa tämän takia ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit.
Ekstrovertit hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyvät muut ihmiset ja heidän kanssaan vuorovaikuttaminen. Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä esimerkiksi opintoihin, ellei opiskelu tapahdu pienessä vuorovaikuttavassa piirissä. Koska ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita, he eivät kiinnitä yhtä paljoa huomiota tunteisiinsa ja puhuvat ennen ajattelemista. Muun muassa tämän takia ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit.


Eloisuus ja seurallisuus ovat kuitenkin sosiaalisesti arvostettuja piirteitä. Ekstroversion yleinen ihannointi näkyy esimerkiksi siten, että puheliaita pidetään älykkäämpinä ja kiinnostavampina kuin hiljaisia, vaikka tutkimusten mukaan puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa.<ref>[http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/Hiljaisia_tyyppeja_tarvitaan_tyopaikoilla.aspx Hiljaisia tyyppejä tarvitaan työpaikoilla], Työpiste-verkkolehti 2.5.2012.</ref>
Eloisuus ja seurallisuus ovat kuitenkin sosiaalisesti arvostettuja piirteitä. Ekstroversion yleinen ihannointi näkyy esimerkiksi siten, että puheliaita pidetään älykkäämpinä ja kiinnostavampina kuin hiljaisia, vaikka tutkimusten mukaan puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa.<ref>[http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/Hiljaisia_tyyppeja_tarvitaan_tyopaikoilla.aspx Hiljaisia tyyppejä tarvitaan työpaikoilla], Työpiste-verkkolehti 2.5.2012.</ref>

== Aivotoiminnan eroja ==
Aivotutkimuksissa on havaittu, että introvertti–ekstrovertti-jatkumo perustuu biologiaan. [[Ihmisaivot|Ihmisaivoista]] löytyy fysiologisia vastaavuuksia eri persoonallisuuden ominaisuuksille ja vaihtelevalle toiminnalle.<ref name="lohken-31">Löhken 2016, s. 31–34.</ref>

Introverttien aivojen [[otsalohko]]n kuorella on voimakkaampaa sähköistä toimintaa kuin ekstroverteilla. Alueelle sijoittuvat oppiminen, päätöksenteko, muisti ja ongelmanratkaisu.<ref name="lohken-31" />

Introverttien ja ekstoverttien aivoissa veri virtaa eri reittejä. Introverteilla ärsykkeet joutuvat kulkemaan pidemmän matkan aivojen hermoradoissa kuin ekstoverteilla.<ref name="lohken-31" />

Introverteillä on korkeammat [[asetyylikoliini]]pitoisuudet kun taas ekstroverteilla on havaittu korkeammat aktiivisuudet [[dopamiini]]n kulkureiteillä. Asetyylikoliini on välittäjäaine, joka vaikuttaa keskittymiseen, muistiin ja oppimiseen. Dopamiini sen sijaan yllyttää liikkeelle, tekee uteliaaksi, vaihtelunhaluiseksi ja saa kaipaamaan palkkioita. Välittäjäaineiden pitoisuuden erot vaikuttavat siihen, että introvertteja luonnehtii turvallisuushakuisuus, harkitsevuus ja riistiriitojen välttely, ja ekstrovertteja palkitsemisen tarve, ilo, into, kiihkeys ja riskinotto. Jos ekstrovertit eivät saa ulkoisia ärsykkeitä, he kärsivät dopamiinivajeesta ja pitkästyvät.<ref name="lohken-31" />

Introvertteja ohjaa [[Parasympaattinen hermosto|parasympaattisen hermoston]] toiminta ja ekstrovertteja [[Sympaattinen hermosto|sympaattisen hermoston]] toiminta. Parasympaattinen hermosto huolehtii levosta, elpymisestä ja kehon hoivasta, ja se rauhoittaa sydämen sykettä ja vahvistaa ruoansulatusta. Sympaattinen hermosto vastaa suorituksista kuten kehon puolustautumisesta, pakenemisesta ja ponnistuksista.<ref name="lohken-31" />


