Lehti (kasvitiede)

Erilaisia lehtiä.

Lehtimuotoja: 1. tasasoukka, 3. pyöreä, 4. kolmiomainen, 7. soikea, 8. hienoliuskainen, 10. keihäsmäinen, 11. sormijakoinen, 12. lusikkamainen, 13. puikea, otakärkinen, 14. suikea, 17. kaksi kertaa parilehdykkäinen, 18. pitkänomainen, 19. kilpimäinen, 21. herttamainen, 22. pariosainen, 23. sepivä, 24. kolmisorminen, 25. vastapuikea, suippokärkinen, 26. vastapuikea, lanttokärkinen, 27. parilehdykkäinen päättöparina, 28. kolme kertaa parilehdykkäinen, 32. vastapuikea, tylppäkärkinen, 33. sormiosainen, 37. puikea, 38. parilehdykkäinen tasaparinen, 39. munuaismainen. Lehden laita: 41. ripsilaitainen, 42. nyhälaitainen, 43. sahalaitainen, isohampainen, 44. sahalaitainen, pienihampainen, 45. toissahainen, 46. ehytlaitainen, 50. mutkalaitainen. Suonitus: 53, kaarevasuoninen, 57 kourasuoninen, 58 silposuoninen, 59. sulkasuoninen, 60. verkkosuoninen.

Lehti on kasvin yhteyttämisen kannalta tärkein osa. Lehtiä on monen muotoisia. Ne ovat yleensä vihreitä, sillä ne sisältävät lehtivihreää. Yleiset lehden osat ovat lehtilapa, lehtiruoti ja lehtikanta. Lehdestä voidaan katsoa erilaisina ominaisuuksina lehden yleinen muoto (eli lehtimuoto), lehden tyven ja kärjen muodot, lehden reunan muoto ja lehden suonituksen muoto sekä miten lehti kiinnittyy kasvin varteen ja miten lehdet sijaitsevat toisiinsa nähden varressa (eli lehtiasento).

Lehtilapa

Lehtilapa on lehden leveä osa. Sen muoto on eri kasveilla hyvinkin erilainen, ja usein se on kasvilajin hyvä tuntomerkki. Eri muotoisista lehdistä käytetään termejä kuten soikea (ellipsiä muistuttava), suikea (edellisen kaltainen, mutta pitkänomaisempi), puikea (ruodin lähellä leveä, mutta kärkeä kohti kapeneva) jne. Sen mukaan, miten mutkikas lehden laita on, lehdet jaotellaan lisäksi seuraavasti:

• ehyt
• hammaslaitainen
• sahalaitainen
• liuskainen
• kerrannaislehti

Lehtilapa, jota halkoo suonitus.

Liuskainen lehti voi olla sormiliuskainen kuten vaahteralla tai pariliuskainen kuten tammella.

Kerrannaislehteä voidaan pitää liuskaisen lehden äärimuotona. Siinä lehtilapa on jakautunut erillisiin osiin, lehdyköihin, joilla kuitenkin on yhteinen ruoti ja kanta. Kerrotun lehden pikkuosasia kutsutaan lehdyköiksi. Kerrannaislehtiä ovat esimerkiksi herneen tasapariset kärhelliset, pihlajan päätepariset ja apilan kolmisormiset lehdet.

Lehtilavan muodoilla on usein määrätynlainen suonitus, joiden mukaan kasvin lehdet voidaan ryhmitellä kourasuonisiin, sulkasuonisiin ja silposuonisiin lehtiin. Esimerkiksi vaahteran lehdet ovat kourasuonisia, koivun sulkasuonisia ja piharatamon silposuonisia.

Lehtiruoti

Ruoti on se osa lehdestä, jossa ei ole lehtilapaa. Lehtiruodin tehtävänä on ylläpitää lehden asentoa ja jäykkyyttä, ja täten helpottaa mm. kasvin valonsaantia. Joskus lehtiruoti voi puuttua kasvilta.

Lehtikanta

Lehtikanta on lehden varteen liittävä osa lehtiruodin päässä. Lehtikannassa voi olla lisämuodostumia, jollainen on mm. lehtikannan leventyminen ns. korvakkeiksi (esim. herneillä).

Lehtiasento

Varsilehtien asento voi olla kiehkurainen tai kierteinen. Kiehkuraisesti olevat lehdet voivat edelleen sijoittua säteittäisesti tai vastakkaisesti. Kierteiset lehdet taas ovat vuoroittaisia tai kierteisiä. Ruusukkeinen lehtiasento on erikoistapaus lyhytnivelisillä kasveilla.

Kukkalehdet

Myös kasvin kukka muodostuu erilaisista lehdistä, joita ovat verholehdet, terälehdet, heteet ja emit. Ne poikkeavat kuitenkin huomattavasti tavallisista lehdistä eivätkä ne yleensä sisällä lehtivihreää eivätkä yhteytä; sen sijaan ne toimivat kasvin lisääntymiselimenä. Heteet ja emit ovat joillakin kasveilla samassa kukassa, toisilla taas eri kukissa tai jopa eri kasviyksilöissä. Joskus kukkaa suojaavat näiden lisäksi suojuslehdet.

Lähteet

• Sirkka Hakalisto, Timo Hokkanen, Raisa Leinonen, Kasviharrastajan opas, 1991, Tammi
• Bo Mossberg, Lennart Stenberg, Maastokasvio, 2007, Värnamo, Tammi, suomeksi toimittanut Seppo Vuokko, sivut 290–291

Aiheesta muualla

• Lehden osat