Ero sivun ”Zhou Enlai” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
23 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
p
editointi
p (w)
p (editointi)
| arvonimet =
| allekirjoitus = [[File:Zhou Enlai Signature.svg|120px]]
Ä| huom =
}}
'''ZhōuZhou ĒnláiEnlai''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;, [[pinyin]]: Zhōu Ēnlái}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[Kiinan kommunistinen puolue|kiinalainen kommunistijohtaja]], joka toimi Kiinan pääministerinä vuodesta [[1949]] kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101-2| Selite = Mitä Missä Milloin- kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong|puhemies Maon]] aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref name="historia">Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
 
==Varhaiset vuodet==
 
Zhou syntyi [[Huai’an|Huai’anissa]], [[Jiangsu|Jiangsun maakunnassa]], ja hänet adoptoitiin hyvätuloiseen perheeseen [[Tianjin]]in kaupunkiin [[Hebei|Hebein maakuntaan]]. Hän opiskeli [[NankaiNankain yliopisto]]n yliopistossassa Tianjinissa sekä [[Japani]]ssa vuosina 1915&ndash;1918. Zhoun yhteydet radikaaleihin johtivat siihen, että hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi hänen palatessaan Nankaihin[[Nankai]]hin. Vapauduttuaan vuonna [[1920]] hän opiskeli [[Ranska]]ssa, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Englannissa]] ja [[Saksa]]ssa. Zhou liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen vuonna [[1921]], ja kolme vuotta myöhemmin hän palasi Kiinaan työskentelemään [[Sun Yat-sen]]in kanssa. Häntä pidetään puolueen parhaiten koulutettuna ja kielitaitoisimpana johtajana.<ref name=mmm />
 
Hän meni naimisiin [[8. elokuuta]] [[1925]] opiskelija-aktivisti [[Deng Yingchao]]n kanssa Tianjinissa. Dengistä tuli myöhemmin huomattava kommunistipuolueen jäsen. Aviopari jäi lapsettomaksi, mutta he adoptoivat monia "vallankumouksellisten marttyyrien" orpoja lapsia, joista ehkä kuuluisin oli tuleva pääministeri [[Li Peng]].
Vuonna 1949, Kiinan kansantasavallan perustamisen aikaan, Zhousta tuli pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa."{{selvennä|Onko kyse R:n vk:n vaikutuksesta Kiinan kommunisteihin? 13.4.2014}} Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[Geneven rauhanneuvottelut|Geneven rauhanneuvotteluissa]] ([[1954]]) ja [[Bandungin konferenssi]]ssa (1955). Vuonna 1958 hän luovutti ulkoministerin salkkunsa [[Chen Yi|Chen Yi'lle]] mutta pysyi pääministerinä. Zhou oli suosittu ja käytännöllinen valtionhoitaja ja säilyttikin virkansa [[Kulttuurivallankumous#Suuri_harppaus_.281958.26ndash.3B1960.29|Suuren harppauksen]] ([[1958]]) ja [[Kulttuurivallankumous|Kulttuurivallankumouksen]] ([[1966]]&ndash;[[1976]]) ajan. Hän ajoi "neljää modernisaatiota" kumotakseen aiheutetun vahingon.
 
Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin [[1970-luku|1970-luvun]] alussa. Hän kutsui Yhdysvaltain presidentti [[Richard Nixon]]in Kiinan vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.<ref name=mmm /> Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään [[Deng Xiaoping]]ille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain muutamia kuukausia ennen Maoa. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi kuin Maolla, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, että maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta (suruaika säädettiin lyhyeksi, Mao ei osallistunut hautajaisiin). Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.<ref>Paltemaa & Vuori: name="Kiinan Kansantasavallan Historiahistoria", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
 
==Lähteet==
 
{{Viitteet}}
 
{{Commons|Zhou Enlai}}
 
1 697

muokkausta

Navigointivalikko