Ero sivun ”Julia Margaret Cameron” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Elämä ja ura: menetelmä tarkemmin |
lähteitä, niistä lisätietoa ja tarkennuksia |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
== Elämä ja ura == |
== Elämä ja ura == |
||
Julia Margaret Cameron syntyi Intian Kalkutassa ranskalaisaristokraattiseen sukuun kuuluvan äidin Adeline de l’Etangin ja Itä-Intian kauppakomppanian brittiupseerin James Pattlen tyttäreksi. Hänen sisarentyttärensä tytär oli kirjailija [[Virginia Woolf]]. |
Julia Margaret Cameron syntyi Intian Kalkutassa ranskalaisaristokraattiseen sukuun kuuluvan äidin Adeline de l’Etangin ja Itä-Intian kauppakomppanian brittiupseerin James Pattlen tyttäreksi. Hänen sisarentyttärensä tytär oli kirjailija [[Virginia Woolf]].<ref name = greenlewis/> |
||
[[Tiedosto:Charles_Hay_Cameron,_by_Julia_Margaret_Cameron.jpg|left|thumb|Cameronin muotokuva aviomiehestään Charles Hay Cameronista (1795–1881) vuodelta 1864.]] |
[[Tiedosto:Charles_Hay_Cameron,_by_Julia_Margaret_Cameron.jpg|left|thumb|Cameronin muotokuva aviomiehestään Charles Hay Cameronista (1795–1881) vuodelta 1864.]] |
||
[[Tiedosto:Alfred_Lord_Tennyson_1869.jpg|left|thumb|[[Alfred Tennyson|Alfred Lord Tennyson]], 1869]] |
[[Tiedosto:Alfred_Lord_Tennyson_1869.jpg|left|thumb|[[Alfred Tennyson|Alfred Lord Tennyson]], 1869]] |
||
Cameron ei perinyt sukunsa muiden naisten kehuttua ulkonäköä, vaan häntä kohdeltiin perheessä eräänlaisena rumana ankanpoikasena. Hän kävi koulunsa [[Ranska]]ssa ja palasi sen jälkeen Intiaan, jossa hän avioitui 1838 itseään 20 vuotta vanhemman brittijuristi Charles Hay Cameronin kanssa. Tämän päästyä eläkkeelle pariskunta muutti Lontooseen, jossa Julia Margaret Cameronin sisar Sarah Prinsep asui. Vuonna 1860 Cameronit vierailivat runoilija [[Alfred Tennyson]]in luona Wight- |
Cameron ei perinyt sukunsa muiden naisten kehuttua ulkonäköä, vaan häntä kohdeltiin perheessä eräänlaisena rumana ankanpoikasena. Hän kävi koulunsa [[Ranska]]ssa ja palasi sen jälkeen Intiaan, jossa hän avioitui 1838 itseään 20 vuotta vanhemman brittijuristi Charles Hay Cameronin kanssa. Tämän päästyä eläkkeelle pariskunta muutti Lontooseen, jossa Julia Margaret Cameronin sisar Sarah Prinsep asui. Vuonna 1860 Cameronit vierailivat runoilija [[Alfred Tennyson]]in luona Wight-saaren Freshwaterissa ja ihastuivat paikkaan niin, että muuttivat itsekin pian Tennysonin naapureiksi. |
||
Vuonna 1863 tuolloin jo 48-vuotias Julia Margaret Cameron sai |
Vuonna 1863 tuolloin jo 48-vuotias Julia Margaret Cameron sai lapsiltaan lahjaksi kameran, koska oli ilmaissut kiinnostustaan uuteen taidelajiin.<ref name =greer>Greer, Herb: [https://www.highbeam.com/doc/1G1-130293687.html Chronicler of an Era: The Photography of Julia Margaret Cameron], The World and I, News World Communications, Inc. 1.4.2004. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 12.3.2016.</ref> Jo vuoden kuluttua hänet hyväksyttiin Lontoon ja Skotlannin valokuvausseurojen jäseneksi. Cameron opiskeli muotokuvausta David Wilkie Wynfieldin ohjauksessa ja kehitti tämän neuvojen pohjalta oman pehmeäpiirtoisen tyylinsä. Naapurinsa lordi Tennysonin avulla hän sai julkisuutta ja tilaajia valokuvilleen seurapiireistä. |
||
