Ero sivun ”Sarvivälke” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Styroks (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
20 331 muokkausta
+ kuva
lähteitä osaan (lähteistystalkoot)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Amphibole.jpg|thumb|Sarvivälke (amfiboliitti)]]
[[Tiedosto:Amphibole.jpg|thumb|Sarvivälke (amfiboliitti)]]
[[Tiedosto:Apatite-(CaOH)-Hornblende-38354.jpg|pienoiskuva|Apatiitti- ja sarvivälkekiteiden aggregaatti]]
[[Tiedosto:Apatite-(CaOH)-Hornblende-38354.jpg|pienoiskuva|Apatiitti- ja sarvivälkekiteiden aggregaatti]]
⚫
'''Sarvivälke''' on monimutkainen [[silikaattimineraali|ketjusilikaattiryhmään]] kuuluva mineraaliseos. Sarvivälkettä ei ole tunnustettu omaksi [[mineraali]]kseen, mutta nimeä käytetään yleisesti viittaamaan tummaan [[amfiboli]]in. Se on kolmen [[molekyyli]]n [[isomorfinen]] sekoitus: [[kalsium]]-[[rauta]]-[[magnesium]]-[[silikaatti]], [[alumiini]]-rauta-magnesium-silikaatti ja rauta-magnesium-silikaatti. Toisinaan sarvivälke sisältää myös [[mangaani]]a, [[titaani]]a ja [[natrium]]ia. [[Fluoridi]] korvaa usein [[hydroksyyli]]n. Sarvivälkkeen yleinen kemiallinen kaava on (Ca,Na)<sub>2-3</sub>(Mg,Fe,Al)<sub>5</sub>(Al,Si)<sub>8</sub>O<sub>22</sub>(OH,F)<sub>2</sub>. Sarvivälkkeen [[kovuus]] on 5-6, sen [[ominaispaino]] on 2,9 - 3,4, ja on [[väri]]ltään tavallisesti himmeänvihreä, vihertävänruskea tai musta. Sen [[lohkeavuus]]kulmat ovat 56 ja 124 astetta. Se sekoitetaan usein [[augiitti]]in ja [[biotiitti]]kiilteeseen, jotka ovat mustia ja jotka esiintyvät [[graniitti|graniitissa]] ja [[charnockiitti|charnockiitissa]]. [[Kide]]rakenteeltaan se on rakeista tai sälöistä.


'''Sarvivälke''' on [[väri]]ltään tavallisesti himmeänvihreä, vihertävänruskea tai musta, neliskulmaisin, välkehtivin pinnoin lohkeileva mineraali. Se on [[kiille|mustan kiilteen]] jälkeen yleisin tumma mineraali Suomen kallioperässä. Sarvivälke on [[Uusimaa|Uudenmaan]] [[maakuntakivi]].<ref name="Retk-kiviopas"/>
⚫
Sarvivälke on yleinen ainesosa monissa [[magmakivi]]ssä ja [[metamorfinen kivilaji|metamorfisissa kivissä]], kuten graniitissa, [[syeniitti|syeniitissä]], [[dioriitti|dioriitissä]], [[gabro]]ssa, [[andesiitti|andesiitissa]], [[gneissi]]ssä ja [[liuske]]essa. Se on [[amfiboliitti]]en päämineraali. Syvän tummanruskeaa ja mustaa sarvivälkettä kutsutaan tavanomaisesti basalttiseksi sarvivälkkeeksi siitä syystä, että ne ovat yleensä ainesosana [[basaltti|basaltissa]] tai basaltin kanssa läheisesti yhteen kuuluvissa kivissä. Sarvivälke vaihtelee [[kloriitti (mineraali)|kloriitista]] [[epidootti]]in{{selvennä|Miten vaihtelee?}}. Erästä sarvivälkkeen muunnosta, joka sisältää <5&nbsp;% rautaoksideja, on väriltään harmaasta valkoiseen, ja sitä kutsutaan [[edeniitti|edeniitiksi]], koska sitä esiintyy Edenvillessä, [[New York]]issa. Muita sarvivälkesarjaan kuuluvia mineraaleja ovat [[pargasiitti]], [[hastingsiitti]] ja [[tschermakiitti]].
Ryhmittelyltään sarvivälke luokitellaan amfibolien suureen ryhmään eli [[silikaattimineraali|nauhasilikaatteihin]] kuuluvaksi mineraaliseokseksi. Sarvivälkettä ei ole aina tunnustettu omaksi [[mineraali]]kseen, ja nimeä käytetäänkin kirjallisuudessa viittaamaan tummaan [[amfiboli]]in.

