Ero sivun ”Frankfurtin keittiö” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Merkitty tyngäksi mallineen sijaan luokituksella pois
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
128 574 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 6: Rivi 6:
Keittiö pyrittiin [[taylorismi]]n hengessä suunnittelemaan yhtä tehokkaaksi kuin [[teollisuus]]työntekijän työpiste, jossa kaikki tarvittava oli helposti ulottuvilla niin, että työ olisi mahdollisimman nopeaa ja sujuvaa. Schütte-Lihotzky katsoi, ettei [[työväenluokka|työväenluokan]] keittiössä tarvita perheenemännän lisäksi tilaa [[palvelija]]lle, joten Frankfurtin keittiö mitoitettiin kompaktiksi yhden hengen työtilaksi. Samalla keittiö soveltui hyvin yhä tehokkaammaksi muuttuneeseen asuntotuotantoon. Keittiökaapiston osat valmistettiin ensi kertaa valtaosin tehtaalla [[standardointi|standardoidun]] [[Moduuli (teollisuus)|moduulin]] mukaisesti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2006/apr/01/homes1 | Nimeke = Radical and chic | Tekijä =Susie Steiner | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =1.4.2006 | Julkaisupaikka = Lontoo| Julkaisija = The Guardian| Viitattu = 30.3.2012 | Kieli = englanti}}</ref>
Keittiö pyrittiin [[taylorismi]]n hengessä suunnittelemaan yhtä tehokkaaksi kuin [[teollisuus]]työntekijän työpiste, jossa kaikki tarvittava oli helposti ulottuvilla niin, että työ olisi mahdollisimman nopeaa ja sujuvaa. Schütte-Lihotzky katsoi, ettei [[työväenluokka|työväenluokan]] keittiössä tarvita perheenemännän lisäksi tilaa [[palvelija]]lle, joten Frankfurtin keittiö mitoitettiin kompaktiksi yhden hengen työtilaksi. Samalla keittiö soveltui hyvin yhä tehokkaammaksi muuttuneeseen asuntotuotantoon. Keittiökaapiston osat valmistettiin ensi kertaa valtaosin tehtaalla [[standardointi|standardoidun]] [[Moduuli (teollisuus)|moduulin]] mukaisesti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2006/apr/01/homes1 | Nimeke = Radical and chic | Tekijä =Susie Steiner | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =1.4.2006 | Julkaisupaikka = Lontoo| Julkaisija = The Guardian| Viitattu = 30.3.2012 | Kieli = englanti}}</ref>


Pienin Frankfurtin keittiön tyypeistä oli pinta-alaltaan vain 190×340 cm. Toisella lyhyellä sivulla oli ovi, toisella ikkuna ja sen ääressä istumatyöpiste. Toiselle pitkälle seinälle sijoitettiin tiskialtaat, työtaso ja korkea kaapisto; toisella seinällä oli [[liesi]] ja alas taittuva [[silitys]]lauta. Keittiökaapistot maalattiin tumman sinivihreiksi, koska väri tutkimusten mukaan karkotti [[kärpäset|kärpäsiä]]. Työtaso oli päällystetty [[linoleumi]]lla ja siinä oli vapaa reuna senaikaisten käsikäyttöisten keittiökoneiden kuten [[lihamylly]]n kiinnittämiseen. Työtason alla oli iso [[alumiini]]nen lokerolaatikosto jauhojen, sokerin ja muiden kuivatavaroiden säilytykseen. Liedeksi Schütte-Lihotzky kaavaili ensin sähköliettä, mutta sähkön kalleuden vuoksi vaihtoehtona oli sähkö- ja puulämmitteinen yhdistelmäliesi.
Pienin Frankfurtin keittiön tyypeistä oli pinta-alaltaan vain 190&times;340 cm. Toisella lyhyellä sivulla oli ovi, toisella ikkuna ja sen ääressä istumatyöpiste. Toiselle pitkälle seinälle sijoitettiin tiskialtaat, työtaso ja korkea kaapisto; toisella seinällä oli [[liesi]] ja alas taittuva [[silitys]]lauta. Keittiökaapistot maalattiin tumman sinivihreiksi, koska väri tutkimusten mukaan karkotti [[kärpäset|kärpäsiä]]. Työtaso oli päällystetty [[linoleumi]]lla ja siinä oli vapaa reuna senaikaisten käsikäyttöisten keittiökoneiden kuten [[lihamylly]]n kiinnittämiseen. Työtason alla oli iso [[alumiini]]nen lokerolaatikosto jauhojen, sokerin ja muiden kuivatavaroiden säilytykseen. Liedeksi Schütte-Lihotzky kaavaili ensin sähköliettä, mutta sähkön kalleuden vuoksi vaihtoehtona oli sähkö- ja puulämmitteinen yhdistelmäliesi.