Cameronin käyttämä kolloidi-märkälevytekniikka oli työläs ja aikaavievä. Kuvauskohteet joutuivat istumaan pitkään |
Cameronin käyttämä kolloidi-märkälevytekniikka oli työläs ja aikaavievä. Kuvauskohteet joutuivat istumaan pitkään kirkkaissa valoissa, kun jokaista valotusta ennen lasilevy oli siveltävä kollodiumilla ja kastettava [[hopeanitraatti]]liuokseen. Minuutteja kestävän valotuksen jälkeen kuva oli kehitettävä heti kun kollodiumliuos oli vielä märkä.<ref>Kecskeméti, István: ”Märkälevymenetelmä”, Valokuvauksen vuosikirja 1992, s. 40–41.</ref> Monet Cameronin parhaista muotokuvista esittävätkin varta vasten kuvattavaksi tulleen vallasväen sijaan hänen omia perheenjäseniään ja vierailulla olevia sukulaisia ja ystäviä. |
||
Cameron rekisteröi jokaisen valokuvansa [[tekijänoikeus]]virastossa ja piti kuvistaan tarkkaa kirjaa, mikä on helpottanut jälkipolvien arvostuksen saamista. Monet kuvat julkisuuden henkilöistä ovat myös ainoita heistä otettuja valokuvia, jolloin ne ovat saaneet dokumentaarista merkittävyyttä enemmän kuin samoista henkilöistä tehdyt, tuolloin tavanomaisemmat piirrokset ja maalaukset. |
Cameron rekisteröi jokaisen valokuvansa [[tekijänoikeus]]virastossa ja piti kuvistaan tarkkaa kirjaa, mikä on helpottanut jälkipolvien arvostuksen saamista. Monet kuvat julkisuuden henkilöistä ovat myös ainoita heistä otettuja valokuvia, jolloin ne ovat saaneet dokumentaarista merkittävyyttä enemmän kuin samoista henkilöistä tehdyt, tuolloin tavanomaisemmat piirrokset ja maalaukset. Cameronin kuvattavina istuivat muiden muassa lordi Tennyson ja tämän poika Lionel, taidemaalari [[G. F. Watts]], biologi [[Charles Darwin]], matemaatikko-tähtitieteilijä [[John Herschel]], [[Lewis Carroll]]in lastenkirjan ''[[Liisan seikkailut ihmemaassa]]'' innoittaja Alice Liddell ja historioitsija [[Thomas Carlyle]].<ref name =greer/> |
||
Muotokuvien ohella osa Cameronin henkilökuvista ovat lähtökohdiltaan kirjallisia tai uskonnollisia ja näin prerafaeliittisten taideihanteiden mukaisia, mikä ilmenee mallien eteerisinä katseina, |
Muotokuvien ohella osa Cameronin henkilökuvista ovat lähtökohdiltaan kirjallisia tai uskonnollisia ja näin prerafaeliittisten taideihanteiden mukaisia, mikä ilmenee teatraalisena sommitteluna, mallien eteerisinä katseina, epäluontevina asentoina ja pehmeänä valaistuksena. Mallit esittävät valokuvissa kirjallisia hahmoja, joiksi heidät on usein huolella puvustettu ja maskeerattu. Näitä fiktiivisempiä kuvia on myöhemmin pidetty usein teennäisinä ja vähemmän arvokkaina kuin Cameronin valokuvia todellisista henkilöistä. |
||
[[Tiedosto:Sadness,_by_Julia_Margaret_Cameron.jpg|thumb|Näyttelijä Ellen Terry, 1864.]] |
[[Tiedosto:Sadness,_by_Julia_Margaret_Cameron.jpg|thumb|Näyttelijä Ellen Terry, 1864.]] |
||
Vuonna 1875 Cameronin pariskunta |
Kuuluisista ja rikkaista asiakkaistaan huolimatt Cameron ei kyennyt ansaitsemaan elantoaan valokuvauksella, vaan menetti rahaa kalliisiin kemikaaleihin.<ref name =greer/> Vuonna 1875 Cameronin pariskunta lähti talousongelmiaan pakoon elinkustannuksiltaan edulliselle Ceylonin saarelle eli nykyiseen [[Sri Lanka]]an, josta Charles Hay Cameron oli jo Intian-vuosinaan ostanut maata. Laivaan lastattiin muuttotavaroiden mukana lehmä ja kaksi ruumisarkkua, sillä 60-vuotias Julia ja 80-vuotias Charles tiesivät viettävänsä loppuelämän Ceylonilla.