Ero sivun ”Einsiedelnin luostari” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Luostariaukio: automaattiset käännökset korjattu oikeiksi käännöksiksi
Rivi 57: Rivi 57:
=== Luostariaukio ===
=== Luostariaukio ===
<gallery perrow="5">
<gallery perrow="5">
Kloster Einsiedeln Frauenbrunnen.jpg|Nainen suihkulähde vuonna 2006 (rakennettu vuonna 1747)
Kloster Einsiedeln Frauenbrunnen.jpg|Jumalanäidin suihkulähde vuonna 2006 (rakennettu vuonna 1747)
Kloster Einsiedeln MG 2731.JPG|Yksityiskohtaisesti tarkastella, 2009
Kloster Einsiedeln MG 2731.JPG|Lähikuva Jumalanäidin suihkulähteestä, 2009
Kloster Einsiedeln muttergottesbrunnen um 1900.jpg|Rouva wells noin 1900
Kloster Einsiedeln muttergottesbrunnen um 1900.jpg|Jumalanäidin suihkulähde noin vuonna 1900
KlosterEinsiedeln03.JPG|Näkymä Idästä luostari monimutkainen
KlosterEinsiedeln03.JPG|Luostari kuvattuna idästä käsin
Kloster-einsiedeln-flugaufnahme.jpg|Ilmanotto
Kloster-einsiedeln-flugaufnahme.jpg|Ilmakuva luostarista
</gallery>
</gallery>



Versio 20. syyskuuta 2016 kello 14.22

Luostarikirkko edestä
"Ruhtinaallinen luostari Einsidlen". Näkymä vanhasta luostarirakennuksesta (1630)
Einsiedelnin, teräspiirros, Steib noin 1850
Einsiedelnin luostari (2005)
Armonkappeli (1900)
Einsiedelnin mustan Madonnan edessä polvillaan oleva aatelismies (1781)

Einsiedelnin luostari (lat. Abbatia territorialis Sanctissima Maria Virgine Einsiedlensis), sen luostari- ja katedraalikirkko (nimeltään Marian taivaaseenottamisen katedraali) ja St. Mauritiusin on ksem Benediktiiniluostari Einsiedelnin kylässä  kantoonissa Schwyzin Sveitsissä. Luostari on tärkeä asema pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitillä ja myös itsessän pyhiinvaelluksen kohde. Etenkin luostarikirkon armonkappelissa oleva Musta Madonna on suosittu turisti- ja pyhiinvaelluskohde. 

Luostariyhteisöön kuuluu noin 70 jäsentä, iältään 25-90 vuotta[1]. Luostari ei ole osa hiippakuntaa, vaan sillä on ekseptio alueellisena luostarina eli luostarin abotin esimies on paavi.

Sen perustamisesta lähtien vuodesta 1130 luostari kuuluu myös Benediktiininunnaluostari Farn Zürichissä Einsiedelnin luostariin. Näin ollen on Einsiedelnin apotti, tällä hetkellä Urban Federer[2] myös Fahrin nunnaluostarin apotti. Yhdessä nämä kaksi luostaria muodostavat Benediktiiniiniluostarikunnan maailman ainoan säilyneen kaksoisluostarin eli luostariyhteisön, jossa on sekä miehiä, että naisia. 

Historia

Vuonna 835 muutti benediktiinimunkki Meinrad Reichenaun saarelta erakoksi tähän paikkaan. Häntä seurasi muita erakkoja. Heidän joukossa oli Benno, joka oli lyhyen aikaa piispana Metzissä. Vuonna 934 yhdisti strasbourgilainen, edistyksellinen pappi nämä erakot benediktiiniluostariksi. Vuonna 947, tuolloin Saksan kuninkaana ollut Otto I Suuri vahvisti perustetun luostarin ja lahjoitti sille maa-alueita, kuten tuolloin oli tapana. Otto I Suuren lahjoitukseen kuului myös Ufnaun saari, jolla tuolloin oli nunnaluostari Säckingen. Nunnaluostari sai puolestaan korvaukseksi muuta omaisuutta. Lisäksi Einsiedelnin luostarille annettiin apottinsa valinnnanvapaus ja koskemattomuus.

Kun ensimmäinen luostari paloi vuonna 1029 rakennettiin 1031–1039 kryptalla varustettu kolmilaivainen basilika, joka antoi myöhemmän barokkisen kirkon muodon. Uuden rakennuksen perustuskivi asetettiin 10. toukokuuta 1031. Toinen basilika (alempi Münster ) rakennettiin 1230.

