Ero sivun ”Kirjesalaisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p →Suomessa: linkki täsmennyssivuun Rikoslaki using AWB |
Totuuden |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kirjesalaisuus''' on useimmissa Euroopan maissa voimassa oleva [[perusoikeus]]. Se tarkoittaa, että vain ja ainoastaan [[kirje]]en vastaanottaja saa avata kirjeen ja lukea sen sisältämän viestin. Vastaava salaisuus koskee usein myös esimerkiksi erilaisia [[sähköinen viestintä|sähköisen viestinnän]] muotoja. |
'''Kirjesalaisuus''' on useimmissa Euroopan maissa, muttei Suomessa voimassa oleva [[perusoikeus]]. Se tarkoittaa, että vain ja ainoastaan [[kirje]]en vastaanottaja saa avata kirjeen ja lukea sen sisältämän viestin. Vastaava salaisuus koskee usein myös esimerkiksi erilaisia [[sähköinen viestintä|sähköisen viestinnän]] muotoja. |
||
Kirjesalaisuus ei kuitenkaan rajoita sen lähettäjän tai vastaanottajan oikeutta julkaista kirjeen sisältöä.{{lähde|Lähdepyyntö merkitty 31.8.2013. / Tämä virke on lisätty artikkeliin 12. syyskuuta 2012. / Kirjesalaisuus ei sitä rajoita, mutta rajoittavatko muut asiat kuten tekijänoikeus tai yksityisyyden suoja?}} |
Kirjesalaisuus ei kuitenkaan rajoita sen lähettäjän tai vastaanottajan oikeutta julkaista kirjeen sisältöä.{{lähde|Lähdepyyntö merkitty 31.8.2013. / Tämä virke on lisätty artikkeliin 12. syyskuuta 2012. / Kirjesalaisuus ei sitä rajoita, mutta rajoittavatko muut asiat kuten tekijänoikeus tai yksityisyyden suoja?}} |
||
Versio 13. huhtikuuta 2016 kello 13.18
Kirjesalaisuus on useimmissa Euroopan maissa, muttei Suomessa voimassa oleva perusoikeus. Se tarkoittaa, että vain ja ainoastaan kirjeen vastaanottaja saa avata kirjeen ja lukea sen sisältämän viestin. Vastaava salaisuus koskee usein myös esimerkiksi erilaisia sähköisen viestinnän muotoja.
Kirjesalaisuus ei kuitenkaan rajoita sen lähettäjän tai vastaanottajan oikeutta julkaista kirjeen sisältöä.
Suomessa
Kirjesalaisuus eli nykyisin viestintäsalaisuus pohjautuu perustuslain yksityiselämän suojaa käsittelevään 10. pykälään: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton." Kirjesalaisuuden rikkoja voidaan tuomita rikoslain perusteella viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Jos viestintäsalaisuuden loukkaus on törkeä, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.[1]
»Joka oikeudettomasti
1) avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä taikka
2) hankkii tiedon televerkossa välitettävänä olevan puhelun, sähkeen, tekstin-, kuvan- tai datasiirron taikka muun vastaavan televiestin sisällöstä taikka tällaisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta, on tuomittava viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.»
(Rikoslaki 38 luku 3 §)
Maailmalla
Yhdysvaltain perustuslaki ei anna mitään erityistä suojaa kirjeille tai tietoliikenteelle. Käytännössä voimassa oleva kirjesalaisuus on oikeuskäytännön avulla johdettu perustuslain neljännestä lisäyksestä, joka suojaa kansalaisia perusteettomilta kotietsinnöiltä.
Saksassa liittovaltion perustuslakisuojavirastolle (kotimaan tiedusteluorganisaatio) on taattu oikeudet rikkoa kirjesalaisuus, mikäli tiedonvälittäjää on aihetta epäillä eräistä rikoksista, jotka kuuluvat viraston toimialaan.[2]
Lähteet
- ↑ Rikoslain 38 luvun 3–4 § Finlex®. (9.6.2000/531). Viitattu 31.8.2013.
- ↑ Gesetz zur Neugeregelung von Beschränkungen des Brief-, Post- und Fernmeldegeheimnisses