⚫
Sarvivälke on kolmen [[molekyyli]]n [[isomorfinen]] sekoitus: [[kalsium]]-[[rauta]]-[[magnesium]]-[[silikaatti]], [[alumiini]]-rauta-magnesium-silikaatti ja rauta-magnesium-silikaatti. Toisinaan sarvivälke sisältää myös [[mangaani]]a, [[titaani]]a ja [[natrium]]ia. [[Fluoridi]] korvaa usein [[hydroksyyli]]n. Sarvivälkkeen yleinen kemiallinen kaava on (Ca,Na)<sub>2-3</sub>(Mg,Fe,Al)<sub>5</sub>(Al,Si)<sub>8</sub>O<sub>22</sub>(OH,F)<sub>2</sub>, Suomen kallioperä -teos (1998) käyttää kemiallisen kaavan muotoa Ca<sub>2</sub>(Mg,Fe)<sub>4</sub>Al(Si<sub>7</sub>Al)O<sub>22</sub>(OH)<sub>2</sub>.<ref name="suomenkallioperä-Sanasto">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/SANASTO.pdf | Nimike= Kallioperägeologista sanastoa | Tekijä = Yrjö Kähkönen ja Matti Lehtinen | Ajankohta = 1998| Julkaisu = Suomen kallioperä – 3 000 vuosimiljoonaa, ISBN 952-90-9260-1 | Julkaisija = Geologian seura | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 19.7.2016| Selite = sarvivälkkeen kemiallinen kaava teoksen sivuilla 368| Selite= [http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/ Suomen kallioperä -teoksen kotisivu]}}</ref> Sarvivälkkeen [[kovuus]] on 5-6, sen [[ominaispaino]] on 2,9 - 3,4, ja on . Sen [[lohkeavuus]]kulmat ovat 56 ja 124 astetta. Se sekoitetaan usein [[augiitti]]in ja [[biotiitti]]kiilteeseen, jotka ovat mustia ja jotka esiintyvät [[graniitti|graniitissa]] ja [[charnockiitti|charnockiitissa]]. [[Kide]]rakenteeltaan se on rakeista tai sälöistä.

Sarvivälke on yleinen ainesosa monissa [[magmakivi]]ssä ja [[metamorfinen kivilaji|metamorfisissa kivissä]], kuten graniitissa, [[syeniitti|syeniitissä]], [[dioriitti|dioriitissä]], [[gabro]]ssa, [[andesiitti|andesiitissa]], [[gneissi]]ssä ja [[liuske]]essa. Se on [[amfiboliitti]]en päämineraali. <ref name="geologia.fi">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-12-30-30/2011-12-21-12-40-22/metamorfisten-kivien-luokittelu| Nimeke = Metamorfisten kivien luokittelu | Tekijä = Mikko Turunen | Julkaisu = geologia.fi-sivusto | Julkaisija = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 19.7.2016| Selite = }} </ref><ref name="suomenkallioperä-luku2">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/CH2.pdf | Nimike= Luku 2. Geologian peruskäsitteitä | Tekijä = Yrjö Kähkönen ja Matti Lehtinen | Ajankohta = 1998| Julkaisu = Suomen kallioperä – 3 000 vuosimiljoonaa, ISBN 952-90-9260-1 | Julkaisija = Geologian seura | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 19.7.2016| Selite = Metamorfiset kivet kappaleessa 2.7, teoksen sivuilla 56-64| Selite= [http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/ Suomen kallioperä -teoksen kotisivu]}}</ref><ref name="Retk-kiviopas">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.e-julkaisu.fi/gtk/retkeilijan-kiviopas/pdf/Kiviopas-hires.pdf | Nimike= Retkeilijän kiviopas | Tekijä = Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie| Ajankohta = | Julkaisu = ISBN 951-960-973-6 | Julkaisija = Geologian tutkimuskeskus | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 19.7.2016| Selite = s. 45, 46 ja erityisesti s. 67}}</ref>

[[Hyvinkää]]n ja [[Karkkila]]n välisellä seudulla esiintyy yleisesti musta kivilajeja, joiden päämineraali on sarvivälke. Sarvivälkerikkaat kivet tunnetaan hyvinä [[kiuaskivi]]nä ja Hyvinkään mustia graniitteja on käytetty [[hautakivi]]en materiaalina.<ref name="Retk-kiviopas"/>

⚫
Syvän tummanruskeaa ja mustaa sarvivälkettä kutsutaan tavanomaisesti basalttiseksi sarvivälkkeeksi siitä syystä, että ne ovat yleensä ainesosana [[basaltti|basaltissa]] tai basaltin kanssa läheisesti yhteen kuuluvissa kivissä. Sarvivälke vaihtelee [[kloriitti (mineraali)|kloriitista]] [[epidootti]]in{{selvennä|Miten vaihtelee?}}. Erästä sarvivälkkeen muunnosta, joka sisältää <5&nbsp;% rautaoksideja, on väriltään harmaasta valkoiseen, ja sitä kutsutaan [[edeniitti|edeniitiksi]], koska sitä esiintyy Edenvillessä, [[New York]]issa. Muita sarvivälkesarjaan kuuluvia mineraaleja ovat [[pargasiitti]], [[hastingsiitti]] ja [[tschermakiitti]].


Sarvivälkettä kutsutaan toisinaan myös '''hornblendeksi''', kun tarkoitetaan joko [[hornblendiitti]]a, tai kyseessä on käännösvirhe, sillä useimmilla kielillä sarvivälkettä kutsutaan ''hornblende''ksi.
Sarvivälkettä kutsutaan toisinaan myös '''hornblendeksi''', kun tarkoitetaan joko [[hornblendiitti]]a, tai kyseessä on käännösvirhe, sillä useimmilla kielillä sarvivälkettä kutsutaan ''hornblende''ksi.