Keisari Henrik II lahjoitti 1018 luostarin käyttöön  229 km² kokoisen alueen.  Luostari annettiin myös suojelija, joka edusti sitä oikeudellisissa kysymyksissä. Lopulta nämä tuottoisat oikeudet meni Habsburgeille. 

Vuodesta 1114 tunnetaan luostarilla olleen Schwyzin kantoonin kanssa rajakiistoja, jotka hovioikeudessa ratkaistiin yleensä aina luostarin eduksi. Vuonna 1308 Habsburgien kuningas Albert I kuoleman jälkeen kiistat kasvoivat jälleen merkittävästi. Vuonna 1314 valloittivat Schwyzin maanvinjelijät luostarin ja ryöstivät sen. Tästä johtuen Itävallan herttua Leopold I, joka tuolloin oli Einsiedelnin suojelija, hyökkäsi keski-sveitsiläisiä vastaan mutta hävisi heille 1315 kuuluisassa Morgartenin taistelussa. Ristiriita voitiin sopia vasta ​​vuonna 1350 mutta luostari menetti tuolloin huomattavan osan sen maanomistuksistaan.

Tulipalon jälkeen 1465 alempi Münsterkirkko holvattiin mutta vuosina 1509 ja 1577 oli kirkko jälleen liekeissä.

Uskonpuhdistaja Huldrych Zwingli oli 1516–1518 pappina luostarissa, jossa hän törmäsi katolisen luostarielämän epäkohtiin. Uskonpuhdistus vaikutti luostarniin niin, että viimeinen munkki jätti luostarin vuonna 1525 ja  20.7.1526 joutui luostarin apotti eroamaan; luostari Einsiedeln oli sulkenut ovensa. Schwyzeriläiset kutsuivat uudeksi apottiksi Ludwig II:n  Blarer Wartenseeltä, kenet Rooma kuitenkin tunnusti laillisesti vasta 1533. Hän otti luostariin ensimmäiset ylhäistöön kuuluneet jäsenet ja siten elvytetty sen uudestaan​​.

Kun ranskalaiset toukokuussa 1798 saapuivat Einsiedelniin, pakenivat luostarin asukkaat. Valloittajat tuhosivat armonkappelin mutta munkit saivat kuitenkin pelastettua Jumalanäidin armonkuvan. Saman vuoden syyskuun 17. päivänä julistettiin tyhjillään oleva luostari valtion omaisuudeksi. Niin kutsutun Meditaatioteon kautta saivat munkit luostarin takaisin helmikuun 19. päivänä 1803. Armonkappeli rakennettiin 1815–1817 säilyneillä vanhoilla rakennusaineilla perinteisellä tyylillä uudelleen. 

Pyhiinvaellus

Todistettavasti voidaan sanoa, että 1300-luvulta lähtien on Einsiedelniin tehty Mariaanisia pyhiinvaellusmatkoja.[3] Myöhäisellä keskiajalla tulivat pyhiinvaeltajat jopa Pohjois-Saksasta ja Alankomaista. Ainoastaan uskonpuhdistuksen aikana luostari koki pyhiinvaeltajien määrän laskun mutta 1600 toiselta puoliskolta lähtien on Einsiedeln ollut Sveitsin katolilaisuuden uskonollinen keskipiste.

Einsiedelnin Jumalanäiti

Einsiedelnin Musta Madonna-patsas on myöhäisgoottilainen armonkuva 1400-luvun lopulta. Se korvasi alkuperäisen, vuonna 1465 tulipalossa tuhoutuneen armonkuvan. Madonnan musta väri tulee patsaan edessä palaneiden kynttilöiden ja lamppujen noesta. Kuin patsas restauroitiin vuonna 1803 Itävallassa, palautti taiteilija sen alkuperäisen värinsä ja maalasi sen jälleen ihonväriseksi. Väestö oli hyvin tyytymätön tähän muutokseen ja niin Madonna maalattiin takaisin mustaksi.

1600-luvun alussa sai patsas ylleen espanjalaisen, kellomaisen viittansa. Vielä tänäkin päivänä viittoja vaihdetaan kirkkovuoden muukaan.

Enkeleiden pyhittämislegenda

Legendan mukaan, 14. syyskuuta 948 pyhitti Kristus pyhimysten ja enkeleiden saattelemana kappelin. Tämä legenda muodosti alkavan pyhiinvaelluksen ytimen. Useimmat pyhiinvaeltajat vierailivatkin enkeleiden pyhittämisjuhlassa. Syyskuun 14. osuessa sunnuntaille, vietettiin 14-päivänen Suuri Enkelin Pyhittämisjuhla. Vuonna 1466 myytiin noin 150'000 pyhiinvaellusmerkkiä.

