Ero sivun ”Antipsykoottiset lääkkeet” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
fix |
→Haittavaikutukset ja riskit: Kielioppia korjattu Merkkaus: mobiilisovelluksesta |
||
| Rivi 41: | Rivi 41: | ||
{{korjattava|Sekavaa tekstiä}} |
{{korjattava|Sekavaa tekstiä}} |
||
Neuroleptien antikolinerginen vaikutus saattaa aiheuttaa häiriöitä potilaan verenkierrossa, rauhastoiminnoissa kuten hormonien erityksessä, ruoansulatuksessa, virtsaelinten |
Neuroleptien antikolinerginen vaikutus saattaa aiheuttaa häiriöitä potilaan verenkierrossa, rauhastoiminnoissa kuten hormonien erityksessä, ruoansulatuksessa, virtsaelinten toiminnoissa sekä unen ja lämmönsäätelyssä. Muita antikolinergisiä haittavaikutuksia ovat esimerkiksi muistin ja ajatustoimintojen heikkeneminen, kiihtyneisyys, sekavuus, näköhäiriöt ja hallusinaatiot<ref>[http://web.archive.org/web/20051211013613/http://www.kuopionlaakeinformaatiokeskus.fi/kysymys/kysymys5-05.pdf Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Apteekkari 5/2005.]</ref><ref>Jarno Laine: Lämpötasapainon häiriöt kuumassa ympäristössä ja sopeutuminen uuteen ilmastoon. Duodecim 197: 93: 1529-1541</ref> |
||
Vanhempien neuroleptien säännöllinen pitkäaikaiskäyttö saattoi aiheuttaa tardiivin dyskinesian, joka ilmenee useimmiten suun ja kielen, joskus myös vartalon lihasten matomaisina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana. [[Tardiivi dyskinesia]] on sitä yleisempää, mitä pidempään lääkitystä on käytetty. Oireyhtymä korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen ja jää usein pysyväksi.<ref name="breggin">Breggin, P. R. (1990) ''Brain damage, dementia and persistent cognitive dysfunction associated with neuroleptic drugs. Evidence, etiology, implications.'' Journal of Mind and Behavior, 11, 425 64 [http://www.breggin.com/braindamage.pbreggin.1990.pdf Verkkoversio]</ref><ref name="huttunen/23.7.2008" /> |
Vanhempien neuroleptien säännöllinen pitkäaikaiskäyttö saattoi aiheuttaa tardiivin dyskinesian, joka ilmenee useimmiten suun ja kielen, joskus myös vartalon lihasten matomaisina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana. [[Tardiivi dyskinesia]] on sitä yleisempää, mitä pidempään lääkitystä on käytetty. Oireyhtymä korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen ja jää usein pysyväksi.<ref name="breggin">Breggin, P. R. (1990) ''Brain damage, dementia and persistent cognitive dysfunction associated with neuroleptic drugs. Evidence, etiology, implications.'' Journal of Mind and Behavior, 11, 425 64 [http://www.breggin.com/braindamage.pbreggin.1990.pdf Verkkoversio]</ref><ref name="huttunen/23.7.2008" /> |
||
| Rivi 79: | Rivi 79: | ||
* pahoinvointi ja oksentelu |
* pahoinvointi ja oksentelu |
||
Yksilölliset erot saada sivuvaikutuksia ovat suuria. Eri lääkkeiden haittavaikutusprofiilit ovat lisäksi erilaisia. |
Yksilölliset erot saada sivuvaikutuksia ovat suuria. Eri lääkkeiden haittavaikutusprofiilit ovat lisäksi erilaisia. |
||
==Vieroitusoireet== |
==Vieroitusoireet== |
||
Versio 27. helmikuuta 2016 kello 11.46
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: artikkeli on pääosin lääkevastaista propagandaa |
Lääkeaineryhmä: Antipsykootit
| |
 Seroquel-tabletteja | |
| Käyttötarkoitukset | skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, Touretten oireyhtymä, masennus, unettomuus, levottomuus, aggressiivisuus, ahdistuneisuus |
| Antotavat | Oraalinen |
| ATC-DDD | Ei yhteneväinen, N05:n alaluokissa |
| Mekanismi | Lamaavat keskushermostoa vaikuttamalla useisiin välittäjäaineisiin |
| Riippuvuus | Fyysinen ja psyykkinen |
| Väärinkäyttö | ? |
Antipsykoottiset lääkkeet, lyhyemmin antipsykootit eli neuroleptit ovat lähinnä psykoosien hoitoon käytettyjä lääkeaineita, jotka vaikuttavat rauhoittavasti, vähentävät alttiutta ärsykkeille ja estävät aistiharhoja sekä ajatushäiriöitä.[1]
Taustaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ranskalainen Charpantier kehitti vuonna 1950 ensimmäisen neuroleptin, klooripromatsiinin. Lääkkeen alkuperäisenä tarkoituksena oli vähentää leikkauspotilaiden kokemaa jännittyneisyttä.lähde?
Kun klooripromatsiinia testattiin rotilla, havaittiin sen tekevän rotista passiivisia sekä välinpitämättömiä ympäristön vaara- ja häiriötekijöiden suhteen. Ihmiskokeissa klooripromatsiinin havaittiin aiheuttavan sedaatiota. Vuonna 1952 havaittiin, että klooripromatsiini vähensi psykoottisuutta skitrofreniapotilailla. Tämän jälkeen neuroleptien käyttö laajeni nopeasti psykoottisiin ja maanisiin potilaisiin, jolloin aiemmin käytetyistä hoitokeinoista, kuten potilaan eristämisestä, voitiin usein luopua. Neuroleptit ovat sittemmin korvanneet skitsofrenian aikaisemmat hoitomuodot insuliini- ja sähköšokkihoidot sekä lobotomian.
