Ero sivun ”Jorge Videla” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 36: | Rivi 36: | ||
| valiokunnat = |
| valiokunnat = |
||
| salkku = |
| salkku = |
||
| uskonto = |
| uskonto = [[roomalaiskatolisuus]] |
||
| etnisyys = |
| etnisyys = |
||
| arvonimet = |
| arvonimet = |
||
Versio 23. elokuuta 2016 kello 16.50
| Jorge Rafael Videla Redondo | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Argentiinan presidentti | |
|
29. maaliskuuta 1976 - 29. maaliskuuta 1981
|
|
| Edeltäjä | Isabel Martínez de Perón |
| Seuraaja | Roberto Eduardo Viola |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. elokuuta 1925 Mercedes, Argentiina |
| Kuollut | 17. toukokuuta 2013 Marcos Paz, Argentiina |
| Tiedot | |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
 Nimikirjoitus |
|
_J._Videla.jpg)
Prikaatikenraali Jorge Rafael Videla Redondo (s. 21. elokuuta 1925, Mercedes, Buenos Aires – 17. toukokuuta 2013[1]) oli Argentiinan johdossa vuosina 1976–1981. Hän nousi valtaan Isabel Martínez de Perónin syrjäyttäneen kaappauksen myötä. Myöhemmin hänet tuomittiin vankeuteen valtakautensa aikana tehdyistä rikoksista.
Valtakausi
Isabel Perón oli miehensä Juan Perónin varapresidentti ja tuli valtaan hänen kuoltuaan vuonna 1975. Heikkotahtoinen Perón nimitti Jorge Videlan armeijan komentajaksi samana vuonna. Videla johti kaappausta, joka poisti Perónin vallasta ja muodosti sotilasjuntan, johon hän kuului itse maavoimien edustajana, amiraali Emilio Massera laivaston edustajana ja prikaatikenraali Orlando Ramón Agosti ilmavoimien edustajana. Kaksi päivää kaappauksen jälkeen Videla otti maan presidentin aseman.
Juntta nousi valtaan kesken epäjärjestyksen kauden. Maassa mellastivat toisaalta maanalaiset marxilaiset Ejército Revolucionario del Pueblo ja Movimiento Peronista Montonero, oikeistolaiset Alianza Anticomunista Argentina (AAA) sosiaaliministeri José López Regan johtamana ja erilaiset kuolemanpartiot. Juntta piti tätä oikeutuksena valtaannousulleen ja nimitti sitä kansallisen uudelleenjärjestelyn prosessiksi (Proceso de Reorganización Nacional). Asevoimat sai rajoittamattoman oikeuden pidättää ja tuomita terroristeiksi epäiltyjä. Kongressi ja poliittiset puolueet hajotettiin ja kaikki lainsäädäntövalta keskitettiin yhdeksänmiehiselle neuvostolle ja kaikki hallituksen paikat miehitettiin luotettavilla sotilailla.
Ihmisoikeusloukkauksista tuli arkipäivää juntan valtakaudella. Arviolta 8 960–30 000 argentiinalaista tapettiin tai katosi sen valtakaudella. Argentiinassa tätä nimitetään likaiseksi sodaksi (esp. Guerra Sucia). Ihmisoikeusloukkaukset rasittivat maan kuvaa ulkomailla, ja juntta leimasi kritiikin Argentiinan vastaiseksi kampanjaksi.
Talouspolitiikka jäi pitkälti José Alfredo Martínez de Hozin käsiin, joka pyrki liberalisoimaan taloutta. Ammattiliitot ja lakot kiellettiin.
Ulkopolitiikassa juntalle tuli kiistaa Chilen kanssa asumattomasta kolmesta saaresta, Picton, Lennox ja Nueva, Amerikan eteläkärjessä Beaglen kanaalissa ja vuonna 1977 Augusto Pinochetin Chile ja Argentiina olivat lähellä avointa sotaa. Paavi Johannes Paavali II avasi kuitenkin neuvottelukierroksen, joka esti sodan.
Myöhemmin Argentiina alkoi vihjailla YK:ssa mahdollisuudesta vallata Falklandinsaaret briteiltä. Koska britit eivät reagoineet uhkauksiin, pääteltiin etteivät he saarista välittäneet. Operaatio Rosario saarien valtaamiseksi käynnistyi 2. huhtikuuta 1982 pian Etelä-Georgian kriisin jälkeen. Hävityn Falklandin sodan jälkeen sotilasdiktatuuri kaatui pian.
Valtakauden jälkeen
Videla luovutti vallan Roberto Eduardo Violalle 29. maaliskuuta 1981. Maa palasi demokratiaan vuonna 1983, jolloin Videla asetettiin syytteeseen ja tuomittiin. Hän sai elinkautisen tuomion ja menetti sotilasarvonsa. Hän vietti vankilassa kuitenkin vain viisi vuotta, kun presidentti Carlos Menem julisti vuonna 1990 armahduksen monille sotilasdiktatuurin johtajille.
Videla palasi vankilaan vuonna 1998, kun hänet tuomittiin lasten kidnappaamisesta likaisen sodan aikana, mitä armahdus ei koskenut. Hän vietti vankilassa 38 päivää ennen siirtämistään kotiarestiin terveydentilansa vuoksi.
Néstor Kirchnerin valinnan jälkeen vuonna 2003 on tehty monia yrityksiä osoittaa Videlan hallinto laittomaksi. Häntä ei enää tunnusteta maan presidentiksi ja hänen nimensä on pyyhitty luetteloista ja kuvansa julkisista rakennuksista.
6. syyskuuta 2006 oikeus julisti Menemin myöntämän armahduksen perustuslain vastaiseksi, mikä antaa mahdollisuuden uuteen oikeudenkäyntiin. Vuonna 2010 hänet asetettiin syytteeseen ihmisoikeusrikoksista ja poliittisten vankien kuolemista.[2] Videla tuomittiin 22. joulukuuta 2010 elinkautiseen vankeusrangaistukseen yhdessä kenraali Luciano Benjamín Menéndezin ja 28 muun kanssa UP-1 (Unidad Penitenciaria uno) -laitoksessa tehdyistä kidutuksista ja murhista.[3]
Lähteet
- ↑ Murió el ex dictador Jorge Rafael Videla 17.5.2013. Clarín.com. Viitattu 17.5.2013. (espanjaksi)
- ↑ Yle: Entiselle diktaattorille syyte poliittisten vankien kuolemista
- ↑ http://www.jornada.unam.mx/2010/12/23/index.php?section=mundo&article=032n4mun&partner=rss
Aiheesta muualla
|
Edeltäjä: Isabel Peron |
Argentiinan johtaja 1976–1981 |
Seuraaja: Roberto Eduardo Viola |