Ero sivun ”Kekkosen IV hallitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Typo |
Tarkennus hallituksen eroon + viite |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kekkosen IV hallitus''' oli [[Suomi|Suomen]] tasavallan 36. [[hallitus]], jonka muodostivat [[Suomen Keskusta|Maalaisliitto]] ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]. Hallitus toimi 132 hallituspäivää [[9. heinäkuuta]] [[1953]] - [[17. marraskuuta]] [[1953]]. |
'''Kekkosen IV hallitus''' oli [[Suomi|Suomen]] tasavallan 36. [[hallitus]], jonka muodostivat [[Suomen Keskusta|Maalaisliitto]] ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]. Hallitus toimi 132 hallituspäivää [[9. heinäkuuta]] [[1953]] - [[17. marraskuuta]] [[1953]]. |
||
[[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP:n]] ministerien jätettyä Kekkosen kolmannen hallituksen [[Urho Kekkonen]] kokosi uuden hallituksen suurin ponnistuksin oman puolueensa Maalaisliiton ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen varaan. Hallitus jatkoi edeltäjänsä tiukkaa talouspolitiikkaa, mutta törmäsi eduskunnassa oppositioon siirtyneen SDP:n jyrkkään vastarintaan. Koska hallituksessa oli mukana kolme elinkeinoelämän edustajaa, vasemmisto alkoi syyttää Kekkosta vuorineuvosten juoksupojaksi. Hallitus selvisi syyskuussa täpärästi SDP:n tekemästä talouspoliittisesta [[välikysymys|välikysymyksestä]].<ref name="tarkka">Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 205. Helsinki: Otava, 1987.</ref> 7. lokakuuta se selvisi SDP:n uudesta välikysymyksestä äänin 106–83. Seuraavana päivänä hallitus kertoi olevansa valmis luopumaan K-ohjelmasta.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Harjulehto, Seppo | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1955 | Vuosi = 1954 | Sivu = 14 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> Hallitus kaatui lopulta marraskuussa Kokoomuksen tekemään asuntopoliittiseen välikysymykseen. Kekkosen poliittiset vastustajat olivat kyllästyneet tämän kovaan tyyliin, jonka he katsoivat olevan hänen kampanjointiaan tulevaa presidentinvaalia varten, mitä se pohjimmiltaan olikin.<ref name="tarkka"/> |
[[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP:n]] ministerien jätettyä Kekkosen kolmannen hallituksen [[Urho Kekkonen]] kokosi uuden hallituksen suurin ponnistuksin oman puolueensa Maalaisliiton ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen varaan. Hallitus jatkoi edeltäjänsä tiukkaa talouspolitiikkaa, mutta törmäsi eduskunnassa oppositioon siirtyneen SDP:n jyrkkään vastarintaan. Koska hallituksessa oli mukana kolme elinkeinoelämän edustajaa, vasemmisto alkoi syyttää Kekkosta vuorineuvosten juoksupojaksi. Hallitus selvisi syyskuussa täpärästi SDP:n tekemästä talouspoliittisesta [[välikysymys|välikysymyksestä]].<ref name="tarkka">Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 205. Helsinki: Otava, 1987.</ref> 7. lokakuuta se selvisi SDP:n uudesta välikysymyksestä äänin 106–83. Seuraavana päivänä hallitus kertoi olevansa valmis luopumaan K-ohjelmasta.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Harjulehto, Seppo | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1955 | Vuosi = 1954 | Sivu = 14 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> Hallitus kaatui lopulta marraskuussa Kokoomuksen tekemään asuntopoliittiseen välikysymykseen.<ref name="tarkka"/> Eduskunta hyväksyi 3. marraskuuta [[Arava]]-lain 7,5 miljardin markan suuruisena vuosilta 1954–1955, kun hallitus oli esittänyt viittä miljardia ja tehnyt äänestyksestä luottamuskysymyksen. Hallitus jätti seuraavana päivänä eronpyyntönsä.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Harjulehto, Seppo | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1955 | Vuosi = 1954 | Sivu = 17 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> Kekkosen poliittiset vastustajat olivat kyllästyneet tämän kovaan tyyliin, jonka he katsoivat olevan hänen kampanjointiaan tulevaa presidentinvaalia varten, mitä se pohjimmiltaan olikin.<ref name="tarkka"/> |
||
Kulkulaitosministeri, puolueisiin sitoutumaton [[Outokumpu Oy]]:n pääjohtaja, vuorineuvos [[Eero Mäkinen]] kuoli 27. lokakuuta 1953 ja hänen tilalleen tuli toisena kulkulaitosministerinä toiminut Maalaisliiton kansanedustaja [[Kusti Eskola]].<ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1955'', s. 47. Helsinki: Otava, 1954.</ref> |
Kulkulaitosministeri, puolueisiin sitoutumaton [[Outokumpu Oy]]:n pääjohtaja, vuorineuvos [[Eero Mäkinen]] kuoli 27. lokakuuta 1953 ja hänen tilalleen tuli toisena kulkulaitosministerinä toiminut Maalaisliiton kansanedustaja [[Kusti Eskola]].<ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1955'', s. 47. Helsinki: Otava, 1954.</ref> |
||
Versio 4. huhtikuuta 2016 kello 23.34
Kekkosen IV hallitus oli Suomen tasavallan 36. hallitus, jonka muodostivat Maalaisliitto ja RKP. Hallitus toimi 132 hallituspäivää 9. heinäkuuta 1953 - 17. marraskuuta 1953.
