Ero sivun ”Daniellin pari” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Linkitystä |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Daniell_cell.svg|right|thumb|250px|Daniellin pari]] |
[[Kuva:Daniell_cell.svg|right|thumb|250px|Daniellin pari]] |
||
'''Daniellin pari''' on [[galvaaninen kenno]], jonka [[elektrodi|elektrodeista]] toinen on [[sinkki]]ä ja toinen [[kupari]]a. Sinkkielektrodi on sinkkisulfaatin ja kuparielektrodi kuparisulfaatin vesiliuoksessa. Vähemmän [[jalometalli|jalona]] sinkkielektrodi hapettuu eli luovuttaa elektroneja – se on siis negatiivinen elektrodi eli [[anodi]]. Vastaavasti kuparielektrodi pelkistyy eli on [[katodi]]. Daniellin pari voidaan kuvata kennokaaviolla: |
'''Daniellin pari''' on [[galvaaninen kenno]], jonka [[elektrodi|elektrodeista]] toinen on [[sinkki]]ä ja toinen [[kupari]]a. Sinkkielektrodi on [[sinkkisulfaatti|sinkkisulfaatin]] (ZnSO<sub>4</sub>) ja kuparielektrodi [[kuparisulfaatti|kuparisulfaatin]] (CuSO<sub>4</sub>) vesiliuoksessa. Vähemmän [[jalometalli|jalona]] sinkkielektrodi hapettuu eli luovuttaa [[elektroni|elektroneja]] – se on siis negatiivinen elektrodi eli [[anodi]]. Vastaavasti kuparielektrodi pelkistyy eli on [[katodi]]. Daniellin pari voidaan kuvata kennokaaviolla: |
||
: - Zn(s) | ZnSO<sub>4</sub>(aq) || CuSO<sub>4</sub>(aq) | Cu(s) + |
: - Zn(s) | ZnSO<sub>4</sub>(aq) || CuSO<sub>4</sub>(aq) | Cu(s) + |
||
==Kennossa tapahtuvat reaktiot== |
== Kennossa tapahtuvat reaktiot == |
||
Katodireaktio: |
Katodireaktio: |
||
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
Daniellin parin teoreettinen jännite on 1,1 V. |
Daniellin parin teoreettinen jännite on 1,1 V. |
||
==Historia== |
== Historia == |
||
[[Kuva:Callaudin_versio_Daniellin_parista.svg|thumb|left|140px|Callaudin versio Daniellin parista.]] |
[[Kuva:Callaudin_versio_Daniellin_parista.svg|thumb|left|140px|Callaudin versio Daniellin parista.]] |
||
[[John Frederic Daniell]] kehitti Daniellin parin [[1820-luku|1820-luvulla]]. Se säilytti varauksen pidempään kuin [[Alessandro Volta]]n Voltan patsas. Daniellin parin alkuperäinen rakenne muodostui kahdesta sisäkkäisestä astiasta, joista sisempi oli puoliläpäisevä. Puoliläpäisevässä astiassa oli kuparitikku ja kuparisulfaattiliuosta. Ulompi astia ja oli sinkkiä ja se sisälsi puoliläpäisevän astian lisäksi sinkkisulfaattiliuosta. [[1871]] ranskalainen Callaud kehitti uuden rakenteen Daniellin parille. Se syrjäytti pian vanhan rakenteen. Callaudin kennossa sinkki- ja kuparisulfaatin vesiliuokset olivat yhdessä astiassa päällekkäin kahtena |
[[John Frederic Daniell]] kehitti Daniellin parin [[1820-luku|1820-luvulla]]. Se säilytti varauksen pidempään kuin [[Alessandro Volta]]n Voltan patsas. Daniellin parin alkuperäinen rakenne muodostui kahdesta sisäkkäisestä astiasta, joista sisempi oli puoliläpäisevä. Puoliläpäisevässä astiassa oli kuparitikku ja kuparisulfaattiliuosta. Ulompi astia ja oli sinkkiä ja se sisälsi puoliläpäisevän astian lisäksi sinkkisulfaattiliuosta. [[1871]] ranskalainen Callaud kehitti uuden rakenteen Daniellin parille. Se syrjäytti pian vanhan rakenteen. Callaudin kennossa sinkki- ja kuparisulfaatin vesiliuokset olivat yhdessä astiassa päällekkäin kahtena [[faasi]]na. Sinkkisulfaattiliuos oli vähemmän [[tiheys|tiheänä]] kuparisulfaattiliuoksen päällä. Elektrodit olivat upotettuina omiin sulfaatteihinsa – kuparielektrodi pohjalla. Daniellin parin faasit sekoittuivat herkästi esimerkiksi ravistuksesta – siksi sitä käytettiin lähinnä paikallaan olevissa laitteissa, kuten [[lennätin|lennättimissä]], puhelimissa ja ovikelloissa. |