Luostarirakennus

Umpinaista,  barokkityylistä luostarirakennusta, kuten se nykyäänkin vielä on, alettiin rakentamaan vuonna 1703 kun apotti Maurus von Roll laski uuden luostarin perustuskiven einsiedelläisen maallikkoveljen, Vorarlbergin rakennuskoulussa opiskelleen arkkitehti  Caspar Mostowyn  suunnitelmien mukaan.

23.9. 2012 hyväksyttiin kantonin kansanäänestyksessä "sitoutuminen  Einsiedelnin luostarin restauroititöihin", jossa Schwyzin kantooni sitoutuu antamaan yli 8 miljoonan Sveitsin frangin arvoisen lainan vuosien 2013 ja 2022 aikana tehtävieä kunnostustöitä varten.

Luostarin kirjasto

Luostarin kirjasto
Talli, näkymä Itään
Einsiedelnin Luostari

Luostarin kirjastossa on paljon antiikkisia kirjoja; Se kattaa noin 230'000 painettua kirjaa, 1230 käsikirjoitusta ja 1040 nidottua inkunaabelia ja aikaisia painoksia. Vuosittain tulee 500–800 uutta kirjaa lisää.

Kirjasto perustettiin vuonna 934. Luostarissa oli 900-luvun lopulla oma kirjoituskoulu ja tänään on 64 käsikirjoituksista  tältä kaudella. Oman kirjapainon luostari sai vuonna 1664 ja vuoteen 1798 mennessä oli julkaistu tuhat kirjaa. Kirjasto oli pitkään rakennuksen kellareissa, missä se selvisi vahingoittumatta lukuisista luostarin tulipaloista. Vasta vuonna 1602 rakennettiin erillinen kirjastorakennus apotti Augustin I. Hofmannin vaikutuksesta. Upea Suuri Barokkisali rakennettiin vuosien 1738 ja 1740 aikana. Viimeksi kirjasto restauroitiin vuonna 1998.  

Hevostalli

1765 rakennetussa barokkityylisessä luostarin tallirakennuksessa Euroopan vanhin siittola, joka sai alkunsa 1400-luvulla. Kasvatetut hevoset, Cavalli della Madonna, ovat lämminverisiä. Ensimmäinen käsinkirjoitettu viite hevosten jalostamisesta löytyy kuningas Heinrich IV tuomioista  24.2. 1064.  Euroopan ja Sveitsin vanhimman hevosjalostuksen jatkuminen vaikuttaa olevan nykyään vaarassa.

Luostariaukio

Luostarin Kirkko

kirkkolaiva (2009)
Exterior View (Advent 2010)

Luostarin keskeinen rakennus on kaksitorninen luostarikirkko,  jota rakennettiin vuodesta 1719 sen vihkimiseen vuonna 1735 ja on myös Caspar Mostowy suunniteltu. Sitä pidetään Sveitsin tärkeimpänä barokkikirkkona.

Rakentaminen

Urut

Mauritiusurut

Marianurut

Kuorourut

Luostarin toimintaa

Luostari ylläpitää kahta koulua, joista toinen on julkisesti tytöille ja pojille avoin lukio, jossa ylioppilaaksi opiskelevat nuoret voivat myös asua sisäoppilaitoksessa[4]. Tässä tehtävässä luostari on nykyäänkin tärkeässä kasvatuksellisessa roolissa Schwyzin kantoonissa.

Koulun päättäneet entiset oppilaat perustivat vuonna 2005 alumniyhdistyksen Alumni Scholae Einsidlensis. Vuonna 2013 siinä oli 670 jäsentä[5].

Luostarin oma teologinen seminaari ei ole julkinen teologinen instituutti vaan opiskelijat ovat luostarin munkkeja, nunnia ja papiksi opiskelevia miehiä[6].

Hevossiittolan, viininviljelyn, puunjalostuksen ja runsaan kulttuuriperinnön (vanhat kirjoitukset, rakennuksen) säilyttämisen ohella luostarin kuoro on tunnettu laajalti. Se laulaa pääasiassa yksiäänisesti gregoriaanisia, liturgisia lauluja ja sitä johti pitkään isä Roman Bannwart.

