Ero sivun ”Hankkija” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
omistusmuutoksista
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 49: Rivi 49:
1920-luvulla johtajaksi tuli [[Taavi Arola]], joka sekä keskittyi aikaisempaa enemmän liiketalouteen, mutta hyväksytti paljon päätöksiä hallintoneuvostolla luottamuksen aikaansaamiseksi linjauksiinsa. 1928 oli Hankkijalle erityisen kannattava vuosi: 337 000 000 markan liikevaihdolla saavutettiin 7 000 000 markan tulos. Samaan Hankkija pystyi seuraavan kerran 1930-luvun laman vuoksi vasta 1937.
1920-luvulla johtajaksi tuli [[Taavi Arola]], joka sekä keskittyi aikaisempaa enemmän liiketalouteen, mutta hyväksytti paljon päätöksiä hallintoneuvostolla luottamuksen aikaansaamiseksi linjauksiinsa. 1928 oli Hankkijalle erityisen kannattava vuosi: 337 000 000 markan liikevaihdolla saavutettiin 7 000 000 markan tulos. Samaan Hankkija pystyi seuraavan kerran 1930-luvun laman vuoksi vasta 1937.


===Maatalouskoneenrakennus ja maatalouskonekauppa===
===Maatalouskoneenrakennus, maatalouskonekauppa ja raskaskoneryhmä===


Hankkija osti [[konepaja]]n 1918. Siitä tehtiin 1920 [[Maanviljelyskonetehdas]] Oy, myöhemmin [[MKT-tehtaat Oy]]. Tehdas aloitti maatalouskonevalmistuksen [[Sato]]-[[kylvökone]]eella 1921 ja Esa-[[puimakone]]ella. Tehdas paloi 1925, mutta se rakennettiin uudelleen. Hankkija oli osallistunut ensimmäisen suomalaisen [[traktori]]n, [[Kullervo (traktori)|Kullervo-moottori(auran)vetäjän]] kehittelyyn, mutta siitä ei tullut menestystä ulkomaisen kilpailun vuoksi.
Hankkija osti [[konepaja]]n 1918. Siitä tehtiin 1920 [[Maanviljelyskonetehdas]] Oy, myöhemmin [[MKT-tehtaat Oy]]. Tehdas aloitti maatalouskonevalmistuksen [[Sato]]-[[kylvökone]]eella 1921 ja Esa-[[puimakone]]ella. Tehdas paloi 1925, mutta se rakennettiin uudelleen. Hankkija oli osallistunut ensimmäisen suomalaisen [[traktori]]n, [[Kullervo (traktori)|Kullervo-moottori(auran)vetäjän]] kehittelyyn, mutta siitä ei tullut menestystä ulkomaisen kilpailun vuoksi.
Hankkija myös möi koneita, mm. [[Oliver]]-traktoreita ja sodan aikana niihin Otso-puukaasuttimia. Toisen maailmansodan jälkeen traktorit olivat bensiini- tai [[petroli]]käyttöisiä. Hankkija myi ensimmäiset [[diesel]]moottoriset traktorit 1950-luvulla. Vuonna 1961 Hankkija sai [[Korpivaara (yritys)|Korpivaara Oy]]:ltä brittiläisten [[Massey-Ferguson]] -traktorien edustuksen ja luopui samoihin aikoihin saksalaisten [[Porsche (traktori)|Porsche]]-traktorien maahantuonnista.
Hankkija myös möi koneita, mm. [[Oliver]]-traktoreita ja sodan aikana niihin Otso-puukaasuttimia. Toisen maailmansodan jälkeen traktorit olivat bensiini- tai [[petroli]]käyttöisiä. Hankkija myi ensimmäiset [[diesel]]moottoriset traktorit 1950-luvulla. Vuonna 1961 Hankkija sai [[Korpivaara (yritys)|Korpivaara Oy]]:ltä brittiläisten [[Massey-Ferguson]] -traktorien edustuksen ja luopui samoihin aikoihin saksalaisten [[Porsche (traktori)|Porsche]]-traktorien maahantuonnista.