<ref name = greenlewis>Green-Lewis, Jennifer: [https://www.highbeam.com/doc/1G1-126788627.html From Life: The Story of Julia Margaret Cameron and Victorian Photography], arvostelu kirjasta Victoria C. Olsen. ''From Life: The Story of Julia Margaret Cameron and Victorian Photography''. New York: Palgrave Macmillan, 2003. ISBN 1-4039-6019-4. University of Hawaii Press 2003. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 12.3.2016.</ref> Cameron yritti jatkaa valokuvausta, mutta valitti usein kemikaalien ja puhtaan veden saannin vaikeutta. Enää ei ollut käytössä myöskään sellaisia valokuvauskohteita kuin mihin hän oli Englannissa tottunut. Ceylonin-vuosien kuvista ei ole säilynyt montakaan. Cameron kuoli Kalutaran kaupungissa vilustuttuaan pahasti vuonna 1879. |
||
Cameronin sisarentytär Julia Prinsep Stephen (o. s. Jackson, 1846–1895) kirjoitti Cameronin elämäkerran, joka julkaistiin ''Dictionary of National Biography'' -kirjan ensimmäisessä painoksessa 1886. Julia Stephenin tytär, kirjailija Virginia Woolf kokosi Cameronin kuvista yhdessä Roger Fryn kanssa valokuvateoksen, joka julkaistiin 1926. |
Cameronin sisarentytär Julia Prinsep Stephen (o. s. Jackson, 1846–1895) kirjoitti Cameronin elämäkerran, joka julkaistiin ''Dictionary of National Biography'' -kirjan ensimmäisessä painoksessa 1886. Julia Stephenin tytär, kirjailija Virginia Woolf kokosi Cameronin kuvista yhdessä Roger Fryn kanssa valokuvateoksen, joka julkaistiin 1926. |
||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
Vuonna 2013 New Yorkin [[Metropolitan Museum of Art]] piti laajan näyttelyn Cameronin kuvista. |
Vuonna 2013 New Yorkin [[Metropolitan Museum of Art]] piti laajan näyttelyn Cameronin kuvista. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
== Cameronin valokuvia == |
== Cameronin valokuvia == |
||
| Rivi 43: | Rivi 40: | ||
kuva:Kalutara Peasant Man and Woman, by Julia Margaret Cameron.jpg|''Kalutara Peasant Man and Woman,'' 1875 |
kuva:Kalutara Peasant Man and Woman, by Julia Margaret Cameron.jpg|''Kalutara Peasant Man and Woman,'' 1875 |
||
</gallery> |
</gallery> |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
*{{Commonscat-rivi|Photographs by Julia Margaret Cameron}} |
*{{Commonscat-rivi|Photographs by Julia Margaret Cameron}} |
||
===Kirjallisuutta=== |
|||
*Melville, Joy. ''Julia Margaret Cameron: Pioneer Photograher.'' Stroud 2003. ISBN 0-7509-3229-5. |
|||
*Olsen, Victoria. ''From Life: Julian Margaret Cameron & Victorian Photography''. London: Aurum Press, 2003. ISBN 1-85410-89-3. |
|||
*Ford, Colin. ''Julia Margaret Cameron: A Critical Biography''. Los Angeles: Getty Publications. 2003. ISBN 0-89236-707-5. |
|||
*Cox, Julian & Ford, Colin. ''Julia Margaret Cameron: The Complete Photographs''. Los Angeles: The J. Paul Getty Museum. 2003. ISBN 0-89236-681-8. |
|||
{{Käännös|:en:Julia Margaret Cameron}} |
{{Käännös|:en:Julia Margaret Cameron}} |
||
Versio 13. maaliskuuta 2016 kello 02.13
Julia Margaret Cameron (o. s. Pattle; 11. kesäkuuta 1815 Kalkutta, Intia – 26. tammikuuta 1879 Kalutara, Ceylon) oli varhainen brittiläinen valokuvaaja, joka tunnetaan aikansa kuuluisuuksien muotokuvista sekä uskonnollisia ja muita sankarimyyttejä esittävistä henkilökuvistaan.