Viime vuosina luostari on ollut esillä erilaisten, luostareille innovatiivisten toimintamuotojen johdosta. Tälläisiä ovat kesäisin paikan tarjoaminen nuorille miehille vapaaehtoistyöhön tai moderni, luostarin tiloissa tapahtuva aarteenmetsästys nimeltään "Monkstrail", missä osallistujat voivat tutustua Einsiedelnin munkkien maailmaan. [7]

Luostariin kuuluvia rakennuksia

Luostariin kuuluu sen perustamisesta 1130 lähtien myös nunnaluostari Fahr, jonka kanssa se muodostaa kaksoisluostarin. Lisäksi luostari omistaa Zürich-järvessä saaren nimeltään Ufenau ja kuin myös Zürichllä, lähellä Rapperswiliä sijaitsevan Endingen-Niemen, missä sijaitsevat vanhoja rakennuksia vuodelta 981, kapusiini-munkkiluostari, mihin kuuluu myös suuri puutarha. Einsiedelnin luostari on Sveitsin suurin yksityinen maanomistaja. Se omistaa noin 2'140 hektaaria maata viidessä Sveitsin kantoonissa.

Myös Itävallassa on Einsiedelnin luostarilla kiinteistöjä. Vorarlbergissä, Suuressa Walserlaaksossa kuuluu entinen luostarirakennus, nykyinen koulutus- ja seminaarikeskus Propstei Sankt Gerold ja sen lähiseudulla sijaitseva Düns-kylän pyhän Antoniuksen kirkko Einsiedelnin luostarille.


Kuuluisia henkilöitä

  • Wolfgang Regensburg (* 924; † 994), Regensburgin Piispa
  • Albrecht von Bonstetten (* 1442/1443; kuoli noin 1504), Dekaani Einsiedelnin luostarissa ja humanisti
  • Huldrych Zwingli (1484–1531), luostarin pappi, myöhimmin uskonpuhdistaja.
  • Albert Kuhn (1839–1929), teologi, taidehistorioitsija,  ja taidehistorian professori. 
  • Meinrad Eugster (1848–1925), maallikkoveli, "Kunnianarvoisa Jumalan Palvelija"
  • Raymund Netzhammer (1862–1945), Arkkipiispa Bukarest
  • Benno Gut (1897–1970), Benediktiiniläisyyden johtava apotti ja myöhemmin katolisen kirkon kardinaali.
  • Roman Bannwart (1919–2010), teologi, pappi ja muusikko 
  • Magnus Löhrer (1928–1999), teologi (dogmatiikan professori)
  • Kassian Etter (1929–2009), sisäoppilaitoksen johtaja
  • Martin Werlen (* 1962), 2001–2013 Apotti

Katso myös

Dokumenttielokuvia

  • Die Schweizer#Werner Stauffacher – Die Schlacht am Morgarten, vierteilige Dokumentation des Schweizer Fernsehens, 2013.

Kirjallisuutta

  • Christoph Baumgartner, Daniel Bitterli, Sebastian Brändli u. a.; Peter Niederhäuser, Andreas Meyerhans (Hrsg.): Äbte, Amtsleute, Archivare. Zürich und das Kloster Einsiedeln. In: Mitteilungen der Antiquarischen Gesellschaft in Zürich, Band 76. Chronos, Zürich 2008, ISBN 978-3-0340-0940-9. 
  • Hagen Keller: Kloster Einsiedeln im ottonischen Schwaben. Freiburg im Breisgau 1964. 
  • Kilian Müller: Zur Geschichte der Wallfahrt Maria Einsiedeln und der Apostolischen Mission in Benrath. Tischler & Schäffer, Benrath 1927. Digitalisierte Ausgabe der Universitäts- und Landesbibliothek Düsseldorf 
  • Anja Buschow Oechslin, Werner Oechslin: Die Kunstdenkmäler des Kantons Schwyz, Neue Ausgabe III.I. Einsiedeln I. Das Benediktinerkloster Einsiedeln. (= Kunstdenkmäler der Schweiz. Band 100). Hrsg. von der Gesellschaft für Schweizerische Kunstgeschichte, Bern 2003, ISBN 3-906131-74-2.

Lähteet

Viitteet

  1. Luostarin kotisivu kloster-einsiedeln.ch.
  2. Luostarin munkkien nimilista kloster-einsiedeln.ch.
  3. "1311 on todettu, "että Landleut of Schwyz tuli muun muassa rajat".
  4. Luostarin lukio stiftsschule-einsiedeln.ch.
  5. Lukion alumni stiftsschule-einsiedeln.ch.
  6. Kouluista luostarin omilla sivuilla kloster-einsiedeln.ch.
  7. Kloster Einsiedeln: Monkstrail www.monkstrail.ch. Viitattu 30.8.2016.

Kuvia