Hankkija möi 1950-luvulla Suomessa ensimmäiset (itsekulkevat) [[Massey-Harris]] -[[leikkuupuimuri]]t, jotka korvasivat vähitellen paikoillaan pysyvät [[puimakone]]et. Ensimmäiset [[Rosenlew]]in valmistamat kotimaiset Massey-Ferguson -leikkuupuimurit Hankkija myi 1983.
Hankkija möi 1950-luvulla Suomessa ensimmäiset (itsekulkevat) [[Massey-Harris]] -[[leikkuupuimuri]]t, jotka korvasivat vähitellen paikoillaan pysyvät [[puimakone]]et. Ensimmäiset [[Rosenlew]]in valmistamat kotimaiset Massey-Ferguson -leikkuupuimurit Hankkija myi 1983. Raimo Rekon vetämästä Hankkijan raskaskoneryhmästä muodostui 1980-luvulla Suomen Rakennuskone Oy.


===Rehuteollisuus===
===Rehuteollisuus===
Rivi 94: Rivi 94:
==Katso myös ==
==Katso myös ==
* [[Hankkijan lippalakki]]
* [[Hankkijan lippalakki]]

==Kirjallisuutta==
* Suomen Rakennuskone Oy:n tarina. Kustantaja Laaksonen, Otavan kirjapaino Oy: Keuruu, 2016. ISBN 978-952-5805-80-2.


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 27. maaliskuuta 2016 kello 02.28

Entisen Hankkijan logo.
Terho Sakin tekemä Kasvaen, Rakentaen -reliefi Hankkijan entisen pääkonttorin seinässä Paasikiven aukion (ent. Arkadianaukion) varrella Helsingin Kampissa.

Hankkija Oy[1] on tanskalaisen Danish Argo -konsernin (60 %) ja Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (40 %) omistama maatalousalan yhtiö.[2]

Alkuaan Keskusosuusliike Hankkija perustettiin 1905. Novera-nimiseksi muuttunut Hankkija ajautui lopulta konkurssiin lamavuonna 1992.

Hankkija perustettiin Suomen osuustoimintaväen ponnistelujen tuloksena tarkoituksenaan palvella maataloutta. Tuolloin Suomen maataloustarvikkeiden kauppaa harjoittivat pelkästään yksityiskauppiaat, joiden menettelytavoissa ja taidoissa yleisesti havaittiin olevan parantamisen varaa. Maatalouskaupan haasteita olivat kauppa velaksi ja laatukysymykset. Erityisen ongelmalliseksi koettiin siemenviljan kauppa, jossa laatuseikat nousivat pinnalle. Maanviljelijät liittyivät yhteen ja harjoittivat yhteisostoja maamiesseurojen, osuuskassojen sekä meijereiden kautta. Mallina yhteistoiminnasta oli hankittu ulkomailta lähinnä osuustoiminta-aatteen harjoittajien piiristä.

Pellervon Välitysliike

Hankkijaa edeltänyt pysyvä yhteistyöjärjestely oli Pellervon Välitysliike, joka toimi vuodesta 1901 vuoteen 1905, jolloin se lopetettiin kannattamattomana. Se ei perinyt kuin puolesta prosentista kahteen prosenttiin välityspalkkiota, minkä vuoksi sen uskottiin olevan hintakilpailukykyisin maatalouskaupan alalla. Ensimmäinen vuosi oli tappiollinen tuottojen ollessa 5 000 markkaa ja kulujen 15 000 markkaa. Vaikeudet jatkuivat eikä Pellervo-Seura halunnut enää maksaa Pellervon Välitysliikkeelle tukea.

Pellervon Välitysliikkeen toimialaan kuuluivat muun muassa vehnänleseet, rehuvehnäjauhot, muut väkirehut, kainiitti, tuomaskuona, luujauho, chilensalpietari, muut keinolannoitteet, siemenvilja, heinänsiemenet, oljet, perunat, meijeritarpeet, jauhot, suolat, lamppuöljy, työkalut, rauta, naulat ja hevosenkengät. Pellervon Välitysliike oli aloittanut toimintansa marraskuussa 1901 ja sen johtajaksi oli valittu Pääskylahden maanviljelyskoulun johtaja Benjamin Alfthan.

Tarve kuitenkin oli edelleen olemassa ja perustettava Hankkija keskittyikin viljansiementen kauppaan, minkä vuoksi se otti tunnuslauseekseen Tutkittu-tarkastettu-taattu, mistä peräisin ovat Hankkijan liikemerkin kolme väkästä. 1901 Suomessa säädetty osuustoimintalaki oli jo kuitenkin mahdollistanut osuuskuntien perustamisen jo Pellervon Välitysliikkeen perustamisen aikana, joten Pellervo-Seurassa ei pidetty välttämättömänä sitä, että juuri sen pitäisi harjoittaa siemenkauppaa.