Vuosien 1926 ja 1932 välillä Frankfurtin alueen uudisasuntoihin asennettiin noin 10&nbsp;000 Frankfurtin keittiön eri versiota. Frankfurtin keittiöön perustunut ajatus uudesta modernista keittiöstä levisi koko [[Eurooppa]]an ja tuli [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen myös Suomeen, jossa se soveltui hyvin jälleenrakennuskauden teolliseen asuntotuotantoon.<ref name = KTK />
Vuosien 1926 ja 1932 välillä Frankfurtin alueen uudisasuntoihin asennettiin noin 10&nbsp;000 Frankfurtin keittiön eri versiota. Frankfurtin keittiöön perustunut ajatus uudesta modernista keittiöstä levisi koko [[Eurooppa]]an ja tuli [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen myös Suomeen, jossa se soveltui hyvin jälleenrakennuskauden teolliseen asuntotuotantoon.<ref name = KTK />

Versio 30. kesäkuuta 2016 kello 11.08

Wieniin rekonstruoitu Frankfurtin keittiö.

Frankfurtin keittiöksi kutsutaan itävaltalaisen arkkitehti Margarete Schütte-Lihotzkyn (1897–2000) vuonna 1926 suunnittelemaa kiintokalustein varustettua funktionalistista keittiötä, jota pidetään nykyaikaisen keittiö- ja keittiökalustesuunnittelun lähtökohtana.[1]

Schütte-Lihotzky suunnitteli keittiön arkkitehti Ernst Mayn, Frankfurt am Mainin asuntoviraston johtajan aloitteesta. Frankfurtin keittiö, jonka jatkajia länsimaiset keittiövalmistajat poikkeuksetta ovat, suunniteltiin alun perin työssäkäyvälle perheen äidille, joka laittaa ruokaa joka päivä. Ruoanvalmistamisella oli yksi funktionaalinen tarve: ravinnon tehokas valmistaminen ja jakelu perheelle.[2]

Keittiö pyrittiin taylorismin hengessä suunnittelemaan yhtä tehokkaaksi kuin teollisuustyöntekijän työpiste, jossa kaikki tarvittava oli helposti ulottuvilla niin, että työ olisi mahdollisimman nopeaa ja sujuvaa. Schütte-Lihotzky katsoi, ettei työväenluokan keittiössä tarvita perheenemännän lisäksi tilaa palvelijalle, joten Frankfurtin keittiö mitoitettiin kompaktiksi yhden hengen työtilaksi. Samalla keittiö soveltui hyvin yhä tehokkaammaksi muuttuneeseen asuntotuotantoon. Keittiökaapiston osat valmistettiin ensi kertaa valtaosin tehtaalla standardoidun moduulin mukaisesti.[3]

Pienin Frankfurtin keittiön tyypeistä oli pinta-alaltaan vain 190×340 cm. Toisella lyhyellä sivulla oli ovi, toisella ikkuna ja sen ääressä istumatyöpiste. Toiselle pitkälle seinälle sijoitettiin tiskialtaat, työtaso ja korkea kaapisto; toisella seinällä oli liesi ja alas taittuva silityslauta. Keittiökaapistot maalattiin tumman sinivihreiksi, koska väri tutkimusten mukaan karkotti kärpäsiä. Työtaso oli päällystetty linoleumilla ja siinä oli vapaa reuna senaikaisten käsikäyttöisten keittiökoneiden kuten lihamyllyn kiinnittämiseen. Työtason alla oli iso alumiininen lokerolaatikosto jauhojen, sokerin ja muiden kuivatavaroiden säilytykseen. Liedeksi Schütte-Lihotzky kaavaili ensin sähköliettä, mutta sähkön kalleuden vuoksi vaihtoehtona oli sähkö- ja puulämmitteinen yhdistelmäliesi.

Vuosien 1926 ja 1932 välillä Frankfurtin alueen uudisasuntoihin asennettiin noin 10 000 Frankfurtin keittiön eri versiota. Frankfurtin keittiöön perustunut ajatus uudesta modernista keittiöstä levisi koko Eurooppaan ja tuli toisen maailmansodan jälkeen myös Suomeen, jossa se soveltui hyvin jälleenrakennuskauden teolliseen asuntotuotantoon.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Timonen, Päivi & Mäkelä, Johanna & Niva, Mari & Hyvönen, Kaarina & Vesmanen, Esa: Tulevaisuuden keittiö (pdf) (ISBN 951-698-110-0) Kuluttajatutkimuskeskus. Viitattu 30.3.2012.
  2. ↑ Esa Vesmanen: Keittiön tunnelma on yksityiskohtiensa summa Rakenna Oikein, rakentajan ja remontoijan käsikirja: RPT Docu Oy. Viitattu 30.3.2012.
  3. ↑ Susie Steiner: Radical and chic 1.4.2006. Lontoo: The Guardian. Viitattu 30.3.2012. englanti
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Frankfurtin_keittiö&oldid=15802504”