Kyreneläiset

Kyreneläiset oli filosofinen koulukunta antiikin Kreikassa. Koulukunta kannatti hedonismia. Koulukunta perustettiin 300-luvulla eaa. Sen perusti Aristippos, Sokrateen oppilas. Hän oli kotoisin Kyrenestä.

Filosofit

• Aristippos
• Aretê (Aristippoksen tytär)
• Aristippos Äidinopettama (Aretên poika)
• Aithiops Ptolemaïslainen
• Antipatros Kyreneläinen
• Theodoros Jumalaton ("Jumala")
• Epitimides Kyreneläinen
• Paraibates
• Hegesias Peisithanatos ("Kuolemankannattaja")
• Annikeris
• Euhemeros

Filosofia

Kyreneläiset olivat sitä mieltä, että tunteita on kaksi: nautinto ja tuska. Nämä vastaavat fyysisinä tuntemuksina pehmeää ja rosoista liikettä. Heidän mielestään nautinto oli kaikkein suurin hyvä, onnellisuus ja ylin päämäärä, ja nimenomaan nautinto välittömänä ruumiillisena tyydytyksenä. Kaikki nautinnot olivat yhtä suuria, mikään ei ollut toista suurempi.

Kyreneläisyys todennäköisesti vaikutti epikurolaisten oppeihin. Heidän ajatuksensa kuitenkin eroavat epikurolaisten ajatuksista. Kyreneläiset kielsivät kaiken arvon "henkisiltä nautinnoilta", jotka he yhdistivät toivoon, muistiin, ja yrityksiin kivun lopettamiseksi yleensä. Epikurolaiset puolestaan hyväksyivät päämääräksi sellaisen nautinnon, joka liittyy tuskien poistamiseen, mutta heidän mielestään se oli eri asia kuin onnellisuus. Kyreneläiset puolestaan perustivat näkemyksensä sille huomiolle, että nautinnon ja kivun tuntemukset, jotka ovat luonteeltaan pelkästään fyysisiä liikkeitä, ovat tunnettuja ainoastaan kullekin ihmiselle itselleen.

Nautinnon korostamisesta huolimatta kyreneläiset eivät kuitenkaan suosineet hillittömyyttä, vaan puhuivat itsekurin ja harkinnan puolesta.