Uudellamaalla ruotsinkieliset suurviljelijät olivat perustaneet maatalouden hankintojaan varten Suomenmaan kulutusyhdistys Laborin jo 1897, jonka sääntöjä olisi pitänyt muuttaa kansanvaltaisemmiksi, jotta se olisi soveltunut suomenkielisten maanviljelijöiden tarpeisiin.

Keskusosuusliike Hankkija r.l.

Perustaminen

KOL Hankkija perustettiin 17. tammikuuta 1905 kokouksella, ja se aloitti toimintansa 16. maaliskuuta 1905. Sen perustivat 18 osuusmeijeriä, 27 osuuskassaa ja kaksi muuta osuuskuntaa. Vaikka Pellervo-Seuraan kuuluivat osuuskaupat, niitä ei ollut perustajajäsenissä, koska Hankkija oli suunnattu teollisuuskulutustavaroiden jakelun sijaan maanviljelijäväestön elinkeinonharjoittamisen tarpeisiin. Hannes Gebhard näki nämä kaksi asiaa erillisinä.

Niin kuin Pellervon Välitysliikkeenkin, myös Keskusosuusliike Hankkijan johtajaksi tuli Benjamin Alfthan, jota avusti kassanhoitaja Emmi Jaeckel. Hankkijan konttori tuli Nikolain­katu 13:een, joka muuttui Suomen itsenäistyttyä Snellmanin­kaduksi. Hankkijan ensimmäinen varasto tuli Malmille Helsinkiin, jonka lisäksi perustettiin kuusi sitä pienempää aluevarastoa eri puolille Suomea. Vuonna 1919 Hankkija osti Nikolajeffin veljesten vuonna 1913 rakennetun talon, joka edelleen tunnetaan Hankkijan talona, ja siirsi pääkonttorinsa vuokra­tiloista Esplanadin varrelta tähän Salomon­kadun varrella sijaitsevaan rakennukseen.

Teknillinen Hankkija

Hankkijan ydin oli Pellervon Välitysliikkeenä alkanut Maatalous-Hankkija, mutta se tarvitsi pian rinnalleen myös Teknillisen Hankkijan, joka vastasi Suomen maatalouden varustamisesta meijerein laitemyyntinä ja laiteasennuksina ulkomailta tuodulla tekniikalla. Yhdessä Pellervo-Seuran kanssa Hankkija pystytti Kuopion maatalousnäyttelyun 1906 mallimeijerin, joka tavallaan oli Teknillisen Hankkijan alku. 1916 Hankkija perusti sähköosaston 1916.

1926 Hankkija toimitti laitteet 66 meijeriin. Kun meijerit tarvitsivat sähköä, ryhtyi Hankkija sähköurakoimaan maaseudulla kylien sähköistämiseksi.

Aluekonttorit

Hankkijan jäsenmäärä ei lisääntynyt nopeasti eikä osuuspääoma. 1908 huomattiin, että Hankkijan toimintaan nähden sen oma pääoma oli vähäinen. Tämän ongelman poistamiseksi perustettiin rahoitusyhtiö Osakeyhtiö Pääomanhankkija, jonka osakepääoma, 50 000 markkaa, lainattiin Keskusosuusliike Hankkijalle. Järjestely purettiin vasta 1941. 1908 Helsingistä lähtöisin oleva Hankkija perusti sivu- ja aluekonttorit Pietariin 1908, jossa se toimi vuoteen 1918, Kuopioon ja Viipuriin.

Kaksi vuotta myöhemmin aluekonttorit perustettiin myös Turkuun ja Tampereelle 1911. Poriin perustettiin aluekonttori 1914, Jyväskylään 1915, Joensuuhun ja Sortavalaan 1916, Haminaan ja Helsinkiin 1917, Hämeenlinnaan 1919, Savonlinnaan ja Mikkeliin 1920, Lahteen, Porvooseen ja Rovaniemelle 1921, Kotkaan ja Iisalmelle 1923 sekä Kokkolaan 1927.

Pietarin 1908 avatun ja 1918 suljetun konttorin jatkoksi Hankkija perusti konttorit Berliiniin 1918 ja 1919 New Yorkiin. Berliinin konttori suljettiin 1920 ja New Yorkin 1921.

