Ero sivun ”Luoteis-Venäjän armeija” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
mainitaan myös Luoteis-Venäjän hallitus |
p fixed typo |
||
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
Luoteis-Venäjän armeija aloitti hyökkäyksensä Petrogradin suuntaan 28. syyskuuta 1919 tavoitteenaan katkaista Petrogradin ja Pihkovan välinen rautatieyhteys, Petrogradin-Lugan rata, ja sen jälkeen Petrogradin–Moskovan rata, jonka jälkeen Petrogradin valtaaminen olisi tullut mahdolliseksi. Pietarilaisten kulkupuheiden mukaan [[Ruotsi]] ja [[Suomi]] olisivat olleet liittymässä hyökkäykseen. Suomessa [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|valtionhoitaja Mannerheim]] oli kannattanut osallistumista hyökkäykseen, mutta Mannerheimin jälkeen tasavallan presidentiksi noussut [[K. J. Ståhlberg]] vastusti Suomen osallistumista. Stålhberg vastusti hanketta muun muassa siksi, etteivät valkoiset venäläiset monarkistit hyväksyneet [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnasta]] itsenäisiksi julistautuneita valtioita. Judenitš oli valmis Petrogradin valloittamisen jälkeen valmis ottamaan haltuun myös Suomen. |
Luoteis-Venäjän armeija aloitti hyökkäyksensä Petrogradin suuntaan 28. syyskuuta 1919 tavoitteenaan katkaista Petrogradin ja Pihkovan välinen rautatieyhteys, Petrogradin-Lugan rata, ja sen jälkeen Petrogradin–Moskovan rata, jonka jälkeen Petrogradin valtaaminen olisi tullut mahdolliseksi. Pietarilaisten kulkupuheiden mukaan [[Ruotsi]] ja [[Suomi]] olisivat olleet liittymässä hyökkäykseen. Suomessa [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|valtionhoitaja Mannerheim]] oli kannattanut osallistumista hyökkäykseen, mutta Mannerheimin jälkeen tasavallan presidentiksi noussut [[K. J. Ståhlberg]] vastusti Suomen osallistumista. Stålhberg vastusti hanketta muun muassa siksi, etteivät valkoiset venäläiset monarkistit hyväksyneet [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnasta]] itsenäisiksi julistautuneita valtioita. Judenitš oli valmis Petrogradin valloittamisen jälkeen valmis ottamaan haltuun myös Suomen. |
||
Pakokauhun lisäännyttyä Petrogradissa kansankomissaarien neuvosto määräsi sota-asiainkansankomissaariksi [[Lev Trotski]]n, joka hankki asiantuntemusta Petrogradin puolustamiseen ottamalla kenraali [[Dmitri Nadjožnyj|Dmitri Nadjožnyj’n]] perheen panttivangiksi ja pakottamalla tämän suunnittelemaan Petrogradin puolustuksen. Luoteis-Venäjän armeija otti haltuunsa Lugan 13. |
Pakokauhun lisäännyttyä Petrogradissa kansankomissaarien neuvosto määräsi sota-asiainkansankomissaariksi [[Lev Trotski]]n, joka hankki asiantuntemusta Petrogradin puolustamiseen ottamalla kenraali [[Dmitri Nadjožnyj|Dmitri Nadjožnyj’n]] perheen panttivangiksi ja pakottamalla tämän suunnittelemaan Petrogradin puolustuksen. Luoteis-Venäjän armeija otti haltuunsa Lugan 13. lokakuuta 1919, Krasnoje selon ja Hatsinan 16. lokakuuta 1919. |
||
Petrogradia puolusti puna-armeijan 7. armeija, jossa oli muun muassa [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana Venäjälle paenneita punakaartilaisia, virolaisen eversti A. Korkin komentama latvialainen tarkka-ampujadivisioona, [[kiina]]laisia sekä petrogradilaisia työläisiä, kuusi panssarijunaa, [[Itämeren laivasto]]n alukset tykeillään, kymmenen panssariautoa ja 148 tykkiä. |
Petrogradia puolusti puna-armeijan 7. armeija, jossa oli muun muassa [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana Venäjälle paenneita punakaartilaisia, virolaisen eversti A. Korkin komentama latvialainen tarkka-ampujadivisioona, [[kiina]]laisia sekä petrogradilaisia työläisiä, kuusi panssarijunaa, [[Itämeren laivasto]]n alukset tykeillään, kymmenen panssariautoa ja 148 tykkiä. |
||
Versio 9. marraskuuta 2016 kello 13.38
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Luoteis-Venäjän armeija oli yksi Venäjän valkoisista armeijoista, jotka taistelivat bolševikkeja vastaan Venäjän sisällissodassa. Armeija taisteli Petrogradin (Pietarin) eteläpuolella ja Virossa puna-armeijaa vastaan. Se oli yhteistoiminnassa myös Viron kanssa. Armeijaa komensi jalkaväenkenraali Nikolai Judenitš ja se toimi Virosta käsin pyrkien 1919 etenemään Pihkovan kautta kohti Petrogradia. Judenitšin jälkeen toisena ja viimeisenä komentajana toimi kenraaliluutnantti Pjotr Glazenap (28. marraskuuta 1919 – 1. tammikuuta 1920).
