Patentti

Patentti.

Patentti on viranomaisen immateriaalioikeuteen kuuluvalla patenttioikeudella antama määräaikainen yksinoikeus jostakin keksinnöstä hyötymiseen. Patentti on luonteeltaan kielto-oikeus, jonka perusteella patentinhaltijalla on oikeus kieltää muilta keksintönsä ammattimainen hyväksikäyttö. Ammattimaista hyväksikäyttöä ovat muiden muassa patentoidun tuotteen valmistus, myynti, käyttö ja maahantuonti tai patentoidun menetelmän käyttö. Patentin määräaikainen yksinoikeus eli patenttiaika on 20 vuotta^lähde?, jos patentinhaltija suorittaa vuosittaiset patenttimaksut. Patentti antaa käytännössä monopolin tiettyyn keksintöön, ja patentinhaltija voi sen turvin valmistaa itse keksintöään, myydä patentin tai lisensoida patenttia patenttiajan sisällä.

Patentti on voimassa vain sen myöntäneessä maassa. Keksintö on siksi monesti suojattava erikseen eri valtioissa. Patentti haetaan viranomaiselle lähetettävällä patenttihakemuksella. Kansainvälinen patenttisopimus (Patent Cooperation Treaty, PCT) on solmittu helpottamaan hakijan asemaa. Sillä voi aloittaa patentinhaun yhdellä hakemuksella yhdessä virastossa, mutta saada hakemuksen kuitenkin vireille yli 140 maassa. Euroopan patenttivirastosta voi hakea eurooppapatentin 39 maahan (kaikkiin EU-maihin ja moneen sen ulkopuoliseen maahan). Euraasian patenttivirasto myöntää patentin yhdeksään IVY-maahan. Afrikassa on kaksi alueellista patenttijärjestelmää, ARIPO ja OAPI. Suomalaisen patentin myöntää Patentti- ja rekisterihallitus. Viranomaisella on oikeus hylätä patenttihakemus, jos keksintö ei ole riittävän keksinnöllinen tai sellainen on jo patentoitu. Ensimmäisessä tapauksessa voidaan kuitenkin yrittää hakea keksinnölle hyödyllisyysmallia (ns. pikkupatentti).

Patentin myöntämiselle on alun perin varsin käytännöllinen peruste: vastineeksi keksinnön (esimerkiksi valmistusmenetelmän) julkistamisesta keksijä saa rajoitetun yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Siten patenttijärjestelmä, jossa keksinnöt julkistetaan patenttioikeutta vastaan, saattaa keksinnöt yksityiskohtaisesti ja yleisesti saataville, vaikka niitä muut eivät saisi hyödyntää vuosikausiin, ja patenttiajan umpeuduttua keksinnöt ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä patenttihakemuksen antamalla tarkkuudella. Patentit antavat kannusteen tuotekehitykseen, ja yhteiskunnan ajatellaan hyötyvän patenttien tuotekehitystä lisäävästä vaikutuksesta. Samankaltaisia oikeudellisia suojamuotoja ovat hyödyllisyysmalli, mallisuoja ja tavaramerkki. Joskus keksinnöt pidetään liikesalaisuuksina.

Historiaa

Patenttia muistuttava ”privilegimenettely” oli hallitsijan oikeus antaa monopoliasema tietyn hyödykkeen valmistamiseen. Vanhimpia varsinaisia patenttilakeja oli Venetsian patenttilaki vuodelta 1474^lähde?, mutta jo yli sata vuotta aikaisemmin sekä Italiassa että Böömissä oli ryhdytty antamaan patentteja etenkin kaivostoiminnassa tarvittaviin laitteisiin ja järjestelyihin. Tämä takasi innovaation luojalle määräajaksi yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Nykyisen patenttikäytännön vanhin suora edeltäjä on Isossa-Britanniassa vuonna 1624 annettu laki^lähde?, Statute of Monopolies joka rajoitti hallitsijan oikeutta antaa monopoleja. Lakiuudistuksen mukaan monopolin sai antaa vain uusien tuotteiden tai valmistusmenetelmien todellisille keksijöille. Tästä kehittyivät modernit patenttilait, joissa tunnustetaan keksijä ja keksijän oikeus saada suoja keksinnölleen. Yhdysvalloissa moderni patenttilaki saatiin vuonna 1790, Ranskassa vuonna 1791 ja Suomessa vuonna 1898. Ensimmäisen modernin patentin sai Samuel Hopkins potaskan valmistusmenetelmästä^lähde?. Yksi kuuluisimmista ja rahallisesti tuottavimmista patenteista lienee ollut Alfred Nobelin johtamalle yhtiölle myönnetty patentti dynamiittiin.

