Ero sivun ”Kirmukarmu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Rikkonaisen linkin korjaaminen. |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Kirmukarmun kerrotaan haavoittuneen ja joutuneen joukkoineen Venäjälle vangiksi.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.narvasoft.fi/kktie/kirkarmu.html|nimeke = Vesilahti, Kirmukarmu|julkaisu = www.narvasoft.fi|viitattu = 2016-03-30}}</ref> Mahdollisesti kyseisen Novgorodiin suuntautuneen epäonnistuneen sotaretken seurauksena Kirmukarmun sanotaan pettyneet pakanallisiin jumaliinsa ja vaikuttuneen [[Hunnun Herra|Hunnun herran]] uhrimielestä, jonka vuoksi hän lopulta kääntyi kristinuskoon.<ref>SKS, Frans Kärjen kokoelmat, mm. 13956</ref> |
Kirmukarmun kerrotaan haavoittuneen ja joutuneen joukkoineen Venäjälle vangiksi.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.narvasoft.fi/kktie/kirkarmu.html|nimeke = Vesilahti, Kirmukarmu|julkaisu = www.narvasoft.fi|viitattu = 2016-03-30}}</ref> Mahdollisesti kyseisen Novgorodiin suuntautuneen epäonnistuneen sotaretken seurauksena Kirmukarmun sanotaan pettyneet pakanallisiin jumaliinsa ja vaikuttuneen [[Hunnun Herra|Hunnun herran]] uhrimielestä, jonka vuoksi hän lopulta kääntyi kristinuskoon.<ref>SKS, Frans Kärjen kokoelmat, mm. 13956</ref> |
||
Kirmukarmun tovereihin kerrotaan kuuluneen muiden muassa [[Kaakilan |
Kirmukarmun tovereihin kerrotaan kuuluneen muiden muassa [[Kaakilan linnankallio|Kaakilan linnakallion]] lähettyvillä elänyt Uljas-Urtti, Jaanun lappalainen setämies, venäjän kieltä osannut Osmo Karjalainen sekä Tarkan Mielikkitytär. |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 11. kesäkuuta 2016 kello 18.05
Kirmukarmu (tai Kirmu) on myyttinen hämäläinen sotapäällikkö.[1][2] Hänen oletetaan eläneen mahdollisesti 1200-luvun alussa. Kirmukarmuun liittyy myös Kirmukarmun mäki, joka on tunnettu merkittävistä merovingiaikaisista hautalöydöistään. Germund eli Girmund on mahdollisesti muinaisgermaaninen nimi, joka Kustaa Vilkunan mukaan tarkoittaa suomeksi keihäsvartijaa (ger, gir = keihäs, mundr = vartija, suojelija). Nimi sopii hyvin Kirmukarmuun liittyvään arkeologiseen ja perimätiedolliseen aineistoon.[3]
Tarinoissa Kirmukarmun kerrotaan lapsena herättäneen poikkeuksellisilla kyvyillään ihailua muissa. Hänen kerrotaan kasvaneen ankarassa kodissa rohkeaksi ja taitavaksi soturiksi. Hänen joukkojensa sotaretket kohdistuivat tarinoiden mukaan pääasiassa Novgorodiin. Rautakauden loppu oli Itämeren alueella väkivaltaista aikaa alueen heimojen tehdessä ryöstöretkiä aktiivisesti toistensa maille. Vastaavasti Novgorodista tehtiin historiallisten lähteiden mukaan vuodesta 1042 lähtien useita sotaretkiä Suomeen.
Pakanallisen Kirmukarmun sanotaan vainonneen kristittyjä. Kansantarinat kertovat rauhanomainen kristinuskon levittäjän, Hunnun Herran ja Kirmukarmu kohtaamisista. Kirmukarmu sidotutti Hunnun Herran puuhun, ja jätti tämän kuolemaan nälkään. Hunnun herra ei kuitenkaan Kirmukarmun ihmetykseksi kuollut. Lopulta Hunnun herra pakeni, mutta jäi kiinni, jolloin Kirmukarmu repi häneltä kädet irti. Paikalliset kuitenkin pelastivat Hunnun herran ja sitoivat tämän käsien tyngät.[4]
Kirmukarmun kerrotaan haavoittuneen ja joutuneen joukkoineen Venäjälle vangiksi.[5] Mahdollisesti kyseisen Novgorodiin suuntautuneen epäonnistuneen sotaretken seurauksena Kirmukarmun sanotaan pettyneet pakanallisiin jumaliinsa ja vaikuttuneen Hunnun herran uhrimielestä, jonka vuoksi hän lopulta kääntyi kristinuskoon.[6]
Kirmukarmun tovereihin kerrotaan kuuluneen muiden muassa Kaakilan linnakallion lähettyvillä elänyt Uljas-Urtti, Jaanun lappalainen setämies, venäjän kieltä osannut Osmo Karjalainen sekä Tarkan Mielikkitytär.
Lähteet
- ↑ http://www.vesilahdenseurakunta.fi/historiaa/
- ↑ http://www.narvasoft.fi/kktie/kirkarmu.html
- ↑ Vesilahti, Kirmukarmu www.narvasoft.fi. Viitattu 2.4.2016.
- ↑ SKS, Frans Kärjen kokoelmat, mm. nrot 13919-13927
- ↑ Vesilahti, Kirmukarmu www.narvasoft.fi. Viitattu 30.3.2016.
- ↑ SKS, Frans Kärjen kokoelmat, mm. 13956