||
==Lähteet== |
== Lähteet == |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lehtiniemi, Turpeenoja, Vaskuri| Nimeke = Mooli 3, Epäorgaanisen kemian perusteet| Vuosi = 2002| Kappale = | Sivu = 42| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava| Tunniste = ISBN 951-1-18007-X| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} |
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lehtiniemi, Turpeenoja, Vaskuri| Nimeke = Mooli 3, Epäorgaanisen kemian perusteet| Vuosi = 2002| Kappale = | Sivu = 42| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava| Tunniste = ISBN 951-1-18007-X| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} |
||
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.allaboutbatteries.com/history-of-batteries.html| Nimeke = History of battery invention and development| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = AllAboutBatteries.com | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 20. lokakuuta 2007| Kieli = {{en}} }} |
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.allaboutbatteries.com/history-of-batteries.html| Nimeke = History of battery invention and development| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = AllAboutBatteries.com | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 20. lokakuuta 2007| Kieli = {{en}} }} |
||
Versio 22. toukokuuta 2016 kello 14.26
Daniellin pari on galvaaninen kenno, jonka elektrodeista toinen on sinkkiä ja toinen kuparia. Sinkkielektrodi on sinkkisulfaatin (ZnSO4) ja kuparielektrodi kuparisulfaatin (CuSO4) vesiliuoksessa. Vähemmän jalona sinkkielektrodi hapettuu eli luovuttaa elektroneja – se on siis negatiivinen elektrodi eli anodi. Vastaavasti kuparielektrodi pelkistyy eli on katodi. Daniellin pari voidaan kuvata kennokaaviolla:
- - Zn(s) | ZnSO4(aq) || CuSO4(aq) | Cu(s) +
Kennossa tapahtuvat reaktiot
Katodireaktio:
- Cu2+(aq) + 2e- → Cu(s)
Anodireaktio:
- Zn(s) → Zn2+(aq) + 2e-
Kennoreaktio:
- Zn(s) + Cu2+(aq) → Zn2+(aq) + Cu(s)
Daniellin parin teoreettinen jännite on 1,1 V.
Historia
John Frederic Daniell kehitti Daniellin parin 1820-luvulla. Se säilytti varauksen pidempään kuin Alessandro Voltan Voltan patsas. Daniellin parin alkuperäinen rakenne muodostui kahdesta sisäkkäisestä astiasta, joista sisempi oli puoliläpäisevä. Puoliläpäisevässä astiassa oli kuparitikku ja kuparisulfaattiliuosta. Ulompi astia ja oli sinkkiä ja se sisälsi puoliläpäisevän astian lisäksi sinkkisulfaattiliuosta. 1871 ranskalainen Callaud kehitti uuden rakenteen Daniellin parille. Se syrjäytti pian vanhan rakenteen. Callaudin kennossa sinkki- ja kuparisulfaatin vesiliuokset olivat yhdessä astiassa päällekkäin kahtena faasina. Sinkkisulfaattiliuos oli vähemmän tiheänä kuparisulfaattiliuoksen päällä. Elektrodit olivat upotettuina omiin sulfaatteihinsa – kuparielektrodi pohjalla. Daniellin parin faasit sekoittuivat herkästi esimerkiksi ravistuksesta – siksi sitä käytettiin lähinnä paikallaan olevissa laitteissa, kuten lennättimissä, puhelimissa ja ovikelloissa.
Lähteet
- Lehtiniemi, Turpeenoja, Vaskuri: Mooli 3, Epäorgaanisen kemian perusteet, s. 42. Otava, 2002. ISBN 951-1-18007-X.
- History of battery invention and development AllAboutBatteries.com. Viitattu 20. lokakuuta 2007. (englanniksi)