Einsiedelnin luostari

Luostarikirkko edestä

"Ruhtinaallinen luostari Einsidlen". Näkymä vanhasta luostarirakennuksesta (1630)

Einsiedelnin, teräspiirros, Steib noin 1850

Einsiedelnin luostari (2005)

Armonkappeli (1900)

Einsiedelnin mustan Madonnan edessä polvillaan oleva aatelismies (1781)

Einsiedelnin luostari (lat. Abbatia territorialis Sanctissima Maria Virgine Einsiedlensis), sen luostari- ja katedraalikirkko (nimeltään Marian taivaaseenottamisen katedraali) ja St. Mauritiusin on eksempitio Benediktiiniluostari Einsiedelnin kylässä  kantoonissa Schwyzin Sveitsissä. Luostari on tärkeä asema pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitillä ja myös itsessän pyhiinvaelluksen kohde. Einsiedelnin Musta Madonna armonkappelissa on pyhiinvaeltajien ja lukuisten turistien kohde. Luostariyhteisöön kuuluu noin 70 jäsentä, iältään 25-90 vuotta. Luostari ei ole osa hiippakuntaa, vaan sillä on ekseptio alueellisena luostarina eli luostarin abotin esimies on paavi.

Sen perustamisesta lähtien vuodesta 1130 luostari kuuluu myös Benediktiininunnaluostari Farn Zürichissä Einsiedelnin luostariin. Näin ollen on Einsiedelnin apotti, tällä hetkellä Urban Federer myös Fahrin luostarin apotti. Yhdessä nämä kaksi luostaria muodostavat Benediktiiniiniluostarikunnan maailman ainoan säilyneen kaksoisluostarin eli luostariyhteisön, jossa on sekä miehiä, että naisia. 

Historia

Vuonna 835 muutti benediktiinimunkki Meinrad Reichenaun saarelta erakoksi tähän paikkaan. Häntä seurasi muita erakkoja. Heidän joukossa oli Benno, joka oli lyhyen aikaa piispana Metzissä. Vuonna 934 yhdisti strasbourgilainen, edistyksellinen pappi nämä erakot benediktiiniluostariksi. Vuonna 947 Otto suuri vahvisti perustetun luostarin ja tavanomaisesti lahjoitti sille maa-alueita. Otto suuren lahjoitukseen kuului myös Ufnaun saari, jolla tuolloin oli naisluostariSäckingen . Naisten luostari sai korvauksesti muuta omaisuutta. Lisäksi Einsiedelnin luostarille annettiin apottinsa valinnnanvapaus ja koskemattomuus.

Kun ensimmäinen luostari paloi vuonna 1029 rakennettiin 1031–1039 kolmilaivainen basilika kryptalla, joka antoi myöhemmän barokkisen kirkon muodon. Uuden rakennuksen perustuskivi asetettiin 10. toukokuuta 1031. Toinen basilika (alempi Münster ) rakennettiin 1230.

Keisari Henri II lahjoitti 1018 luostarin käyttöön  229 km² kokoisen alueen.  Kloster ein Gebiet von 229 km² zur Nutzung. Luostari sai myös suojelijan, joka edusti sitä oikeudellisissa kysymyksissä. Lopulta nämä tuottoisat oikeudet meni Habsburgeille. 

Vuodesta 1114 tunnetaan luostarilla olleen rajakiistoja Schwyzin kantoonin kanssa. Ne ratkaistiin hovioikeudessa yleensä aina luostarin eduksi. Vuonna 1308 Habsburgien kuningas Albert I kuoleman jlkeen kiistat kasvoivat jälleen merkittävästi. Vuonna Schwyzin maanvinjelijät valloittivat ja ryöstivät luostarin. Tästä johtuen hyökkäsi Itävallan herttua Leopold I, joka tuolloin oli Einsiedelnin suojelija, keski-sveitsiläisiä vastaan mutta hävisi heille 1315 taistelussa Morgartella. Ristiriita voitiin sopia vasta ​​vuonna 1350. Luostari menetti tuolloin huomattavan osan sen maanomistuksistaan.

Tulipalon jälkeen 1465 ja alempi Münster holvattiin. mutta kirkko oli jälleen liekeissä vuosina 1509 ja 1577.

Huldrych Zwingli oli 1516–1518 pappina luostarissa. Viimeinen munkki jätti luostarin vuonna 1525,  20.7.1526 joutui luostarin apotti eroamaan - luostari Einsiedeln oli sulkenut ovensa. Schwyzeriläiset kutsuivat uuden apottin Ludwig II  Blarer Wartenseeltä, kenet kuitenkin Rooma tunnusti laillisesti vasta 1533. Hän otti luostariin ensimmäiset ylhäistöön kuuluneet jäsenet ja elvytetty sen siten uudestaan​​.

