Virolaisen hallitus

Virolaisen hallitus oli Suomen tasavallan 49. hallitus. Se oli Keskustan, Kokoomuksen, RKP:n ja Suomen Kansanpuolueen muodostama porvarillinen enemmistöhallitus, joka toimi 623 hallituspäivää 12. syyskuuta 1964 – 27. toukokuuta 1966.

Edeltänyt Lehdon hallitus toi vuodeksi 1965 laatimansa budjettiesityksen eduskuntaan syyskuun alussa 1964. Budjetin loppusumma oli ennätysmäinen, ja valtiontalouden tasapainottamiseksi esitykseen sisältyi poliittisesti epämiellyttäviä ratkaisuja, joista etenkin asutus- ja asuntolainojen korkojen nosto herätti huomiota. Seurauksena oli Suomen pitkäikäisimmäksi nousseen, lähes yhdeksän kuukautta istuneen virkamieshallituksen kaatuminen porvaripuolueiden päästyä neuvotteluissaan sopimukseen uudesta hallituksesta. Uudeksi pääministeriksi tuli Maalaisliiton puheenjohtajaksi kesäkuussa 1964 valittu maatalous- ja metsätieteen tohtori Johannes Virolainen. Hallituksen ulkoministeriksi tuli pääministerinä vuosina 1962–1963 toiminut Ahti Karjalainen, joka oli saavuttanut vankan aseman presidentti Urho Kekkosen luottomiehenä.

Johannes Virolaisen valinta Maalaisliiton johtoon merkitsi puolueelle suunnanmuutosta maatalousväestön luokkapuolueesta yleisvaltakunnalliseksi keskustapuolueeksi. Virolainen katsoi, että puolue ei voisi ikuisesti menestyä vain maaseutuväestön kannatuksen varassa, vaan sen olisi hakeuduttava kaupunkeihin ja muututtava pohjoismaisten sisarpuolueidensa tavoin nimeään myöten keskustapuolueeksi. Nimenmuutos toteutettiinkin kesällä 1965. Myöhemmin osoittautui, että ratkaisu oli asiallisesti oikea, sillä se osoitti uuden puheenjohtajan oivaltaneen liikkeelle lähteneen yhteiskunnallisen rakennemuutoksen luonteen ja suunnan. Taktisesti nimenmuutos oli kuitenkin huonosti ajoitettu, sillä se järkytti puolueen konservatiivista kannattajakuntaa. Poliittiseen kenttään avautui markkinarako, jota Maalaisliitosta vuonna 1959 eronnut Veikko Vennamo hyödynsi taitavasti muuttaessaan johtamansa Suomen Pientalonpoikien Puolueen nimen Suomen Maaseudun Puolueeksi vuonna 1966.

Virolaisen hallitus toteutti kaudellaan useita poliittisia uudistuksia, kuten liikevaihtoverolain, uuden kielilain, kehitysaluelainsäädännön sekä yliopistojen perustamisen Itä- ja Pohjois-Suomeen. Hallitus ajautui kuitenkin taloudellisiin ongelmiin ja joutui näin korottamaan muun muassa autojen ja bensiinin verotusta. Nämä toimet koettiin vasemmiston piirissä itsekkäänä etupolitiikkana. Tämä johti SDP:n ja Kansandemokraattien yhteistyön lisääntymiseen eduskunnassa, mikä pohjusti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen muodostetun Paasion I hallituksen syntymistä.

Kokoonpano

Ministeri	Tehtävissä	Puolue
Pääministeri Johannes Virolainen Ahti Karjalainen, sijainen	12.9.1964 - 27.5.1966 12.9.1964 - 27.5.1966		Keskusta Keskusta
Ulkoasiainministeri Ahti Karjalainen	12.9.1964 - 27.5.1966		Keskusta
Oikeusministeri J. O. Söderhjelm	12.9.1964 - 27.5.1966		RKP
Sisäasiainministeri Niilo Ryhtä	12.9.1964 - 27.5.1966		Keskusta
Puolustusministeri Arvo Pentti	12.9.1964 - 27.5.1966		Keskusta
Valtiovarainministeri Esa Kaitila	12.9.1964 - 27.5.1966		Suomen Kansanpuolue
II valtiovarainministeri Erkki Huurtamo	12.9.1964 - 27.5.1966		Kokoomus
Opetusministeri Jussi Saukkonen	12.9.1964 - 27.5.1966		Kokoomus
Maatalousministeri Mauno Jussila	12.9.1964 - 27.5.1966		Keskusta
II maatalousministeri Marja Lahti	12.9.1964 - 27.5.1966		Keskusta
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Grels Teir	12.9.1964 - 27.5.1966		RKP
II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Esa Timonen	12.9.1964 - 27.5.1966		Keskusta
Kauppa- ja teollisuusministeri Toivo Wiherheimo	12.9.1964 - 27.5.1966		Kokoomus
Sosiaaliministeri Juho Tenhiälä	12.9.1964 - 27.5.1966		Suomen Kansanpuolue
II sosiaaliministeri Kaarle Sorkio	12.9.1964 - 27.5.1966		amm.

Edeltäjä: Lehdon hallitus

Suomen hallitus 12. syyskuuta 1964–27. toukokuuta 1966.

Seuraaja: Paasion I hallitus