Ero sivun ”Naiskagaali” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
typo |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Naiskagaali''' oli vuonna 1902 perustettu vastarintajärjestö, joka |
'''Naiskagaali''' oli vuonna 1902 perustettu vastarintajärjestö, joka perustettiin 1901 [[Kagaali]]n rinnalle sen tueksi. Kagaali perustettiin vastustamaan laittomia asevelvollisuuskutsuntoja, ja Naiskagaali salakuljetti Suomeen kiellettyjä lehtiä, oli apuna levittämässä maanalaisia lehtiä. Se myös keräsi rahaa vastarintatoimintaan ja toi ulkomailla julki Suomen oikeustaistelua. Järjestöllä oli vaikutusta siihen, että vuoden 1904 valtiopäivillä passiivisen vastarinnan kannattajat voittivat. Naiskagaali jatkoi toimintaa ainakin vuoteen 1944, mutta Kagaali lopetti toimintansa vuoden 1905 suurlakon jälkeen,<ref>[http://www.helsinki.fi/historiallisethumanistit/naiskagaali.html Historialliset humanistit]</ref> joskaan sitä ei lopetettu koskaan virallisesti<ref>[http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=96&sortby=statue Kagaalin muistokivi, Helsingin kaupungin taidemuseo]</ref>. |
||
Naiskagaalin perustivat [[Maissi Erkko]] ja [[Tekla Hultin]].<ref>[http://itsenaisyys100.fi/persons/maissi-erkko/ Maissi Erkko, Itsenäisyys 100]</ref> Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli [[Dagmar Neovius]], joka kuitenkin joutui lähtemään Ruotsiin seuraavana vuonna. Sieltä käsin hän veljensä [[Arvid Neovius|Arvid Neoviuksen]] kanssa organisoi Suomeen suunnattua propagandaa ja vastasi muun muassa vuosina 1903–1905 [[Fria Ord]] -lehden salaisesta levittämisestä Suomeen. |
Naiskagaalin perustivat [[Maissi Erkko]] ja [[Tekla Hultin]].<ref>[http://itsenaisyys100.fi/persons/maissi-erkko/ Maissi Erkko, Itsenäisyys 100]</ref> Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli [[Dagmar Neovius]], joka kuitenkin joutui lähtemään Ruotsiin seuraavana vuonna. Sieltä käsin hän veljensä [[Arvid Neovius|Arvid Neoviuksen]] kanssa organisoi Suomeen suunnattua propagandaa ja vastasi muun muassa vuosina 1903–1905 [[Fria Ord]] -lehden salaisesta levittämisestä Suomeen. |
||
Versio 25. maaliskuuta 2016 kello 17.32
Naiskagaali oli vuonna 1902 perustettu vastarintajärjestö, joka perustettiin 1901 Kagaalin rinnalle sen tueksi. Kagaali perustettiin vastustamaan laittomia asevelvollisuuskutsuntoja, ja Naiskagaali salakuljetti Suomeen kiellettyjä lehtiä, oli apuna levittämässä maanalaisia lehtiä. Se myös keräsi rahaa vastarintatoimintaan ja toi ulkomailla julki Suomen oikeustaistelua. Järjestöllä oli vaikutusta siihen, että vuoden 1904 valtiopäivillä passiivisen vastarinnan kannattajat voittivat. Naiskagaali jatkoi toimintaa ainakin vuoteen 1944, mutta Kagaali lopetti toimintansa vuoden 1905 suurlakon jälkeen,[1] joskaan sitä ei lopetettu koskaan virallisesti[2].
Naiskagaalin perustivat Maissi Erkko ja Tekla Hultin.[3] Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Dagmar Neovius, joka kuitenkin joutui lähtemään Ruotsiin seuraavana vuonna. Sieltä käsin hän veljensä Arvid Neoviuksen kanssa organisoi Suomeen suunnattua propagandaa ja vastasi muun muassa vuosina 1903–1905 Fria Ord -lehden salaisesta levittämisestä Suomeen.
Naiskagaalin kokoukset naamioitiin muuksi toiminnaksi, esimerkiksi ompeluseuraksi tai näytelmäharjoituksiksi.[4]
Naiskagaalin toiminnassa mukana olleen Helmi Krohnin nimimerkillä "Äiti" kirjoittama lentolehtinen "Kodin tehtävä nykyhetkenä" ilmestyi vuonna 1902, ja se oli ensimmäinen naiskagaalin julkaisema lentolehtinen. Se käynnisti naiskagaalin varsinaisen toiminnan. Dagmar Neovius käänsi sen hieman muokaten ruotsiksi. Sitä levitetiin kaikkialle Suomeen. Lentolehtisen sisältönä oli kotien, äidinkielen ja äitien tehtävä vastarinnan hengen luomisessa ja sen lapsiin juurruttamisessa.[5]
Jäseniä
- Tekla Hultin
- Maissi Erkko
- Dagmar Neovius
- Alli Nissinen[4]
- Nanny Lilius[6]
- Elin Nylander[6]
- Selma Wåhlberg[6]
- Lucina Hagman[7]
- Helmi Setälä (Krohn)
- Elin Malin[8]
- Cely Mechelin
Kirjallisuutta
- Valkoinen kirja, Lotta Svärd yhdistyksen keskusjohtokunnan julkaisema, toimittanut: Elsa Soini-Hagan. Lotta Svärd yhdistys, 1928 (Kirjan alussa käsitellään Naiskagaalin toimintaa)
- Kuin satakielten laulu, toimittanut Maija Kauppinen. Suomalainen Naisliitto Helsingin Osasto 2007 ISBN 9789519895840 (Kirjassa kerrotaan Naiskagaalin toiminnasta)
Lähteet
- ↑ Historialliset humanistit
- ↑ Kagaalin muistokivi, Helsingin kaupungin taidemuseo
- ↑ Maissi Erkko, Itsenäisyys 100
- ↑ a b Merja Siltasen: Alli Nissinen ja martat, 10.10.2010
- ↑ Paula Kakko: Vertauskuvat osana maanalaisia poliittisia lentolehtiä sortovuosina 1899-1903 Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, s. 131
- ↑ a b c Antti Pohjalainen, Perustuslaillinen vastarinta ja kutsuntalakot Oulussa vuosina 1901-1904 s. 27
- ↑ Lucina Hagman, Marttaperinne
- ↑ Kirsi Vesterbacka: Elin Malin, Marttaperinne