Ero sivun ”Valka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
p clean up, typos fixed: tetiin → tettiin using AWB
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 53: Rivi 53:
| pinta-ala_veden_osuus% =
| pinta-ala_veden_osuus% =
| pinta-ala_metro =
| pinta-ala_metro =
| väkiluku_vuosi = 2012<ref name="LV-MuniciPopul2012"/>
| väkiluku_vuosi = 2016
| väkiluku_huom = <ref>[http://www.pmlp.gov.lv/lv/assets/documents/statistika/IRD2016/ISPV_Pasvaldibas_iedzivotaju_skaits_pagasti.pdf «Latvijas iedzīvotāju skaits pašvaldībās pagastu dalījumā»]</ref>
| väkiluku_huom =
| asutustyyppi =
| asutustyyppi =
| väkiluku_yhteensä = 5&nbsp;891
| väkiluku_yhteensä = 5&nbsp;489
| väestötiheys =
| väestötiheys = 382,2
| väkiluku_metropoli =
| väkiluku_metropoli =
| väestötiheys_metro =
| väestötiheys_metro =

Versio 23. heinäkuuta 2016 kello 17.21

Valka
Semināra iela -katu
Semināra iela -katu
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Valka

Koordinaatit: 57°46′N, 26°00′E

Valtio Latvia Latvia
Kunta Valka
Perustettu 1584
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 14,36 km²
Väkiluku (2016)  ([1]) 5 489
 – Väestötiheys 382,2 as./km²
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3









Valka (saks. Walk) Lv-Valka.ogg kuuntele ääntämys (ohje) on pieni rajakaupunki Pohjois-Latviassa, Vidzemen maakunnassa ja on samalla Valkan kunnan (Valkas novads) keskus.[2]

Valka ja nykyinen Viron puoleinen kaupunki Valga olivat yksi ja sama kaupunki, kunnes se jaettiin kahdeksi kaupungiksi vuonna 1920.[3]

Väestö

Vuoden 2012 alussa kaupungissa arvioitiin asuvan 5891 henkeä ja koko Valkan kunnassa 10265 henkeä.[4] Valkan väestöstä suurin osa on latvialaisia ja loput venäläisiä ja muita kansalaisuuksia.

Valkan ortodoksinen kirkko

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on sen pääuskontona ollut evankelisluterilainen kristinusko. Vain pieni osa kuitenkin väestöstä on uskonnollisia, eikä juuri kukaan harjoita sitä aktiivisesti.lähde?

Historia

Keskiajalla Valka toimi Vanhan Liivinmaan parlamentin kokoontumispaikkana ja Valka vihittiin kaupungiksi vuonna 1286. 1584 se kuitenkin menetti itsenäisyytensä ja jäi Puola-Liettuaaan kuuluneen Liettuan suuriruhtinaskunnan valtaan. Vuonna 1626 ruotsalaiset valloittivat kaupungin ja vuonna 1721 Venäjän keisarikunta omisti kaupungin. Ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918 saksalaiset polttivat kaupungin perinpohjaisesti.lähde?

Vapaussodan voiton jälkeen Viron ja Latvian itsenäistyessä päätettiin kaupunki jakaa kahdeksi. Jaon suoritti eräs englantilainen eversti molempien valtioiden hyväksymänä puolueettomana henkilönä. Raja kulkee mutkitellen kaupungin läpi. Viron puolisko nimettiin Valgaksi ja Latvialle jäi pienempi Valka.lähde?

Valkan ja Valgan raja

Valka rajakaupunkina

Tarinan mukaan uusi rajalinja kulki Valgan asemapäällikön talon makuuhuoneen läpi ja jakoi jopa sängyn. Hän sai valita kumman maan kansalaisuuden hän ottaa. Asemapäällikkö valitsi Viron, koska hänen päänsä oli hänen nukkuessaan Viron puolella ja jalat Latvian puolella.[5] Viron krooni ei kelvannut maksuvälineenä Latvian puolen eikä Latvian lati Viron puolen liikkeissä. Suurempi, pohjoisempi osa kaupungista jäi Virolle, jossa sijaitsee kaupungin keskusta ja rautatieasema. Jaon seurauksena Valgaan syntyi kaksi rautatieasemaa Viron Valga ja Latvian Valka, joka sijaitsi neljä kilometriä Viron Valgan aseman eteläpuolella. Latvialaiset ja virolaiset veturit käännettiin niiden väliin Latvian puolelle rakennetussa ratakolmiossa.lähde?