Vaikka Hankkija alkoi siemenkaupalla, sen laadun takaamisella, jo vuoteen 1910 mennessä sen suurimmat tuoteryhmät olivat lannoitteet ja väkirehut. Lannoitteista ja väkirehuista kertyi noin 60% koko myynnistä. Ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä myynti kaksinkertaistui ja myynnin jakauma tasapuolistui.

Varustamotoiminta

Käydäkseen halkokauppaa Pietariin Hankkija osti laivoja 1917. Niiden avulla oli tarkoitus vielä halkoja Saimaata pitkin Pietariin, mutta toimintaa ei onnistuttu edes aloittamaan, koska Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen estivät halkokaupan Venäjän keisarikunnan valtionlaitoksille.

Kasvinjalostus

Vuotta ennen ensimmäistä maailmansotaa, 1913, Hankkija aloitti Hattulassa kasvinjalostustoiminnan senaattori Alfred Oswald Kairamon Ellilän kartanolla. Kasvinjalostus toimi Ellilän kartanolla vuoteen 1916, jolloin Hankkija siirsi sen Rosendalin kartanolle, jota alettiin kutsua Tammiston koetilaksi. Kasvinjalostus hidastui jonkin verran, mutta laajeni ja pääsi käytiin 1920-luvulla. Hankkijan siemenkeskus valmistui Tampereelle 1920, joka auttoi omien kasvinjalosteiden kauppaa siementen sopimusviljelynä, jonka Hankkija oli aloittanut jo 1912.

Tammiston koetilan jälkeen Hankkija siirsi kasvinjalostuksen Anttilan koetilalle, joka oli ostettu 1942 Tuusulan Paijalasta. Liedon keskustaimisto ostettiin 1945 ja 1964 Nikkilän koetila Kangasalta.

1920-luvulla johtajaksi tuli Taavi Arola, joka sekä keskittyi aikaisempaa enemmän liiketalouteen, mutta hyväksytti paljon päätöksiä hallintoneuvostolla luottamuksen aikaansaamiseksi linjauksiinsa. 1928 oli Hankkijalle erityisen kannattava vuosi: 337 000 000 markan liikevaihdolla saavutettiin 7 000 000 markan tulos. Samaan Hankkija pystyi seuraavan kerran 1930-luvun laman vuoksi vasta 1937.

Maatalouskoneenrakennus, maatalouskonekauppa ja raskaskoneryhmä

Hankkija osti konepajan 1918. Siitä tehtiin 1920 Maanviljelyskonetehdas Oy, myöhemmin MKT-tehtaat Oy. Tehdas aloitti maatalouskonevalmistuksen Sato-kylvökoneeella 1921 ja Esa-puimakoneella. Tehdas paloi 1925, mutta se rakennettiin uudelleen. Hankkija oli osallistunut ensimmäisen suomalaisen traktorin, Kullervo-moottori(auran)vetäjän kehittelyyn, mutta siitä ei tullut menestystä ulkomaisen kilpailun vuoksi. Hankkija myös möi koneita, mm. Oliver-traktoreita ja sodan aikana niihin Otso-puukaasuttimia. Toisen maailmansodan jälkeen traktorit olivat bensiini- tai petrolikäyttöisiä. Hankkija myi ensimmäiset dieselmoottoriset traktorit 1950-luvulla. Vuonna 1961 Hankkija sai Korpivaara Oy:ltä brittiläisten Massey-Ferguson -traktorien edustuksen ja luopui samoihin aikoihin saksalaisten Porsche-traktorien maahantuonnista.

Hankkija möi 1950-luvulla Suomessa ensimmäiset (itsekulkevat) Massey-Harris -leikkuupuimurit, jotka korvasivat vähitellen paikoillaan pysyvät puimakoneet. Ensimmäiset Rosenlewin valmistamat kotimaiset Massey-Ferguson -leikkuupuimurit Hankkija myi 1983. Raimo Rekon vetämästä Hankkijan raskaskoneryhmästä muodostui 1980-luvulla Suomen Rakennuskone Oy.

Rehuteollisuus

Hankkijan vahvan väkirehujen ja lannoitteiden kaupan vuoksi 1926 perustettiin sen päävaraston lähelle Malmille Hankkijan ensimmäinen rehusekoittamo 1926. Tämä oli Hankkijan rehuteollisuuden alku.