== Lähteet ==
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Löhken, Sylvia | Nimeke = Hiljaisissa on voimaa! : miten introvertti pärjää ekstroverttien maailmassa? | Vuosi = 2016 (saksankielinen alkuteos 2014) | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Into | Suomentaja = Tielinen, Kirsimarja | Tunniste = ISBN 978-952-264-648-4 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Löhken, Sylvia | Nimeke = Hiljaisissa on voimaa! : miten introvertti pärjää ekstroverttien maailmassa? | Vuosi = 2016 (saksankielinen alkuteos 2014) | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Into | Suomentaja = Tielinen, Kirsimarja | Tunniste = ISBN 978-952-264-648-4 }}
=== Viitteet ===
=== Viitteet ===
{{Viitteet|viitteet=
{{Viitteet}}
<ref name="JungCollected">{{Kirjaviite | Nimeke = The Collected Works of C. G. Jung| Julkaisija = Shanbhala Publications Inc, Boston, MA, USA| Vuosi = 1999| Tekijä = Hopcke, Robert | Luku = 10. Psychological types| Sivut =50-54| Selite = A C. G. Jung Foundation book | Julkaisupaikka = Boston, USA| Isbn =1-57062-405-4 | Viitattu = 8.1.2014| Kieli = {{en}} }}</ref>
}}


== Kirjallisuutta ==
== Kirjallisuutta ==

Versio 21. marraskuuta 2016 kello 20.51

Introvertti ja ekstrovertti ovat persoonallisuuden piirteitä, joista introvertti on sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti ulospäinkääntynyt. Ekstrovertit ammentavat voimavaransa aktiivisesta ja ulospäin suuntautuneesta toiminnasta, ja he tarvitsevat ulkoisia ärsykkeitä, jotteivät he pitkästyisi. Introverteilla on aktiivisempi sisäinen elämä, ja he kaipaavat ulkoista rauhaa ja pysähtymistä ja saavat energiaa rauhan ja hiljaisuuden vallitessa.[1]

Käsitteen historiaa

Psykologi Carl Jung määritteli kirjassaan Psychologische Typen (1921) ensimmäistä kertaa introversion ja ekstroversion ihmisen persoonallisuutta olennaisesti leimaaviksi ominaisuuksiksi. Jung erotteli neljä toimintoa (ajattelu, tunne, intuitio ja aistimukset), jotka leimaavat sekä introverttien että ekstroverttien persoonallisuutta. Jungin kehittelemä jako introverttien ja ekstroverttien piirteiden välillä on yhä käytössä persoonallisuustyyppien luokittelussa. Jungin määrittelemille neljälle toiminnolle perustuvat esimerkiksi Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI) ja Insights Discovery -menetelmä. Taustaominaisuuksina introversiota ja ekstroversiota hyödyntävät myös esimerkiksi Big Five -persoonallisuustesti, Reissin motivaatioprofiili (RMP) sekä Alpha Plus- ja Structogram-persoonallisuusanalyysi.[2]

Jungille kumpikin persoonallisuustyyppi oli yhtä tärkeä ja arvokas, ja hänen mukaansa ne täydentävät toisiaan auttamalla toinen toisiaan avartamaan näkemyksiään ja hyötymään uusista tarkastelutavoista.[3]

Suhdeluvut

Tutkijat ovat esittäneet introverttien ja ekstroverttien määrien suhteesta vaihtelevia arvioita. Marti Olsen Laneyn (2002) mukaan ihmisistä olisi ekstrovertteja 75 prosenttia. Susan Cainin (2011) mukaan ekstrovertteja olisi 30–70 prosenttia. Laurie Helgoen (2008) ja Devora Zackin (2012) sekä MBTI-testiä käsittelevän kirjallisuuden mukaan ekstrovertteja ja introvertteja olisi suhteessa 50:50.[4]

Introvertti

Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”.

Introvertit ovat hiljaisia ja varautuneita, minkä kovaääniset ekstrovertit usein sekoittavat itseluottamuksen puutteeseen. He toimivat usein älyä tai logiikkaa vaativissa tehtävissä, mutta painottavat vähemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmissuhdetaitoja.

Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut, hän pitää hyvin järjestäytyneestä elämästä eikä luota impulsiiviseen päätöksentekoon. Tutkimuksissa[5] on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia.[6]

Introversio on myös preferenssi ekstroversio-introversio -ulottuvuudella Myers–Briggs-tyyppi-indikaattorissa.