Cameronin valokuvaajan ura alkoi vasta 48 vuoden iässä ja kesti vain 11 vuotta, 1864–1875. Uran sytykkeenä oli hänen lahjaksi saamansa kamera. Aikalaiset eivät arvostaneet hänen pehmeäpiirtoista kuvaustyyliään eikä tapaansa manipuloida negatiivin kehitysprosessia, joita molempia pidettiin joko huolimattomuutena tai teknisenä virheenä. Parhaiten hänen tyyliään ymmärsivät prerafaeliittitaiteilijat. Nykyvalokuvauksessa voidaan nähdä Cameronin vaikutteita erityisesti tiukkaan rajatuissa muotokuvissa.
Cameronin talo Dimbola Lodge Wightsaarella on avoinna yleisölle.
Elämä ja ura
Julia Margaret Cameron syntyi Intian Kalkutassa ranskalaisaristokraattiseen sukuun kuuluvan äidin Adeline de l’Etangin ja Itä-Intian kauppakomppanian brittiupseerin James Pattlen tyttäreksi. Hänen sisarentyttärensä tytär oli kirjailija Virginia Woolf.[1]
Cameron ei perinyt sukunsa muiden naisten kehuttua ulkonäköä, vaan häntä kohdeltiin perheessä eräänlaisena rumana ankanpoikasena. Hän kävi koulunsa Ranskassa ja palasi sen jälkeen Intiaan, jossa hän avioitui 1838 itseään 20 vuotta vanhemman brittijuristi Charles Hay Cameronin kanssa. Tämän päästyä eläkkeelle pariskunta muutti Lontooseen, jossa Julia Margaret Cameronin sisar Sarah Prinsep asui. Vuonna 1860 Cameronit vierailivat runoilija Alfred Tennysonin luona Wight-saaren Freshwaterissa ja ihastuivat paikkaan niin, että muuttivat itsekin pian Tennysonin naapureiksi.
Vuonna 1863 tuolloin jo 48-vuotias Julia Margaret Cameron sai lapsiltaan lahjaksi kameran, koska oli ilmaissut kiinnostustaan uuteen taidelajiin.[2] Jo vuoden kuluttua hänet hyväksyttiin Lontoon ja Skotlannin valokuvausseurojen jäseneksi. Cameron opiskeli muotokuvausta David Wilkie Wynfieldin ohjauksessa ja kehitti tämän neuvojen pohjalta oman pehmeäpiirtoisen tyylinsä. Naapurinsa lordi Tennysonin avulla hän sai julkisuutta ja tilaajia valokuvilleen seurapiireistä.
Cameronin käyttämä kolloidi-märkälevytekniikka oli työläs ja aikaavievä. Kuvauskohteet joutuivat istumaan pitkään kirkkaissa valoissa, kun jokaista valotusta ennen lasilevy oli siveltävä kollodiumilla ja kastettava hopeanitraattiliuokseen. Minuutteja kestävän valotuksen jälkeen kuva oli kehitettävä heti kun kollodiumliuos oli vielä märkä.[3] Monet Cameronin parhaista muotokuvista esittävätkin varta vasten kuvattavaksi tulleen vallasväen sijaan hänen omia perheenjäseniään ja vierailulla olevia sukulaisia ja ystäviä.
Cameron rekisteröi jokaisen valokuvansa tekijänoikeusvirastossa ja piti kuvistaan tarkkaa kirjaa, mikä on helpottanut jälkipolvien arvostuksen saamista. Monet kuvat julkisuuden henkilöistä ovat myös ainoita heistä otettuja valokuvia, jolloin ne ovat saaneet dokumentaarista merkittävyyttä enemmän kuin samoista henkilöistä tehdyt, tuolloin tavanomaisemmat piirrokset ja maalaukset. Cameronin kuvattavina istuivat muiden muassa lordi Tennyson ja tämän poika Lionel, taidemaalari G. F. Watts, biologi Charles Darwin, matemaatikko-tähtitieteilijä John Herschel, Lewis Carrollin lastenkirjan Liisan seikkailut ihmemaassa innoittaja Alice Liddell ja historioitsija Thomas Carlyle.[2]
Muotokuvien ohella osa Cameronin henkilökuvista ovat lähtökohdiltaan kirjallisia tai uskonnollisia ja näin prerafaeliittisten taideihanteiden mukaisia, mikä ilmenee teatraalisena sommitteluna, mallien eteerisinä katseina, epäluontevina asentoina ja pehmeänä valaistuksena. Mallit esittävät valokuvissa kirjallisia hahmoja, joiksi heidät on usein huolella puvustettu ja maskeerattu. Näitä fiktiivisempiä kuvia on myöhemmin pidetty usein teennäisinä ja vähemmän arvokkaina kuin Cameronin valokuvia todellisista henkilöistä.