Autokauppa

Hankkija oli harjoittanut autokauppaa jo 1920-luvulla, jolloin sillä oli ollut Chevroletin yksinmyyntiedustus. Tästä luovuttiin kuitenkin pian, koska oman huoltoverkoston rakentaminen osoittautui liian kalliiksi. Toisen maailmansodan jälkeen Hankkija toi maahan tšekkiläisiä raskaita Tatra- ja Praga-kuorma-autoja sekä 1960-luvulla saksalaisia Krupp-kuorma-autoja.[3]

Kun italialainen autovalmistaja Fiat halusi 1960-luvun alussa vaihtaa maahantuojaansa Suomessa, merkin edustus siirtyi neuvottelujen jälkeen Hankkijalle vuonna 1962. Hankkijan tytäryhtiöksi Fiat-henkilö-, paketti-, linja- ja kuorma-autojen maahantuontia varten perustettiin Autonovo Oy.[4] Samana vuonna toteutetun henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkamisen ansiosta Fiat nousi nopeasti yhdeksi Suomen eniten myydyistä henkilöautomerkeistä. Rekisteröityjen Fiat-henkilöautojen määrä kasvoi Suomessa 1960-luvun aikana yli kymmenkertaiseksi, noin 4 200 autosta lähes 48 000 autoon. Myydyimmät mallit olivat pikkuautot Fiat 600 ja 850.[5] Merkin menestys jatkui 1970-luvulla ja vuoden 1979 lopussa Fiat-henkilöautot muodostivat kymmenesosan koko Suomen rekisteröidyistä henkilöautoista noin 117 000 kappaleella. Vuosikymmenen eniten myyty malli oli Fiat 127.[6] Vuonna 1988 Autonovo Oy aloitti Lancia-henkilöautojen maahantuonnin ja samalla Fiat-henkilöautojen maahantuonti siirtyi Oy Veho Ab:lle.[7]

Yhteistyö osuuskauppojen kanssa

Hankkija toimi Pellervo-seuran piirissä yhteistyössä Suomen Osuuskauppaan kuuluvien osuuskauppojen kanssa. Hankkijaan liittyi alusta pitäen mukaan osuusmeijereitä, vaikka osuusmeijereiden oma keskusliike Valio oli aloittanut miltei yhtä aikaa Hankkijan kanssa. Hankkijalta meijerit hankkivat meijerikoneistoja. Usean keskusliikkeen välisen työnjaon epäselvyys oli ongelma. Alun perin SOK:n tehtävänä oli asutuskeskuksien kuluttajaväestön tarpeiden tyydyttäminen, ja Hankkija keskittyisi maatalouskoneiden ja -tarvikkeiden, lannoitteiden, väkirehujen ja siementen kauppaan. 1960-luvun lopulla kuitenkin erimielisyydet kärjistyivät niin, että Hankkija joutui luomaan oman kenttämyyntiverkostonsa kilpailemaan osuuskauppojen kanssa. Tästä lähtien kuntien ja kylien osuuskaupat leimautuivat pääyhteistyösuuntansa mukaan hankkijalaisiin ja SOK:laisiin.[8]

Hankkijan ja SOK:n välirikko kärjistyi 1968, jolloin jotkut osuuskaupat lakkasivat jakelemasta Hankkijan tuotteita sen itsensä rinnalla. Varmistaakseen yhteytensä Hankkijaan, maanviljelijät joutuivat perustamaan maatalousosuuskuntien Keskusosuusliike Hankkijaan. Turun maatalousosuuskunta perustettiin 16. tammikuussa 1970. 1971 vuoden lopussa niitä oli jo 74 ja 1984 lopussa 163. Maatalousosuuskuntien jäsenmäärä ylitti 75 000 henkilöjäsentä yhteensä. Tätä vaihetta on sanottu Hankkijan talvisodaksi.

Hankkija toimi monella alalla, minkä vuoksi se otti iskulauseekseen Hankkija on monessa mukana. Merkittävän osan Hankkijan toimintaa muodosti Maatalous-Hankkijan lisäksi Hankkijan rehuteollisuus sekä Kone-Hankkijan traktoreiden, puimureiden sekä traktoreiden työkoneiden kuin myös maataloudesta irrallaan oleva Teknillinen Hankkija, joka suoritti rakennusurakoihin, myös vientirakennusurakoihin sähköteknisiä asennuspalveluita ja maahantoi esimerkiksi kuluttajille myytyjä radionauhureita. Traktoreista Hankkijan tunnetuimpia edustamia tavaramerkkejä olivat Massey-Ferguson ja myöhemmin Volvo BM Valmet. Sitä varten se hankki ensin Tammiston tilan Helsingin pitäjästä, myöhemmin Anttilan koetilan Tuusulasta. Vuosikymmenten kuluessa Hankkijan kiinteä omaisuus kasvoi merkittäväksi.