==Lähteet==
{{Tynkä/Tiede}}
{{viitteet}}


[[Luokka:Silikaattimineraalit]]
[[Luokka:Silikaattimineraalit]]

Versio 19. heinäkuuta 2016 kello 23.09

Sarvivälke (amfiboliitti)
Apatiitti- ja sarvivälkekiteiden aggregaatti

Sarvivälke on väriltään tavallisesti himmeänvihreä, vihertävänruskea tai musta, neliskulmaisin, välkehtivin pinnoin lohkeileva mineraali. Se on mustan kiilteen jälkeen yleisin tumma mineraali Suomen kallioperässä. Sarvivälke on Uudenmaan maakuntakivi.[1]

Ryhmittelyltään sarvivälke luokitellaan amfibolien suureen ryhmään eli nauhasilikaatteihin kuuluvaksi mineraaliseokseksi. Sarvivälkettä ei ole aina tunnustettu omaksi mineraalikseen, ja nimeä käytetäänkin kirjallisuudessa viittaamaan tummaan amfiboliin.

Sarvivälke on kolmen molekyylin isomorfinen sekoitus: kalsium-rauta-magnesium-silikaatti, alumiini-rauta-magnesium-silikaatti ja rauta-magnesium-silikaatti. Toisinaan sarvivälke sisältää myös mangaania, titaania ja natriumia. Fluoridi korvaa usein hydroksyylin. Sarvivälkkeen yleinen kemiallinen kaava on (Ca,Na)2-3(Mg,Fe,Al)5(Al,Si)8O22(OH,F)2, Suomen kallioperä -teos (1998) käyttää kemiallisen kaavan muotoa Ca2(Mg,Fe)4Al(Si7Al)O22(OH)2.[2] Sarvivälkkeen kovuus on 5-6, sen ominaispaino on 2,9 - 3,4, ja on . Sen lohkeavuuskulmat ovat 56 ja 124 astetta. Se sekoitetaan usein augiittiin ja biotiittikiilteeseen, jotka ovat mustia ja jotka esiintyvät graniitissa ja charnockiitissa. Kiderakenteeltaan se on rakeista tai sälöistä.

Sarvivälke on yleinen ainesosa monissa magmakivissä ja metamorfisissa kivissä, kuten graniitissa, syeniitissä, dioriitissä, gabrossa, andesiitissa, gneississä ja liuskeessa. Se on amfiboliittien päämineraali. [3][4][1]

Hyvinkään ja Karkkilan välisellä seudulla esiintyy yleisesti musta kivilajeja, joiden päämineraali on sarvivälke. Sarvivälkerikkaat kivet tunnetaan hyvinä kiuaskivinä ja Hyvinkään mustia graniitteja on käytetty hautakivien materiaalina.[1]

Syvän tummanruskeaa ja mustaa sarvivälkettä kutsutaan tavanomaisesti basalttiseksi sarvivälkkeeksi siitä syystä, että ne ovat yleensä ainesosana basaltissa tai basaltin kanssa läheisesti yhteen kuuluvissa kivissä. Sarvivälke vaihtelee kloriitista epidoottiinselvennä. Erästä sarvivälkkeen muunnosta, joka sisältää <5 % rautaoksideja, on väriltään harmaasta valkoiseen, ja sitä kutsutaan edeniitiksi, koska sitä esiintyy Edenvillessä, New Yorkissa. Muita sarvivälkesarjaan kuuluvia mineraaleja ovat pargasiitti, hastingsiitti ja tschermakiitti.

Sarvivälkettä kutsutaan toisinaan myös hornblendeksi, kun tarkoitetaan joko hornblendiittia, tai kyseessä on käännösvirhe, sillä useimmilla kielillä sarvivälkettä kutsutaan hornblendeksi.

Lähteet

  1. ↑ a b c Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie: Retkeilijän kiviopas (pdf) (s. 45, 46 ja erityisesti s. 67) ISBN 951-960-973-6. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 19.7.2016.
  2. ↑ Yrjö Kähkönen ja Matti Lehtinen: Kallioperägeologista sanastoa (pdf) (Suomen kallioperä -teoksen kotisivu) Suomen kallioperä – 3 000 vuosimiljoonaa, ISBN 952-90-9260-1. 1998. Geologian seura. Viitattu 19.7.2016.
  3. ↑ Mikko Turunen: Metamorfisten kivien luokittelu geologia.fi-sivusto. Viitattu 19.7.2016.
  4. ↑ Yrjö Kähkönen ja Matti Lehtinen: Luku 2. Geologian peruskäsitteitä (pdf) (Suomen kallioperä -teoksen kotisivu) Suomen kallioperä – 3 000 vuosimiljoonaa, ISBN 952-90-9260-1. 1998. Geologian seura. Viitattu 19.7.2016.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sarvivälke&oldid=15839400”