Ero sivun ”WC” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 37.136.5.194) ja palautettiin versio 15743915, jonka on tehnyt Makele-90 |
p artikkelin lähde on huono |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{korjattava|Mainossivusto on huono lähde}} |
|||
[[Tiedosto:Toilet with flush water tank.jpg|thumb|250px|WC.]] |
[[Tiedosto:Toilet with flush water tank.jpg|thumb|250px|WC.]] |
||
[[Tiedosto:JapaneseSquatToilet.jpg|thumb|250px|Japanilaistyylinen käymälä, jonka viemäriaukon päälle kyykistytään. Kynnyksen vieressä olevat tossut ovat käymälän käyttäjää varten.]] |
[[Tiedosto:JapaneseSquatToilet.jpg|thumb|250px|Japanilaistyylinen käymälä, jonka viemäriaukon päälle kyykistytään. Kynnyksen vieressä olevat tossut ovat käymälän käyttäjää varten.]] |
Versio 5. kesäkuuta 2016 kello 22.05
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Mainossivusto on huono lähde |
WC (engl. water closet) on käymälä, jossa ihmisen eritteet huuhdotaan veden avulla viemäriverkostoon. Varusteisiin kuuluu vedellä huuhdeltava WC-istuin, puhekielessä WC-pönttö.
WC:n varusteluun kuuluu yleensä myös lavuaari, jossa kädet pestään hygieniasyistä saippualla WC:ssä käynnin jälkeen. Julkisissa WC:issä kädet kuivataan kertakäyttöisillä kuivauspyyhkeillä, liikkuvaa kangasta käyttävällä pyyheautomaatilla tai käsienkuivaajalla.
Etenkin kodeissa lavuaarin hanaan on usein yhdistetty pieni käsisuihku WC-istuimella tehtävää alapesua varten.
Toiminta
Vedellä huuhdottavan WC-pöntön säiliön vesi valuu kytkintä käytettäessä nopeasti pönttöön ja huuhtoo sen tyhjäksi viemäriin, minkä jälkeen säiliö täyttyy uudelleen vedellä. Nykyiset WC-istuimet kuluttavat vain noin 4–6 litraa vettä yhdellä pöntön huuhtelulla, kun taas aiemmat WC:t saattoivat kuluttaa jopa yhdeksän litraa.[1] Vesi muodostaa hygieenisen eristeen, hajulukon huonetilan ja viemäriverkoston välille.
Vesikäymälä tunnetaan jo antiikin ajoilta. Modernin WC:n kehittäjänä pidetään John Haringtonia.
Monissa julkisissa tiloissa on erilliset WC:t miehille ja naisille. Miesten WC-tiloissa on yleensä tavallisten käymälöiden ohella myös pisoaareja. Julkisissa tiloissa on usein myös inva-WC, joka toimii monesti myös lastenhoitohuoneena. Inva-WC:t ovat tavallista tilavampia ja pöntön sivuilla on käsituet. Joissakin inva-wc:issä, eritoten sairaalassa sijaitsevissa, saattaa olla myös hätäkutsujärjestelmä.
Lentokoneiden ja muiden kulkuneuvojen WC:t hyödyntävät tyypillisesti alipainetta ja tyhjiötekniikkaa. Tällöin minimoidaan käymälän veden kulutus ja samalla pienennetään kulkuneuvon vesilastin massaa. Nykyisin junien WC:t toimivat yleensä alipaineella, mutta vanhemmissa junissa jätökset saatetaan laskea yhä suoraan raiteille.
Kuiva- ja kompostikäymälä tarkoittaa käymälää, jossa ei käytetä vettä WC:n huuhteluun. Niissä ulosteiden päälle laitetaan kariketta. Kuiva- ja kompostikäymälät ovat etenkin maaseudulla ja kesämökeillä vettä säästävä vaihtoehto tavanomaisen WC:n sijaan.
WC-ilmaisun käytöstä
Vaikka WC-lyhenne tulee englannin kielen käsitteestä ”water closet”, kyseinen nimitys on vanhanaikaista kieltä eikä sitä enää käytetä englannissa.[2] Nykykielessä sanat ovat restroom, toilet tai lavatory. Suomen puhekieleen on muodostunut ilmaus ”vessa” tai ruotsin mukaan ”vesiklosetti”.
Katso myös
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
- Furrer, Daniel: Vessakirja: Pikkulan kulttuurihistoriaa. (Wasserthron und Donnerbalken: Eine kleine Kulturgeschicte des stillen Örtchens, 2004.) Suomentanut Veikko Ahola. Jyväskylä: Atena, 2006. ISBN 951-796-444-7.
- Juuti, Petri S. & Wallenius, Katri J.: Kaivot ja käymälät – Brief History of Wells and Toilets. KehräMedia, 2005. ISBN 951-44-6251-3. Teoksen verkkoversio.