Ekstrovertti

Ekstrovertti suuntautuu ihmisiin ja asioihin ympäristössä päinvastoin kuin introvertti. Ekstrovertti saa energiaansa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten.

Ekstrovertit hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyvät muut ihmiset ja heidän kanssaan vuorovaikuttaminen. Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä esimerkiksi opintoihin, ellei opiskelu tapahdu pienessä vuorovaikuttavassa piirissä. Koska ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita, he eivät kiinnitä yhtä paljoa huomiota tunteisiinsa ja puhuvat ennen ajattelemista. Muun muassa tämän takia ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit.

Eloisuus ja seurallisuus ovat kuitenkin sosiaalisesti arvostettuja piirteitä. Ekstroversion yleinen ihannointi näkyy esimerkiksi siten, että puheliaita pidetään älykkäämpinä ja kiinnostavampina kuin hiljaisia, vaikka tutkimusten mukaan puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa.[7]

Aivotoiminnan eroja

Aivotutkimuksissa on havaittu, että introvertti–ekstrovertti-jatkumo perustuu biologiaan. Ihmisaivoista löytyy fysiologisia vastaavuuksia eri persoonallisuuden ominaisuuksille ja vaihtelevalle toiminnalle.[1]

Introverttien aivojen otsalohkon kuorella on voimakkaampaa sähköistä toimintaa kuin ekstroverteilla. Alueelle sijoittuvat oppiminen, päätöksenteko, muisti ja ongelmanratkaisu.[1]

Introverttien ja ekstoverttien aivoissa veri virtaa eri reittejä. Introverteilla ärsykkeet joutuvat kulkemaan pidemmän matkan aivojen hermoradoissa kuin ekstoverteilla.[1]

Introverteillä on korkeammat asetyylikoliinipitoisuudet kun taas ekstroverteilla on havaittu korkeammat aktiivisuudet dopamiinin kulkureiteillä. Asetyylikoliini on välittäjäaine, joka vaikuttaa keskittymiseen, muistiin ja oppimiseen. Dopamiini sen sijaan yllyttää liikkeelle, tekee uteliaaksi, vaihtelunhaluiseksi ja saa kaipaamaan palkkioita. Välittäjäaineiden pitoisuuden erot vaikuttavat siihen, että introvertteja luonnehtii turvallisuushakuisuus, harkitsevuus ja riistiriitojen välttely, ja ekstrovertteja palkitsemisen tarve, ilo, into, kiihkeys ja riskinotto. Jos ekstrovertit eivät saa ulkoisia ärsykkeitä, he kärsivät dopamiinivajeesta ja pitkästyvät.[1]

Introvertteja ohjaa parasympaattisen hermoston toiminta ja ekstrovertteja sympaattisen hermoston toiminta. Parasympaattinen hermosto huolehtii levosta, elpymisestä ja kehon hoivasta, ja se rauhoittaa sydämen sykettä ja vahvistaa ruoansulatusta. Sympaattinen hermosto vastaa suorituksista kuten kehon puolustautumisesta, pakenemisesta ja ponnistuksista.[1]

Lähteet

  • Löhken, Sylvia: Hiljaisissa on voimaa! : miten introvertti pärjää ekstroverttien maailmassa?. Suomentanut Tielinen, Kirsimarja. Into, 2016 (saksankielinen alkuteos 2014). ISBN 978-952-264-648-4.

Viitteet

  1. a b c d e f Löhken 2016, s. 31–34.
  2. Löhken 2016, s. 29–30.
  3. Löhken 2016, s. 31.
  4. Löhken 2016, s. 35.
  5. Eysenck 1990; Wilson, 1978, Zuckerman; 1991
  6. Pervin 2003, 44-45.
  7. Hiljaisia tyyppejä tarvitaan työpaikoilla, Työpiste-verkkolehti 2.5.2012.

Kirjallisuutta

  • Cain, Susan: Hiljaiset. Introverttien manifesti. (Quiet: The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking, 2012.) Suomentanut Lea Peuronpuro. Helsinki: Avain, 2012. ISBN 978-951-692-910-4.
  • Jonkman, Linus: Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. (Introvert: Den tysta revolutionen, 2013.) Suomentanut Ulla Lempinen. Jyväskylä: Atena, 2015. ISBN 978-952-300-114-5.

Aiheesta muualla