Ero sivun ”Leivos” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muutosta koossa ,  6 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(+wikisanakirja, viite-fix)
Ei muokkausyhteenvetoa
Leivoksen tarina ponnistaa 1700-luvun muropohjaisesta [[Torttu|tortusta]], jonka idea oli täytteessä. Leivoksessa sitä vastoin muoto oli tärkein. Tortun ja leivoksen erotti kaksinkertainen paistaminen, taikinalaadut ja kuorrutukset. Torttukuorrutuksia tehtiin [[ruusunmarja]]soseesta, myöhemmin myös [[marsipaani]]sta.<ref name="Olotila">{{Verkkoviite | Osoite = http://olotila.yle.fi/ruoka/jalkiruoat/aito-leivos-aistillinen-nautinto | Nimeke = Aito leivos on aistillinen nautinto | Julkaisu = Olotila | Julkaisija = Yle | Tekijä = Trötschkes, Rita| Ajankohta = 3.12.2009| Viitattu = 30.3.2014}}</ref>
 
Keskiajalla leivoksia olivat [[rinkeli]], [[stritzel]], [[piparkakku]] ja [[vohveli]], barokkiaikana [[pasteija]] ja torttu. 1800-luvun kahvihuoneillakahvihuoneissa esiteltiin makeat leivonnaiset, joissa juotiin ranskalaiseen tyyliin kahvia ''pain a cafe'' -leivän kera.<ref name="Olotila"/>
 
Suomen ensimmäisen konditorian avasivat [[Porvoo]]sen Sveitsin Graubüdenista tulleet sokerileipurit vuonna 1820. Vuonna 1891 [[Karl Fazer]] avasi Helsinkiin konditoriansa. Hän toi ulkomailta [[kinuski]]n, jonka merkitys kasvoi paitsi [[kakku|kakun]] kuorrutteena myös leivoksissa. Myytyään leivonnaisia omasta leipomostaan jo muutaman vuoden kondiittori [[Fredrik Ekberg|Fredrik Edvard Ekberg]] avasi vuonna 1865 Helsingin Aleksanterinkatu 52:ssa konditorian. Ensimmäisessä lehti-ilmoituksessaan se mainosti aleksanterinleivoksia, masariinileivoksia, napoleonleivoksia ja [[Runebergintorttu|runebergintorttuja]]. Ekbergiä kutsutaan helsinkiläisen ja suomalaisen leivoskulttuurin isäksi. Eräs hänen tunnetuimpia leivoksiaan on kilpikonnaleivos.<ref name=Olotila/>
Rekisteröitymätön käyttäjä

Navigointivalikko