Ero sivun ”Tapani Niku” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
'''Tapani Niku''' (alk. '''Karsikas''', s. [[1. huhtikuuta]] [[1895]], [[Haapavesi]] - k. [[6. huhtikuuta]] [[1989]], [[Lahti]]) oli [[maastohiihto|maastohiihtäjä]], suksiseppä ja metsätyönjohtaja. Hän edusti pitkän ja menestyksekkään uransa aikana Haapaveden NSU:ta, Haapaveden Hiihtäjiä ja Lahden Hiihtoseuraa.
'''Tapani Niku''' (alk. '''Karsikas''', s. [[1. huhtikuuta]] [[1895]], [[Haapavesi]] - k. [[6. huhtikuuta]] [[1989]], [[Lahti]]) oli [[maastohiihto|maastohiihtäjä]], suksiseppä ja metsätyönjohtaja. Hän edusti pitkän ja menestyksekkään uransa aikana Haapaveden NSU:ta, Haapaveden Hiihtäjiä ja Lahden Hiihtoseuraa.


Nikun aloittaessa kilpauraansa 1910-luvulla hiihtokilpailut olivat Suomessa siirtymässä tasamaalta (käytännössä usein meren tai järven jäältä) mäkiseen maastoon, murtomaalle - kehitys jossa meillä oli jääty jälkeen muista Pohjoismaista. Muutos vaati perinpohjaista uudistusta niin hiihtotekniikassa kuin -välineissäkin. Tässä murrosvaiheessa Niku oli suomalaisen kilpahiihdon näkyvin edelläkävijä. Haapavetisen hiihtokoulun kasvattina hän pystyi käyttämään hyväkseen vanhan koulukunnan parhaat opit, joihin hän yrityksen ja erehdyksen menetelmällä yhdisti murtomaahiihdon vaatimaa uutta tekniikkaa. Esimerkiksi nopeutaan Niku kehitti hiihtämällä kovaksi pakkautuneita, jopa jäätyneitä "kylärännejä". Tarpeellista kestävyyttä hän haki muun muassa ''suokävelyllä'' toimiessaan työnjohtajana suonkuivatustyömailla (vrt. myöhempi pohjoispohjalainen hiihtäjä [[Mika Myllylä]]). Näillä keinoin Niku onnistui hankkimaan erinomaisen ja murtomaaladuille hyvin soveltuvan hiihtotekniikan, jonka sulavuutta esimerkiksi Lauri "Tahko" Pihkala ihasteli lehtikirjoituksissaan.
Nikun aloittaessa kilpauraansa 1910-luvulla hiihtokilpailut olivat Suomessa siirtymässä tasamaalta (käytännössä usein meren tai järven jäältä) mäkiseen maastoon, murtomaalle - kehitys jossa meillä oli jääty jälkeen muista Pohjoismaista. Muutos vaati perinpohjaista uudistusta niin hiihtotekniikassa kuin -välineissäkin. Tässä murrosvaiheessa Niku oli suomalaisen kilpahiihdon näkyvin edelläkävijä. Haapavetisen hiihtokoulun kasvattina hän pystyi käyttämään hyväkseen vanhan koulukunnan parhaat opit, joihin hän yrityksen ja erehdyksen menetelmällä yhdisti murtomaahiihdon vaatimaa uutta tekniikkaa. Esimerkiksi nopeuttaan Niku kehitti hiihtämällä kovaksi pakkautuneita, jopa jäätyneitä "kylärännejä". Tarpeellista kestävyyttä hän haki muun muassa ''suokävelyllä'' toimiessaan työnjohtajana suonkuivatustyömailla (vrt. myöhempi pohjoispohjalainen hiihtäjä [[Mika Myllylä]]). Näillä keinoin Niku onnistui hankkimaan erinomaisen ja murtomaaladuille hyvin soveltuvan hiihtotekniikan, jonka sulavuutta esimerkiksi Lauri "Tahko" Pihkala ihasteli lehtikirjoituksissaan.