Patenttilainsäädäntö vaikutti erittäin merkittävästi teollisuuden kehittymiseen etenkin 1800-luvulla, jolloin uudet synteettiset väriaineet ja myöhemmin uudet lääkkeet olivat usein patenttien suojaamia. Samoin etenkin Yhdysvalloissa rautatietekniikka kehittyi patenttien ja niihin myönnettyjen lisenssien turvin. Kehityksen kääntöpuolikin tuli varhain tutuksi. Juuri Yhdysvalloissa ja Saksassa syntyi patentteihin tukeutuvia kartelleja, joita viranomaiset eräissä tapauksissa joutuivat purkamaan. Tämä ilmiö oli keskeinen Yhdysvaltain radio- ja elokuvatoiminnassa.

Vaikka Suomessa oikeus patenttiin kirjattiin lakiin vuonna 1898, ensimmäinen numeroitu patentti myönnettiin jo 29. kesäkuuta 1842 silloisen Manufaktuurijohtokunnan esityksestä. Sen sai mekaanikko L. G. Ståhle raudansulatusmasuunin lisälaitteeseen. Ståhlelle annettiin tuolloin lupa ja yksinoikeus viiden vuoden ajan ainoana Suomessa valmistaa kyseessä olevaa laitetta eli puhallinkonetta. Suomen suuriruhtinaskunnassa patentteja myönnettiin myös tilanteissa, joissa nykyisin puhuttaisiin erikoisoikeudesta eli konsessiosta, esimerkiksi patentti höyrylaivaliikenteen harjoittamiseen Saimaalla.^lähde?

Patentointi Suomessa

Keksintöön voidaan myöntää patentti, jos keksintö on uusi, keksinnöllinen ja luonteeltaan tekninen. Patenttilain 1 § mukaan keksinnöksi ei katsota pelkästään:

• löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää
• taiteellista luomusta
• suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten tai tietokoneohjelmaa
• tietojen esittämistä

Patenttihakemus tulee julkiseksi jo hakemusvaiheessa 18 kuukauden salassapitoajan jälkeen. Suomeen tehtyjen suorien kansallisten patenttihakemusten perustiedot (hakija, hakemusnro, hakemuksen tekemispäivä, patenttiasiamiehen tiedot) ovat julkisia hakemuksen tekemispäivästä ja ne löytyvät muun muassa Patentti- ja rekisterihallituksen PatInfo-tietokannasta. Patenttihakemuksen käsittely voi kestää useita vuosia. Kun patentti on myönnetty, myöntämispäivästä alkaa yhdeksän kuukauden aika, jolloin kenellä tahansa on Suomen lain mukaan mahdollisuus tehdä väite Patentti- ja rekisterihallitukselle ja vaatia patentin kumoamista. Väitteessä on perusteltava, miksi patenttia ei olisi pitänyt myöntää. Patentti saa lainvoiman, ellei väitteitä esitetä tai hyväksytä.

Patentin voi pitää voimassa enintään 20 vuotta hakemuksen tekemispäivästä. Voimassapito edellyttää vuosimaksujen maksamista. Niiden maksaminen alkaa toisen hakemisvuoden lopussa. Vuosimaksujen hinta nousee vuosi vuodelta progressiivisesti. Jos hakija ei suorita säädettyä kansallista vuosimaksua, patenttihakemus tai patentti raukeaa ja kuka tahansa saa ruveta käyttämään keksintöä.

