Ero sivun ”Richard Swinburne” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 5: Rivi 5:




Swinburne on keskittynyt siihen, että kristillinen usko on rationaalista ja koherenttiä filosofisessa mielessä. Hän on esittänyt lukuisia [[Jumalan olemassaolo|Jumalatodistuksia]]. Hänen kantansa on että Jumalan olemassaolo ei ole looginen välttämättömyys mutta metafyysinen välttämättömyys:
Swinburne on keskittynyt siihen, että kristillinen usko on [[rationalismi|rationaalista]] ja koherenttiä filosofisessa mielessä. Hän on esittänyt lukuisia [[Jumalan olemassaolo|Jumalatodistuksia]]. Hänen kantansa on että Jumalan olemassaolo ei ole [[logiikka|looginen]] välttämättömyys mutta [[metafysiikka|metafyysinen]] välttämättömyys:
Swinburnen luultavasti tunnetuin Jumalatodistus on Jumalan olemassaolon johtaminen siitä että uskonnolliset tuntemukset ovat konkreettisesti olemassaoleva ja havaittu ilmiö. Hän on myös "ketjuttanut" perinteisiä Jumalatodistuksia yhteen.
Swinburnen luultavasti tunnetuin Jumalatodistus on Jumalan olemassaolon johtaminen siitä että uskonnolliset tuntemukset ovat konkreettisesti olemassaoleva ja havaittu ilmiö. Hän on myös "ketjuttanut" perinteisiä Jumalatodistuksia yhteen.



Versio 7. syyskuuta 2006 kello 15.23

Richard G. Swinburne (s. 26. elokuuta 1934) on brittiläinen professori ja filosofi, joka on keskittynyt etenkin uskonnonfilosofiaan ja apologetiikkaan.

Kristillinen filosofia

Swinburne on itäisen ortodoksisen kirkon jäsen ja hänet on luokiteltu erääksi kaikista rationaalisimmista kristillisistä apologetiikoista. Richard Swinburnen kristillisyyden puolustaminen on erittäin hyvin tunnettu kristillisissä intellektuallisissa piireissä ja on niiden ulkopuolellakin erittäin tunnettu.


Swinburne on keskittynyt siihen, että kristillinen usko on rationaalista ja koherenttiä filosofisessa mielessä. Hän on esittänyt lukuisia Jumalatodistuksia. Hänen kantansa on että Jumalan olemassaolo ei ole looginen välttämättömyys mutta metafyysinen välttämättömyys: Swinburnen luultavasti tunnetuin Jumalatodistus on Jumalan olemassaolon johtaminen siitä että uskonnolliset tuntemukset ovat konkreettisesti olemassaoleva ja havaittu ilmiö. Hän on myös "ketjuttanut" perinteisiä Jumalatodistuksia yhteen.


Swinburne on myös tarjonnut ratkaisun Omnipotentin paradoksiin määrittelemällä Jumalan kaikkivaltiuden ominaisuudet.

  • Jumala luo, pitää olemassa ja antaa kadota kaiken, miten haluaa. *Kaikkivaltius tarkoittaa sitä, että Jumala ei ole luonnonlakeihin sidottu.
  • Jumalan kaikkivaltius tarkoittaa sitä, että hän voi vapaasti valita päämääränsä ja toteuttaa ne.
  • Kaikkivaltias kykenee tekemään kaiken, mikä on loogisesti mahdollista: Swinburnen mukaan Jumala ei voi luoda mahdottomia ihmeitä eikä esimerkiksi muuttaa menneisyyttä jälkikäteen.

Akateeminen ura

Swinburnella on ollut useita professuureja:

  • 1972 - 1985 "Keele University"ssä.
  • 1982 - 1984 "Aberdeen yliopistossa".
  • 1985 - 2002 "Oxfordin yliopistossa".
  • 2002 Swinburne jäi eläkkeelle mutta kantaa edelleen emeriitusprofessorin arvoa Oxfordissa.

Swinburnen julkaisutahti on ollut nopea, hän on tuottanut suuren kirjan noin kahden - kolmen vuoden välein. Swinburne on kirjoittanut enimmäkseen teknistä akateemista filosofiaa, mutta on kirjoittanut myös muutaman kansanomaisemman teoksen, esimerkiksi vuonna 1996 kirjoitettu "Is There a God?".

Swinburnen töiden on katsottu olevan suurelta osin vastineita Antony Flewn ateistisille argumenteille.

Swinburnen kirjoja

  • The Concept of Miracle, 1970
  • The Coherence of Theism, 1977
  • The Existence of God, 1979 (new edition 2004).
  • Faith and Reason, 1981
  • The Evolution of the Soul, 1986, ISBN 0-19-823698-0
  • Miracles, 1989.
  • Responsibility and Atonement, 1989
  • Revelation, 1991
  • The Christian God, 1994
  • Is There a God?, 1996, ISBN 0-19-823545-3
  • Simplicity as Evidence of Truth, The Aquinas Lecture, 1997
  • Providence and the Problem of Evil, 1998
  • Epistemic Justification, 2001
  • The Resurrection of God Incarnate, 2003
  • Richard Swinburne, "The Vocation of a Natural Theologian," in Philosophers Who Believe, Kelly James Clark, ed. (Downers Grove: InterVarsity Press, 1993), pp. 179-202.

Kriittisiä näkökulmia Swinburnen teoksille

  • Colin Brown, Miracles and the Critical Mind (Exeter: Paternoster/Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing, 1984), pp. 180-184.
  • Keith M. Parsons, God and the Burden of Proof: Plantinga, Swinburne, and the Analytic Defense of Theism (Buffalo: Prometheus, 1989).
  • Nicholas Wolterstorff, Divine Discourse: Philosophical reflections on the claim that God speaks (Cambridge: Cambridge University Press, 1995).

Katso muualta