Niku oli 20-luvun alun hiihtokuningas Suomessa. Hänen uransa ehkä suurin hetki oli vuoden [[1924 talviolympialaiset|1924 Chamonix'n olympiakisojen]] 18 km, jossa hän otti pronssia. Mitali on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen hiihdon olympiamitali. Kolmannen tilansa Niku saavutti huolimatta kahdesta katkenneesta kylkiluusta, jotka olivat seurausta kolmen päivän takaisesta keskeytykseen johtaneesta kaatumisesta 50 km:n hiihdossa. Kisojen avajaisissa hän oli marssinut Suomen joukkueen nimikyltin (''Finlande'') kantajana. Niku saavutti merkittäviä voittoja ja kärkisijoituksia myös muun muassa [[Holmenkollen]]illa, [[Åre]]ssa ja [[Salpausselän Kisat|Salpausselällä]]. Hän oli ensimmäinen, joka sai Salpausselkä-mitalin voitettuaan Salpausselällä neljä kertaa vuosina [[1923]]–[[1925]].
Niku oli 20-luvun alun hiihtokuningas Suomessa. Hänen uransa ehkä suurin hetki oli vuoden [[1924 talviolympialaiset|1924 Chamonix'n olympiakisojen]] 18 km, jossa hän otti pronssia. Mitali on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen hiihdon olympiamitali. Kolmannen tilansa Niku saavutti huolimatta kahdesta katkenneesta kylkiluusta, jotka olivat seurausta kolmen päivän takaisesta keskeytykseen johtaneesta kaatumisesta 50 km:n hiihdossa. Kisojen avajaisissa hän oli marssinut Suomen joukkueen nimikyltin (''Finlande'') kantajana. Niku saavutti merkittäviä voittoja ja kärkisijoituksia myös muun muassa [[Holmenkollen]]illa, [[Åre]]ssa ja [[Salpausselän Kisat|Salpausselällä]]. Hän oli ensimmäinen, joka sai Salpausselkä-mitalin voitettuaan Salpausselällä neljä kertaa vuosina [[1923]]–[[1925]].

Versio 7. syyskuuta 2006 kello 12.38

Tapani Niku (alk. Karsikas, s. 1. huhtikuuta 1895, Haapavesi - k. 6. huhtikuuta 1989, Lahti) oli maastohiihtäjä, suksiseppä ja metsätyönjohtaja. Hän edusti pitkän ja menestyksekkään uransa aikana Haapaveden NSU:ta, Haapaveden Hiihtäjiä ja Lahden Hiihtoseuraa.

Nikun aloittaessa kilpauraansa 1910-luvulla hiihtokilpailut olivat Suomessa siirtymässä tasamaalta (käytännössä usein meren tai järven jäältä) mäkiseen maastoon, murtomaalle - kehitys jossa meillä oli jääty jälkeen muista Pohjoismaista. Muutos vaati perinpohjaista uudistusta niin hiihtotekniikassa kuin -välineissäkin. Tässä murrosvaiheessa Niku oli suomalaisen kilpahiihdon näkyvin edelläkävijä. Haapavetisen hiihtokoulun kasvattina hän pystyi käyttämään hyväkseen vanhan koulukunnan parhaat opit, joihin hän yrityksen ja erehdyksen menetelmällä yhdisti murtomaahiihdon vaatimaa uutta tekniikkaa. Esimerkiksi nopeuttaan Niku kehitti hiihtämällä kovaksi pakkautuneita, jopa jäätyneitä "kylärännejä". Tarpeellista kestävyyttä hän haki muun muassa suokävelyllä toimiessaan työnjohtajana suonkuivatustyömailla (vrt. myöhempi pohjoispohjalainen hiihtäjä Mika Myllylä). Näillä keinoin Niku onnistui hankkimaan erinomaisen ja murtomaaladuille hyvin soveltuvan hiihtotekniikan, jonka sulavuutta esimerkiksi Lauri "Tahko" Pihkala ihasteli lehtikirjoituksissaan.

Niku oli 20-luvun alun hiihtokuningas Suomessa. Hänen uransa ehkä suurin hetki oli vuoden 1924 Chamonix'n olympiakisojen 18 km, jossa hän otti pronssia. Mitali on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen hiihdon olympiamitali. Kolmannen tilansa Niku saavutti huolimatta kahdesta katkenneesta kylkiluusta, jotka olivat seurausta kolmen päivän takaisesta keskeytykseen johtaneesta kaatumisesta 50 km:n hiihdossa. Kisojen avajaisissa hän oli marssinut Suomen joukkueen nimikyltin (Finlande) kantajana. Niku saavutti merkittäviä voittoja ja kärkisijoituksia myös muun muassa Holmenkollenilla, Åressa ja Salpausselällä. Hän oli ensimmäinen, joka sai Salpausselkä-mitalin voitettuaan Salpausselällä neljä kertaa vuosina 1923–1925.

Tapani Nikun syntymäpitäjässä Haapavedellä, Karsikkaan kylässä, järjestetään hänen muistokisojaan. Nikun puoliso oli pakinoitsijana ja poliitikkona tunnetuksi tullut Hilja Maria Niku, os. Oinonen.

Saavutuksia

Kisat ulkomailla

Kisat Suomessa


Kirjallisuutta

  • Tapani Niku (toim. Eero Niku ja Risto Niku): Murtomaata. Suomalaisen murtomaahiihdon uranuurtaja muistelee. 1977.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tapani_Niku&oldid=1591982”