Patentointimenettelyssä kustannuksia syntyy viraston maksuista ja mahdollisesti käytettävän asiamiehen kustannuksista. Patentin saamiseksi on maksettava ainakin hakemusmaksu 450 euroa ja patentin julkaisumaksu 450 euroa.

Suomalainen patenttioikeudenkäynti (esimerkiksi patentin loukkaukseen tai patentin mitätöimiseen liittyen), kuten kaikki muutkin oikeudenkäynnit, voi johtaa vaikeasti ennalta määritettävissä oleviin kustannuksiin, vaikka halvimmillaan käräjäoikeuden tuomio maksaakin vain 79 euroa (hinnasto 25. marraskuuta 2010), jos vastapuoli myöntää asian jo kirjallisessa valmistelussa.

Suomessa patentteja myöntää Patentti- ja rekisterihallitus. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli kaikkiaan voimassa 47791 patenttia, joista 9455 oli PRH:n myöntämiä kansallisia patentteja ja 38336 eurooppapatentteja. Vuonna 2013 Suomessa tehtiin 1 737 kansallista patenttihakemusta PRH:een ja näistä hakemuksista 1597:ssa (92%) hakija oli suomalainen. Samana vuonna voimaan saatettiin 711 PRH:n myöntämää patenttia ja 5164 EPO:n eurooppapatenttia. Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen vuonna 1996, minkä jälkeen PRH:n myöntämien patenttien määrä on vähentynyt ja eurooppapatenttien määrä lisääntynyt.

Sähköisiä tietokantoja on runsaasti, sekä maksullisia että maksuttomia.

Patenttisuojan laajuus

Patentti on voimassa vain siinä maassa, jossa se on myönnetty.

Lain mukaan (patenttilaki 39 §) patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttihakemuksessa on patenttivaatimusten lisäksi selitysosa. Patenttivaatimuskin kirjoitetaan useimmiten sellaiseen muotoon, että ensin esitetään lajimääritelmä ja sen jälkeen tunnusmerkkiosa, joka usein aloitetaan sanoilla tunnettu siitä että.

Patentin tulkinnassa riitatilanteessa turvaudutaan kuitenkin joskus ekvivalenssin käsitteeseen. Luentoesimerkkinä mainitaan usein patenttivaatimuksessa ehkä mainittujen niittien korvaaminen ruuveilla.

Tietokoneohjelmien patentointi

Tietokoneohjelmia on patentoitu käytännössä sekä Suomessa että muualla Euroopassa jo parikymmentä vuotta^lähde?, vaikka patenttilaissa tietokoneohjelma mainitaan sellaisena asiana, jota ei voisi patentoida. Jo yli 20 vuotta sitten myönnettiin, että monissa tapauksissa on pelkästään tarkoituksenmukaisuuskysymys, toteutetaanko jokin keksintö ”raudalla” vai ”softalla”. Patentteja alettiin myöntää ensin automaatio- ja säätötekniikassa ja sitten yhä laajemmin, tätä nykyä myös ns. liiketoimintamalleihin, jotka ovat useimmiten tietokoneohjelmalla toteutettuja.

EU-komissio on antanut direktiiviehdotuksen tietokoneohjelmien patentoimisesta. Ehdotus on herättänyt vastustusta ja protesteja. Jotkut korostavat, että tietokonetekniikka kehittyy paljon nopeammin kuin perinteiset teollisuudenalat ja patenteista ei olisi käytännössä hyötyä tekniikan nopean vanhentumisen takia. Patenttien yleinen kesto 20 vuotta olisi myös kohtuuttoman pitkä tietokoneohjelmissa. Tieto- ja tietoliikennetekniikan edustajat ovat vaatineet yhteisöpatenttia. Yhteisöpatentti ei näyttäisi etenevän EY:ssä.

Toistaiseksi monet vaikeat kysymykset ovat avoimia, kuten kansainvälinen eli rajat ylittävä patenttioikeudenkäynti, kansainvälisen (EY:n sisäisen) patenttituomion täytäntöönpano ja se kysymys, miten monilla kielillä patenttiasiakirjat olisi julkaistava.

Europarlamentti hylkäsi direktiiviehdotuksen lopullisesti 6. heinäkuuta 2005.