Luoteis-Venäjän armeijan yhteyteen perustettiin brittien vaatimuksesta 11. elokuuta 1919 myös Luoteis-Venäjän hallitus.
Historia
Luoteis-Venäjän armeija perustettiin Virossa keväällä 1919, ja siihen kuului 26. syyskuuta 1919 noin 20 640 sotilasta. Varustuksena sillä oli kuusi panssarivaunua, kaksi panssariautoa, kolme panssarijunaa, 57 tykkiä, 380 konekivääriä, 333 pikakivääriä ja kuusi lentokonetta. Sen vaatetus tuli briteiltä ja ranskalaisilta sekä muonitus näiden lisäksi yhdysvaltalaisilta. Yhdysvallat oli valmistautunut jopa siihen, että kun Luoteis-Venäjän armeija valtaa Petrogradin, niin Virossa olevilla elintarvikkeilla voidaan hoitaa nälkää näkevän väestön tarpeet.
Luoteis-Venäjän armeija aloitti hyökkäyksensä Petrogradin suuntaan 28. syyskuuta 1919 tavoitteenaan katkaista Petrogradin ja Pihkovan välinen rautatieyhteys, Petrogradin-Lugan rata, ja sen jälkeen Petrogradin–Moskovan rata, jonka jälkeen Petrogradin valtaaminen olisi tullut mahdolliseksi. Pietarilaisten kulkupuheiden mukaan Ruotsi ja Suomi olisivat olleet liittymässä hyökkäykseen. Suomessa valtionhoitaja Mannerheim oli kannattanut osallistumista hyökkäykseen, mutta Mannerheimin jälkeen tasavallan presidentiksi noussut K. J. Ståhlberg vastusti Suomen osallistumista. Stålhberg vastusti hanketta muun muassa siksi, etteivät valkoiset venäläiset monarkistit hyväksyneet Venäjän keisarikunnasta itsenäisiksi julistautuneita valtioita. Judenitš oli valmis Petrogradin valloittamisen jälkeen valmis ottamaan haltuun myös Suomen.
Pakokauhun lisäännyttyä Petrogradissa kansankomissaarien neuvosto määräsi sota-asiainkansankomissaariksi Lev Trotskin, joka hankki asiantuntemusta Petrogradin puolustamiseen ottamalla kenraali Dmitri Nadjožnyj’n perheen panttivangiksi ja pakottamalla tämän suunnittelemaan Petrogradin puolustuksen. Luoteis-Venäjän armeija otti haltuunsa Lugan 13. lokakuuta 1919, Krasnoje selon ja Hatsinan 16. lokakuuta 1919.
Petrogradia puolusti puna-armeijan 7. armeija, jossa oli muun muassa Suomen sisällissodan aikana Venäjälle paenneita punakaartilaisia, virolaisen eversti A. Korkin komentama latvialainen tarkka-ampujadivisioona, kiinalaisia sekä petrogradilaisia työläisiä, kuusi panssarijunaa, Itämeren laivaston alukset tykeillään, kymmenen panssariautoa ja 148 tykkiä.