Kun ranskalaiset toukokuussa 1798 saapuivat Einsiedelniin, pakenivat luostarin asukkaat. Valloittajat tuhosivat armonkappelin mutta munkit saivat kuitenkin pelastettua Jumalanäidin armonkuvan. Saman vuoden syyskuun 17. päivänä julistettiin tyhjillään oleva luostari valtion omaisuudeksi. Niin kutsutun Meditaatioteon kautta saivat munkit  helmikuun 19. päivänä 1803 luostarin takaisin. Armonkappeli rakennettiin 1815–1817 säilyneillä vanhoilla rakennusaineilla perinteisellä tyylillä uudelleen. 

Pyhiinvaellus

Todistettavasti voidaan sanoa, että 1300-luvulta lähtien on Einsiedelniin tehty Mariaanisia pyhiinvaellusmatkoja. Myöhäisellä keskiajalla tulivat pyhiinvaeltajat jopa Pohjois-Saksasta ja Alankomaista. Ainoastaan uskonpuhdistuksen aikana luostari koki pyhiinvaeltajien määrän laskun mutta 1600 toiselta puoliskolta lähtien on Einsiedeln ollut Sveitsin katolilaisuuden uskonollinen keskipiste.

Einsiedelnin Jumalanäiti

Einsiedelnin Musta Madonna-patsas on myöhäisgoottilainen armonkuva 1400-luvun lopulta. Se korvasi alkuperäisen, vuonna 1465 tulipalossa tuhoutuneen armonkuvan. Madonnan musta väri tulee patsaan edessä palaneiden kynttilöiden ja lamppujen noesta. Kuin patsas restauroitiin vuonna 1803 Itävallassa, palautti taiteilija sen alkuperäisen värinsä ja maalasi sen jälleen ihonväriseksi. Väestö oli hyvin tyytymätön tähän muutokseen ja niin Madonna maalattiin takaisin mustaksi.

1600-luvun alussa sai patsas ylleen espanjalaisen, kellomaisen viittansa. Vielä tänäkin päivänä viittoja vaihdetaan kirkkovuoden muukaan.

Enkeleiden pyhittämislegenda

Legendan mukaan, 14. syyskuuta 948 pyhitti Kristus pyhimysten ja enkeleiden saattelemana kappelin. Tämä legenda muodosti alkavan pyhiinvaelluksen ytimen. Useimmat pyhiinvaeltajat vierailivatkin enkeleiden pyhittämisjuhlassa. Syyskuun 14. osuessa sunnuntaille, vietettiin 14-päivänen Suuri Enkelin Pyhittämisjuhla. Vuonna 1466 myytiin noin 150'000 pyhiinvaellusmerkkiä.

Luostarirakennus

Umpinaista,  barokkityylistä luostarirakennusta, kuten se nykyäänkin vielä on, alettiin rakentamaan vuonna 1703 kun apotti Maurus von Roll laski uuden luostarin perustuskiven einsiedelläisen maallikkoveljen, Vorarlbergin rakennuskoulussa opiskelleen arkkitehti  Caspar Mostowyn  suunnitelmien mukaan.

23.9. 2012 hyväksyttiin kantonin kansanäänestyksessä "sitoutuminen  Einsiedelnin luostarin restauroititöihin", jossa Schwyzin kantooni sitoutuu antamaan yli 8 miljoonan Sveitsin frangin arvoisen lainan vuosien 2013 ja 2022 aikana tehtävieä kunnostustöitä varten.

Luostarin kirjasto

Luostarin kirjasto

Talli, näkymä Itään

Einsiedelnin Luostari

Luostarin kirjastossa on paljon antiikkisia kirjoja; Se kattaa noin 230'000 painettua kirjaa, 1230 käsikirjoitusta ja 1040 nidottua inkunaabelia ja aikaisia painoksia. Vuosittain tulee 500–800 uutta kirjaa lisää.

Kirjasto perustettiin vuonna 934. Luostarissa oli 900-luvun lopulla oma kirjoituskoulu ja tänään on 64 käsikirjoituksista  tältä kaudella. Oman kirjapainon luostari sai vuonna 1664 ja vuoteen 1798 mennessä oli julkaistu tuhat kirjaa. Kirjasto oli pitkään rakennuksen kellareissa, missä se selvisi vahingoittumatta lukuisista luostarin tulipaloista. Vasta vuonna 1602 rakennettiin erillinen kirjastorakennus apotti Augustin I. Hofmannin vaikutuksesta. Upea Suuri Barokkisali rakennettiin vuosien 1738 ja 1740 aikana. Viimeksi kirjasto restauroitiin vuonna 1998.  

Hevostalli

1765 rakennetussa barokkityylisessä luostarin tallirakennuksessa Euroopan vanhin siittola, joka sai alkunsa 1400-luvulla. Kasvatetut hevoset, Cavalli della Madonna, ovat lämminverisiä. Ensimmäinen käsinkirjoitettu viite hevosten jalostamisesta löytyy kuningas Heinrich IV tuomioista  24.2. 1064.  Euroopan ja Sveitsin vanhimman hevosjalostuksen jatkuminen vaikuttaa olevan nykyään vaarassa.

