Ero sivun ”Sosiaalidarvinismi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Sosiaalidarvinismi ei ole itsessään poliittinen ideologia vaan deskriptiivinen teoria. |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Sosiaalidarvinismin isä oli [[Herbert Spencer]]. Hänen mielestään yhteiskunta kehittyi samalla tavalla kuin biologiset elämänmuodot.<ref name="Viikari">[http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/viikari.htm Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta]</ref> Spencer kannatti [[Klassinen liberalismi|liberalismia]] ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.<ref>Chris Matthew Sciabarra, "Libertarianism", in International Encyclopedia of Economic Sociology, ed. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), pp. 403–407 http://www.nyu.edu/projects/sciabarra/essays/ieeslibertarianism.htm</ref> |
Sosiaalidarvinismin isä oli [[Herbert Spencer]]. Hänen mielestään yhteiskunta kehittyi samalla tavalla kuin biologiset elämänmuodot.<ref name="Viikari">[http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/viikari.htm Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta]</ref> Spencer kannatti [[Klassinen liberalismi|liberalismia]] ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.<ref>Chris Matthew Sciabarra, "Libertarianism", in International Encyclopedia of Economic Sociology, ed. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), pp. 403–407 http://www.nyu.edu/projects/sciabarra/essays/ieeslibertarianism.htm</ref> |
||
Sosiaalidarvinismilla on useita, osin toistensa kanssa ristiriidassa olevia määritelmiä. Joidenkuiden mukaan ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä olemassaolosta, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.<ref name="lyseo">[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/sosdar.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> Sosiaalidarvinismia onkin kritisoitu siitä, että se on enemmänkin asioiden tilaa kuvaileva kuin ratkaisuehdotuksia antava kokoelma yhteiskunnallisia näkemyksiä. Sosiaalidarvinisti voi siten olla yhtälailla ''laissez-faire'' -kapitalismin puolustaja kuin imperialisti tai |
Sosiaalidarvinismilla on useita, osin toistensa kanssa ristiriidassa olevia määritelmiä. Joidenkuiden mukaan ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä olemassaolosta, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.<ref name="lyseo">[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/sosdar.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> Sosiaalidarvinismia onkin kritisoitu siitä, että se on enemmänkin asioiden tilaa kuvaileva kuin ratkaisuehdotuksia antava kokoelma yhteiskunnallisia näkemyksiä. Sosiaalidarvinisti voi siten olla yhtälailla ''laissez-faire'' -kapitalismin puolustaja kuin imperialisti tai eugenisti.<ref>McLean, Iain (2009). The Concise Oxford Dictionary of Politics. Oxford University: Oxford University Press. p. 490. <nowiki>ISBN 9780199207800</nowiki>.</ref> |
||
[[Jouko Jokisalo]]n mukaan sosiaalidarvinistinen sisäpolitiikka merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Tästä syystä sosiaalidarvinismia on käytetty myös rasististen ideologioiden teoreettisena oikeutuksena. Esimerkiksi [[natsi-Saksa]]ssa sosiaalidarvinismia käytettiin oikeuttamaan elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.<ref name="lyseo" /> |
[[Jouko Jokisalo]]n mukaan sosiaalidarvinistinen sisäpolitiikka merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Tästä syystä sosiaalidarvinismia on käytetty myös rasististen ideologioiden teoreettisena oikeutuksena. Esimerkiksi [[natsi-Saksa]]ssa sosiaalidarvinismia käytettiin oikeuttamaan elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.<ref name="lyseo" /> |
||
Versio 8. elokuuta 2016 kello 17.27
Sosiaalidarvinismi on joukko erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä, jonka mukaan yhteiskunnan kehitys perustuu Charles Darwinin (1809–1882) oppeihin evoluutiosta ja luonnonvalinnasta kasvi- ja eläinkunnassa.
Sosiaalidarvinismin isä oli Herbert Spencer. Hänen mielestään yhteiskunta kehittyi samalla tavalla kuin biologiset elämänmuodot.[1] Spencer kannatti liberalismia ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.[2]
Sosiaalidarvinismilla on useita, osin toistensa kanssa ristiriidassa olevia määritelmiä. Joidenkuiden mukaan ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä olemassaolosta, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.[3] Sosiaalidarvinismia onkin kritisoitu siitä, että se on enemmänkin asioiden tilaa kuvaileva kuin ratkaisuehdotuksia antava kokoelma yhteiskunnallisia näkemyksiä. Sosiaalidarvinisti voi siten olla yhtälailla laissez-faire -kapitalismin puolustaja kuin imperialisti tai eugenisti.[4]
Jouko Jokisalon mukaan sosiaalidarvinistinen sisäpolitiikka merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Tästä syystä sosiaalidarvinismia on käytetty myös rasististen ideologioiden teoreettisena oikeutuksena. Esimerkiksi natsi-Saksassa sosiaalidarvinismia käytettiin oikeuttamaan elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.[3]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta
- ↑ Chris Matthew Sciabarra, "Libertarianism", in International Encyclopedia of Economic Sociology, ed. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), pp. 403–407 http://www.nyu.edu/projects/sciabarra/essays/ieeslibertarianism.htm
- ↑ a b Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit
- ↑ McLean, Iain (2009). The Concise Oxford Dictionary of Politics. Oxford University: Oxford University Press. p. 490. ISBN 9780199207800.
Kirjallisuutta
- Halmesvirta, Anssi & Valta, Reijo (toim.): Aatteiden kamppailu elintilasta: Viktoriaanisen ajan näkemyksiä ihmisestä ja yhteiskunnasta. Jyväskylän yliopiston historian laitos. Yleisen historian tutkimuksia 10. Jyväskylä: Kampus kustannus: Kampus kirja, 1999. ISBN 951-9113-48-7.
- Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä: Rasismin aatehistoriaa. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1998 (tarkistettu 3. painos 2005). ISBN 952-471-543-0.
- Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena, 2015. ISBN 978-952-300-127-5.