Patentti-informaatio

Patenttijärjestelmän tärkeä tehtävä on edistää teknisen tiedon leviämistä. Keksinnön patentoitavuuden kriteerinä onkin riittävän selvä selitys keksinnöstä patenttihakemuksessa. Suomen patenttilain 8§ mukaan selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Patenttijulkaisu on sekä juridinen asiakirja, että tekninen julkaisu, jossa esitetään patentin hakuajankohtana vallinnut tekniikan taso, siinä esiintyvä ongelma ja ongelman ratkaisu konkreettisine suoritusesimerkkeineen^{[vanhentunut linkki]}.

Patentit ovat julkista tietoa ja nykyisin patenttijulkaisuja löytyy patenttitietokannoista jo yli 80 miljoonaa^{[vanhentunut linkki]}. WIPO:n mukaan vuonna 2013 jätettiin maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa patenttihakemusta^{[vanhentunut linkki]}. Nämä patenttihakemukset tulevat julkisiksi 18 kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Patenttijulkaisut muodostavat maailman laajimman teknisen tiedon lähteen.

Patentti-informaatio on usealla tekniikan alalla tärkeä tietolähde innovaatiotoiminnassa. WIPO:n mukaan patentti-informaation hyödyntämällä voi esimerkiksi^{[vanhentunut linkki]}:

• Välttää päällekkäistä t&k-toimintaa.
• Selvittää omien keksintöjen patentoitavuus.
• Välttää muiden patenttien loukkaaminen.
• Arvioida omien tai muiden patenttien arvoa.
• Hyödyntää patenteissa ja patenttihakemuksissa kuvattua teknologiaa.
• Seurata kilpailijoiden innovaatiotoimintaa.
• Tunnistaa lisensointimahdollisuuksia, yhteistyökumppaneita tai yrityskauppakohteita.
• Tunnistaa trendejä tekniikan aloilla.

Ilmaisia patenttitietokantoja ovat mm. Euroopan patenttiviraston (EPO) ylläpitämä Espacenet sekä PRH:n PatInfo^{[vanhentunut linkki]}.

Katso myös

• Aineeton pääoma
• Patenttitrolli
• Lääkepatentti
• Puolustava julkaiseminen

Kirjallisuutta

• Godenhielm, Berndt: Patentskyddets omfattning i europeisk och nordisk rätt. Helsinki. Lakimiesliiton kustannus, 1994. ISBN 951-640-695-5.
• Haarmann, Pirkko-Liisa: Immateriaalioikeus. Helsinki, sid. Talentum, 2006. ISBN 952-14-1071-X.
• Hall, Bronwyn & Harhoff, Dietmar: Recent research on the economics of patents. National Bureau of Economic Research Working Paper 17773, 2012.
• Kemppinen, Jukka: Digitaaliongelma. Kirjoituksia ajasta ja oikeudesta. Lappeenranta. Acta Universitatis Lappeenrantaensis, 2006. ISSN 1456-4491.
• Oesch, Rainer & Pihlajamaa, Heli: Patenttioikeus: keksintöjen suoja. Helsinki. Talentum, 2003. ISBN 952-14-0734-4.
• Välimäki, Mikko: The rise of open source licensing : a challenge to the use of intellectual property in the software industry. Turre Publishing, 2005. ISBN 952-91-8769-6.

Aiheesta muualla

• Patentti- ja rekisterihallituksen verkkosivut
• Espacenetin patenttitietokannan hakusivu
• Opas patentin hakijalle
• PRH:n patenttikäsikirja 2010
• Hauskoja ja enimmäkseen tarkkoja tietoja merkittävistä keksinnöistä ja patenteista
• Googlen erillinen patenttihaku, jossa on muitakin kuin amerikkalaisia patenttijulkaisuja
• Keksintösäätiö
• Facebookin KEKSINTÖ-ryhmässä ideoidaan yhdessä
• Facebookin KEKSINTÖ-ryhmässä ideoidaan yhdessä
• Findikaattori - Suomessa haetut patentit hakijan kotimaan mukaan 1972-2011