Luostariaukio

• 
  Nainen suihkulähde vuonna 2006 (rakennettu vuonna 1747)
• 
  Yksityiskohtaisesti tarkastella, 2009
• 
  Rouva wells noin 1900
• 
  Näkymä Idästä luostari monimutkainen
• 
  Ilmanotto

Luostarin Kirkko

kirkkolaiva (2009)

Exterior View (Advent 2010)

Luostarin keskeinen rakennus on kaksitorninen luostarikirkko,  jota rakennettiin vuodesta 1719 sen vihkimiseen vuonna 1735 ja on myös Caspar Mostowy suunniteltu. Sitä pidetään Sveitsin tärkeimpänä barokkikirkkona.

Luostarin toimintaa

Luostari ylläpitää kahta koulua, joista toinen on julkisesti tytöille ja pojille avoin lukio, jossa ylioppilaaksi opiskelevat nuoret voivat myös asua sisäoppilaitoksessa. Tässä tehtävässä luostari on nykyäänkin tärkeässä kasvatuksellisessa roolissa Schwyzin kantoonissa.

Koulun päättäneet entiset oppilaat perustivat vuonna 2005 alumniyhdistyksen Alumni Scholae Einsidlensis. Vuonna 2013 siinä oli 670 jäsentä.

Luostarin oma teologinen seminaari ei ole julkinen teologinen instituutti vaan opiskelijat ovat luostarin munkkeja, nunnia ja papiksi opiskelevia miehiä.

Luostariin kuuluvia rakennuksia

Luostariin kuuluu sen perustamisesta 1130 lähtien myös nunnaluostari Fahr, jonka kanssa se muodostaa kaksoisluostarin.

Kuuluisia henkilöitä

• Wolfgang Regensburg (* 924; † 994), Regensburgin Piispa
• Albrecht von Bonstetten (* 1442/1443; kuoli noin 1504), Dekaani Einsiedelnin luostarissa ja humanisti
• Huldrych Zwingli (1484–1531), luostarin pappi, myöhimmin uskonpuhdistaja.
• Albert Kuhn (1839–1929), teologi, taidehistorioitsija,  ja taidehistorian professori. 
• Meinrad Eugster (1848–1925), maallikkoveli, "Kunnianarvoisa Jumalan Palvelija"
• Raymund Netzhammer (1862–1945), Arkkipiispa Bukarest
• Benno Gut (1897–1970), Benediktiiniläisyyden johtava apotti ja myöhemmin katolisen kirkon kardinaali.
• Roman Bannwart (1919–2010), teologi, pappi ja muusikko 
• Magnus Löhrer (1928–1999), teologi (dogmatiikan professori)
• Kassian Etter (1929–2009), sisäoppilaitoksen johtaja
• Martin Werlen (* 1962), 2001–2013 Apotti

Katso myös

• Sveitsin Piispojen Konferenssi
• Rooman Katolinen Kirkko Sveitsissä
• Luettelo Rooman Katolisen hiippakuntaan
• Tuomioistuin Herra booth Canton of Thurgau
• Mestari E. S.
• Luettelo Abbots Einsiedelnin luostari
• Kasvot Sveitsi – dokumentti 700 liittovaltiota, Episodi: isä Christoph,  Thomas Koerferin tekemänä.
• Benziger

Dokumenttielokuvia

• Die Schweizer#Werner Stauffacher – Die Schlacht am Morgarten, vierteilige Dokumentation des Schweizer Fernsehens, 2013.
  

Kirjallisuutta

• Christoph Baumgartner, Daniel Bitterli, Sebastian Brändli u. a.; Peter Niederhäuser, Andreas Meyerhans (Hrsg.): Äbte, Amtsleute, Archivare. Zürich und das Kloster Einsiedeln. In: Mitteilungen der Antiquarischen Gesellschaft in Zürich, Band 76. Chronos, Zürich 2008, ISBN 978-3-0340-0940-9. 
• Hagen Keller: Kloster Einsiedeln im ottonischen Schwaben. Freiburg im Breisgau 1964. 
• Kilian Müller: Zur Geschichte der Wallfahrt Maria Einsiedeln und der Apostolischen Mission in Benrath. Tischler & Schäffer, Benrath 1927. Digitalisierte Ausgabe der Universitäts- und Landesbibliothek Düsseldorf 
• Anja Buschow Oechslin, Werner Oechslin: Die Kunstdenkmäler des Kantons Schwyz, Neue Ausgabe III.I. Einsiedeln I. Das Benediktinerkloster Einsiedeln. (= Kunstdenkmäler der Schweiz. Band 100). Hrsg. von der Gesellschaft für Schweizerische Kunstgeschichte, Bern 2003, ISBN 3-906131-74-2.
  

Lähteet

• Albert Halata: Einsiedelnin, Sveitsi (Benedictine Abbey) vuonna online-Historiallinen sanakirja Sveitsi
• Verkkosivuilla Einsiedelnin luostari
• Sivusto pyhiinvaelluksen toimisto Einsiedelnin Luostari

Kuvia

• Panoraamakuvia Luostarin kirjasto luostarin arkisto ja luostari neliö
• Sisustus Panorama luostarin Kirkko Einsiedelnin
• Kuvia Einsiedelnin luostari vuonna picswiss.ch