SDP:n ministerien jätettyä Kekkosen kolmannen hallituksen Urho Kekkonen kokosi uuden hallituksen suurin ponnistuksin oman puolueensa Maalaisliiton ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen varaan. Hallitus jatkoi edeltäjänsä tiukkaa talouspolitiikkaa, mutta törmäsi eduskunnassa oppositioon siirtyneen SDP:n jyrkkään vastarintaan. Koska hallituksessa oli mukana kolme elinkeinoelämän edustajaa, vasemmisto alkoi syyttää Kekkosta vuorineuvosten juoksupojaksi. Hallitus selvisi syyskuussa täpärästi SDP:n tekemästä talouspoliittisesta välikysymyksestä.[1] 7. lokakuuta se selvisi SDP:n uudesta välikysymyksestä äänin 106–83. Seuraavana päivänä hallitus kertoi olevansa valmis luopumaan K-ohjelmasta.[2] Hallitus kaatui lopulta marraskuussa Kokoomuksen tekemään asuntopoliittiseen välikysymykseen.[1] Eduskunta hyväksyi 3. marraskuuta Arava-lain 7,5 miljardin markan suuruisena vuosilta 1954–1955, kun hallitus oli esittänyt viittä miljardia ja tehnyt äänestyksestä luottamuskysymyksen. Hallitus jätti seuraavana päivänä eronpyyntönsä.[3] Kekkosen poliittiset vastustajat olivat kyllästyneet tämän kovaan tyyliin, jonka he katsoivat olevan hänen kampanjointiaan tulevaa presidentinvaalia varten, mitä se pohjimmiltaan olikin.[1]
Kulkulaitosministeri, puolueisiin sitoutumaton Outokumpu Oy:n pääjohtaja, vuorineuvos Eero Mäkinen kuoli 27. lokakuuta 1953 ja hänen tilalleen tuli toisena kulkulaitosministerinä toiminut Maalaisliiton kansanedustaja Kusti Eskola.[4]
Kokoonpano
| Ministeri | Tehtävissä | Puolue | |
|---|---|---|---|
| Pääministeri Urho Kekkonen |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
Maalaisliitto | |
| Ulkoasiainministeri Ralf Törngren |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
RKP | |
| Oikeusministeri Sven Högström |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
RKP | |
| Sisäasiainministeri V. J. Sukselainen |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
Maalaisliitto | |
| Puolustusministeri Kauno Kleemola |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
Maalaisliitto | |
| Valtiovarainministeri Juho Niukkanen |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
Maalaisliitto | |
| II valtiovarainministeri Nils Meinander |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
RKP | |
| Opetusministeri Johannes Virolainen |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
Maalaisliitto | |
| Maatalousministeri Martti Miettunen |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
Maalaisliitto | |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Eero Mäkinen Kusti Eskola |
9.7.1953 - 27.10.1953 30.10.1953 - 17.11.1953 |
amm. | |
| Maalaisliitto | |||
| II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Kusti Eskola |
9.7.1953 - 30.10.1953 |
Maalaisliitto | |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Teuvo Aura |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
amm. | |
| Sosiaaliministeri Lauri Hietanen |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
amm. | |
| II sosiaaliministeri Vieno Simonen |
9.7.1953 - 17.11.1953 |
Maalaisliitto | |
|
Edeltäjä: Kekkosen III hallitus |
Suomen hallitus 9. heinäkuuta 1953–17. marraskuuta 1953. |
Seuraaja: Tuomiojan hallitus |
Lähteet
- ↑ a b c Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 205. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 14. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
- ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 17. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1955, s. 47. Helsinki: Otava, 1954.
- ↑ Kekkosen IV hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.