Vuonna 1985 Hankkija osti Rakennusliike Puolimatkan Armas Puolimatkan perheeltä.[9] Kauppa mahdollisti Hankkijan itsenäisyyden useiksi vuosiksi, mutta käytännön liiketoiminta sopeutui kuitenkin liian hitaasti yhteiskunnan muutosten yleisesti liike-elämälle asettamiin vaatimuksiin. Hankkijan organisaatio osoittautui taloudellisesti kestämättömäksi. Novera-nimiseksi muuttunut Hankkija ajautui lopulta konkurssiin vuonna 1992,[9] jolloin syvä taloudellinen lama kaatoi muitakin suomalaisia kotimarkkinoilla toimivia suuryrityksiä.

Maatalousalalta poistui myös monia muita yrityksiä, kuten Osuustukkukaupan E-maatalous ja Tukkukauppojen Oy:n TUKO:n T-maatalous. SOK:n ja Keskon maatalousyksikköjen rinnalle muodostui pieni Y-maatalous.

Keskusosuusliike Hankkijan pää- ja toimitusjohtajat

Pellervon Välitysliike

  • Benjamin Alfhan, marraskuu 1901 - 1901

Keskusosuusliike Hankkija

Hankkija-Maatalous Oy

Ennen Hankkijan konkurssia oli yhtiön keskeinen osa eli maatalous- ja konekauppa jo siirretty Hankkija-Maatalous Oy -nimiselle tytäryhtiölle. Hankkija-Maatalous Oy aloitti toimintansa vuonna 1988. Saman vuoden heinäkuussa SOK ja Hankkija muodostivat Hankkija-Maatalous Oy:stä yhteisen maatalous- ja konekauppayrityksen, joka siirtyi vuonna 1993 kokonaisuudessaan SOK:n omistukseen.[13]

SOK myi enemmistön Hankkija-Maatalous Oy:stä tanskalaiselle Danish Agro Holding A/S:lle vuonna 2013 ja sopi samalla koko yhtiön siirtymisestä uudelle omistajalle vuosien 2015–2017 aikana[14]. Yhtiön nimi muutettiin Hankkija Oy:ksi 1.7.2013[15].

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Suomen Rakennuskone Oy:n tarina. Kustantaja Laaksonen, Otavan kirjapaino Oy: Keuruu, 2016. ISBN 978-952-5805-80-2.

Lähteet

  1. Hankkija-Maatalous Oy muuttuu Hankkija Oy:ksi Lehdistötiedotteet, Agrimarket
  2. SOK myy 60 prosenttia Hankkija-Maataloudesta tanskalaiselle DLA-konsernille Lehdistötiedotteet, Agrimarket
  3. Martti Häikiö: Satoa ja katoa Hankkijan saralla, s. 90. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997.
  4. Häikiö 1997, s. 90–91.
  5. Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 61–64. Helsinki: Alfamer Oy, 2002.
  6. Timo Laitinen: Auto 70-luvulla, s. 71. Helsinki: Alfamer Oy, 2008.
  7. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1988, s. 119 ja 309. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1988.
  8. Kokko, Marja: Kyliltä keskuksiin – Eteläpohjalaisista osuuskaupoista alueosuuskaupaksi, Eepee 1903–2003, s. 127–128. Jyväskylä: Gummeruksen kirjapaino, 2003. ISBN 952-91-6221-9.
  9. a b NCC : Historia NCC. Viitattu 28.4.2012.
  10. Martti Häikiö: Satoa ja katoa Hankkijan saralla, s. 378.
  11. http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=975
  12. http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=1416
  13. Maanlaajuinen Agrimarket-ketju palvelee www.agrimarket.fi. Agrimarket. Viitattu 8. lokakuuta 2007.
  14. SOK-yhtymän tilinpäätös 2013 (pdf) s-kanava.fi. Viitattu 21.2.2016.
  15. Hankkija Oy Yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä tietopalvelu.ytj.fi. Viitattu 21.2.2016.
  • Häikiö, Martti: Satoa ja katoa Hankkijan saralla, Hankkijan ja Noveran historia 1955–1992. Helsinki: Kirjayhtymä 1997.

Aiheesta muualla

  • Vilho Annala: ”Hankkija 1905-55”, Osuustoiminta maataloutemme kohottajana. Kirja. , 1955.