Tulli- ja rajamuodollisuudet hoidettiin molemmilla asemilla aina vuoden 1940 elokuuhun saakka. Samoin kapearaiteisen rautatien junat joutuivat käyttämään aluksi naapurimaan aluetta, mutta myöhemmin sekä Viro että Latvia rakensivat omalle puolelleen rajaa omat rataosat jotka mahdollistivat virolaisille Valgan ja latvialaisille Valkan asemien käytön omissa junissaan.

Valgasta Moisiokylään matkannut virolaisjuna joutui käyttämään Valgan kaupungin länsipuolella Pedelen ja Ipikin välillä Latvian aluetta miltei Moisiokylään saakka, mutta ajoi pysähtymättä Latvian alueen läpi. Latvialainen Ipikistä lähtenyt juna puolestaan joutui ajamaan pysähtymättä Viron alueen läpi Zultenen ja Apen välillä matkallaan Valkasta Gulbeneen. Virolaiset puolestaan hoitivat oman osansa henkilöliikenteen Valgan asemalta Monisten asemalle uuden Kaagjärven kautta kiertäneen radan avulla. Samalla muutettiin myös vallinnutta käytäntöä siten, että kaksi latvialaista junaa päivässä alkoi ajaa Moisiokylään saakka Latvian Valkasta. Veturit käännettiin Viron puolella ja junat palasivat Valkaan Moisiokylästä. Virolaiselle junalle puolestaan sallittiin latvialaisten matkustajien kuljettaminen myös Latvian sisäisessä liikenteessä.lähde?

Junassa oli ns. suljettuja vaunuja niille matkustajille, jotka matkustivat Virosta Viroon Latvian alueen kautta. Vaunujen ovet lukittiin Valgassa ja avattiin vasta Moisiokylässä tai päinvastoin. Näissä vaunuissa matkustajien passeja ei tarkastettu. Vastaava järjestely tehtiin latvialaisille junalle joka liikennöi Valkasta Gulbeneen. Sen sallittiin kuljettaa virolaisia matkustajia Koikkülan ja Mõnisteen välillä. Ne jotka matkustivat junassa Latvian Valkasta Apeen tai pidemmälle Latviaan Viron kautta saivat matkustaa suljetuissa vaunuissa ilman rajamuodollisuuksia. Aihe oli 1920- ja 30-luvuilla yleisen ihmettelyn aiheena rautatiealan lehdissä ja kirjallisuudessa. Saksalaiset omaksuivat myöhemmin vuosina 1939 - 1945 saman käytännön Suur-Saksan Valtakunnan ja Böömin-Määrin Protektoraatin välisessä rajaliikenteessä useilla eri rataosilla. Samaa käytäntöä noudatettiin myös Unkarin ja Slovakian raja-alueilla.lähde?

Neuvostovallan aikanakin (1940–1991) kaupunki oli jaettuna Viron ja Latvian neuvostotasavaltojen kesken, mutta kulku niiden välisen rajan yli oli vapaata. Neuvostoliiton hajottua rajaa ryhdyttiin valvomaan tiukasti, ja vain kolmessa paikassa pääsi rajan yli. Sen jälkeen kun molemmat maat vuoden 2007 lopussa liittyivät Schengenin sopimukseen, rajavartiot poistettiin ja rajan voi jälleen ylittää vapaasti. Vain mustavalkoiset rajapyykit osoittavat enää rajan sijainnin.[5]

Lähteet

  1. «Latvijas iedzīvotāju skaits pašvaldībās pagastu dalījumā»
  2. Jānis Turlajs (Galvenais redaktors): Mazais Latvijas Autoseļu Atlants. Small road atlas. Riika, Latvia: SIA "Karšu izdeviensība Jāņa sēta", 2009. ISBN 978-9984-07-534-1. (latviaksi), (englanniksi), (saksaksi), (venäjäksi)
  3. Stephen Baister ja Chris Patrick: Latvia, 5. painos, s. 149. Bradt Travel Guides, 2007. ISBN 9781841622019. (englanniksi)
  4. The Office of Citizenship and Migration Affairs (Pilsonības un migrācijas lietu pārvaldes, PMLP), Ministry of Interior: Latvijas iedzivotaju skaits pašvaldibas, Datums=01.01.2012 (Latvian kuntien asukasluku 1.1.2012) Pilsonības un migrācijas lietu pārvaldes (PMLP), www.pmlp.gov.lv,. Viitattu 21.7.2012.
  5. a b Terhi Pääskylä-Malmström: ”Syvän etelän Valga-Valka”, Extreme Eesti; Virollinen opas erilaiseen etelään, s. 118. SvalBooks, 2012. ISBN 978-952-67454-1-1.

Aiheesta muualla