Kuuluisista ja rikkaista asiakkaistaan huolimatt Cameron ei kyennyt ansaitsemaan elantoaan valokuvauksella, vaan menetti rahaa kalliisiin kemikaaleihin.[2] Vuonna 1875 Cameronin pariskunta lähti talousongelmiaan pakoon elinkustannuksiltaan edulliselle Ceylonin saarelle eli nykyiseen Sri Lankaan, josta Charles Hay Cameron oli jo Intian-vuosinaan ostanut maata. Laivaan lastattiin muuttotavaroiden mukana lehmä ja kaksi ruumisarkkua, sillä 60-vuotias Julia ja 80-vuotias Charles tiesivät viettävänsä loppuelämän Ceylonilla.[1] Cameron yritti jatkaa valokuvausta, mutta valitti usein kemikaalien ja puhtaan veden saannin vaikeutta. Enää ei ollut käytössä myöskään sellaisia valokuvauskohteita kuin mihin hän oli Englannissa tottunut. Ceylonin-vuosien kuvista ei ole säilynyt montakaan. Cameron kuoli Kalutaran kaupungissa vilustuttuaan pahasti vuonna 1879.
Cameronin sisarentytär Julia Prinsep Stephen (o. s. Jackson, 1846–1895) kirjoitti Cameronin elämäkerran, joka julkaistiin Dictionary of National Biography -kirjan ensimmäisessä painoksessa 1886. Julia Stephenin tytär, kirjailija Virginia Woolf kokosi Cameronin kuvista yhdessä Roger Fryn kanssa valokuvateoksen, joka julkaistiin 1926.
Vasta vuonna 1948 Julia Margaret Cameron nousi suurempaan tunnettuuteen Helmut Gernsheimin kirjan ansiosta. Cameron alkoi nopeasti saada arvostusta, jota paitsi hän jäi omana elinaikanaan. Vuonna 1975 valokuvaaja Imogen Cunningham sanoi toivovansa, että muotokuvaus palaisi alkulähteille Julia Margaret Cameronin tyyliin, koska ”häntä parempaa muotokuvaajaa ei ole”.
Vuonna 2013 New Yorkin Metropolitan Museum of Art piti laajan näyttelyn Cameronin kuvista.
Cameronin valokuvia
-
Love in Idleness,n. 1867 -
The Mountain Nymph, Sweet Liberty, 1866 -
Thomas Carlyle, 1867 -
Lionel Tennyson, 1869 -
Claud & Lady Florence Anson, 1870 -
Kalutara Peasant Man and Woman, 1875
_-_Google_Art_Project.jpg)
Lähteet
- ↑ a b Green-Lewis, Jennifer: From Life: The Story of Julia Margaret Cameron and Victorian Photography, arvostelu kirjasta Victoria C. Olsen. From Life: The Story of Julia Margaret Cameron and Victorian Photography. New York: Palgrave Macmillan, 2003. ISBN 1-4039-6019-4. University of Hawaii Press 2003. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 12.3.2016.
- ↑ a b c Greer, Herb: Chronicler of an Era: The Photography of Julia Margaret Cameron, The World and I, News World Communications, Inc. 1.4.2004. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 12.3.2016.
- ↑ Kecskeméti, István: ”Märkälevymenetelmä”, Valokuvauksen vuosikirja 1992, s. 40–41.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Julia Margaret Cameron Wikimedia Commonsissa
Kirjallisuutta
- Melville, Joy. Julia Margaret Cameron: Pioneer Photograher. Stroud 2003. ISBN 0-7509-3229-5.
- Olsen, Victoria. From Life: Julian Margaret Cameron & Victorian Photography. London: Aurum Press, 2003. ISBN 1-85410-89-3.
- Ford, Colin. Julia Margaret Cameron: A Critical Biography. Los Angeles: Getty Publications. 2003. ISBN 0-89236-707-5.
- Cox, Julian & Ford, Colin. Julia Margaret Cameron: The Complete Photographs. Los Angeles: The J. Paul Getty Museum. 2003. ISBN 0-89236-681-8.