Viime vuosina on julkisesti väitetty, että monet neurolepteja valmistavat yhtiöt ovat johtaneet lääkärikuntaa tietoisesti harhaan julkaisemalla tutkimuksiaan valikoidusti, tarkoituksenaan muun muassa salata tietoa neuroleptien aiheuttamista terveysriskeistä.[2][3]
Käyttö
Neuroleptejä käytetään rauhoittavina lääkkeinä levottomuuden tai aggressiivisen käyttäytymisen tai ahdistuneisuuden hoitoon. Lisäksi neuroleptejä käytetään skitsofrenian hoitoon ja ennaltaehkäisyyn sekä kaksisuuntaiseen (bipolaarisen) mielialahäiriöön, pieninä annoksina myös unettomuuden[4], masennuksen, Touretten oireyhtymän ja tunne-elämän epävakauden hoitoon.
Neuroleptien käytössä tulee noudattaa tarkoin lääkärin ohjeita, koska lääkityksien muutoksiin liittyy aina riski sivuvaikutuksista.
Neuroleptejä voidaan käyttää sekamuotoisesti, eli useita saman ryhmän lääkkeitä voidaan annostella samanaikaisesti. Myös uudempia atyyppisiä saatetaan yhdistellä perinteisiin tyypillisiin.
Antipsykoottisten lääkkeiden puoliintumisaika vaikuttaa siihen, kuinka tiheästi lääkettä käytetään. Tavallisesti on tarkoituksenmukaista ylläpitää tasaista lääketasoa siten että lääkemäärät eivät pääse kumuloitumaan liian suuriksi tai pääse laskemaan liian mataliksi.
Vaikutusmekanismit
Neuroleptilääkitysten vaikutukset aivoihin ovat voimakkaasti yhteydessä annosmääriin. Pienemmillä annoksilla lääkettä vaikutetaan pienempään osaan hermoston välittäjäaineita ja suuremmilla annoksilla lääkkeen toimintatapa voi olennaisesti muuttua lääkkeen alkaessa vaikuttaa myös uudentyyppisiin välittäjäaineisiin ja reseptoreihin. Neuroleptit vaikuttavat myös niin sanottuihin autoreseptorehin joiden salpaaminen varsinkin alkuvaiheessa lisää neurotransmitterimääriä.lähde?
Atyyppisten neuroleptien vaikutus keskushermoston toimintaan perustuu pääasiassa dopamiinin ja hermovälittäjäaine serotoniinin säätelyyn.[5] Neurolepteillä on lisäksi voimakas muskariinireseptoreita salpaava antikolinerginen vaikutus[6], mikä johtaa parasympaattisista hermopäätteistä vapautuvan asetyylikoliinin vaikutusten vähenemiseen.[7] Lisäksi useilla neurolepteillä on voimakas autonomista hermostoa lamaava sedatiivinen eli rauhoittava ja väsyttävä vaikutus. Neuroleptit saattavat myös voimistaamuiden keskushermostoa lamaavien aineiden, kuten alkoholin, bentsodiatsepiinien ja bentsodiatsepiinien kaltaisten yhdisteiden, opioidien, antikonvulsanttien ja anksiolyyttien väsyttävää vaikutusta.lähde?
Uudemmat neuroleptit pyrkivät yleensä myös vaikuttamaan oireisiin myös muuten, esimerkiksi muuttamalla serotoniinin toimintaa aivoissa. Useiden neurolepteillä hoidettavien sairauksien taikka itse antipsykoottisten lääkkeiden erityisen tarkkaa toiminta- tai vaikutusmekanismia aivoissa ei kuitenkaan tunneta.lähde?
Haittavaikutukset ja riskit
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sekavaa tekstiä |
Neuroleptien antikolinerginen vaikutus saattaa aiheuttaa häiriöitä potilaan verenkierrossa, rauhastoiminnoissa kuten hormonien erityksessä, ruoansulatuksessa, virtsaelinten toiminnoissa sekä unen ja lämmönsäätelyssä. Muita antikolinergisiä haittavaikutuksia ovat esimerkiksi muistin ja ajatustoimintojen heikkeneminen, kiihtyneisyys, sekavuus, näköhäiriöt ja hallusinaatiot[8][9]
Vanhempien neuroleptien säännöllinen pitkäaikaiskäyttö saattoi aiheuttaa tardiivin dyskinesian, joka ilmenee useimmiten suun ja kielen, joskus myös vartalon lihasten matomaisina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana. Tardiivi dyskinesia on sitä yleisempää, mitä pidempään lääkitystä on käytetty. Oireyhtymä korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen ja jää usein pysyväksi.[10][11]
Neuroleptit voivat aiheuttaa haittavaikutuksia myös motoriikan, aineenvaihdunnan, immuunipuolustusjärjestelmän ja sydän-verisuonielimistön alueilla.[12]
Neuroleptit lamaavat autonomista hermostoa mikä voi johtaa muun muassa ummetukseen ja suun kuivumiseen. Neuroleptit aiheuttavat usein myös väsymystä. Monet neuroleptit lihottavat ja ne voivat aiheuttaa vakavia, kuolemaanjohtavia sydänhäiriöitä. Lisäksi joidenkin neuroleptien pitkäaikaiskäyttö lisää riskiä sairastua diabetekseen.[13]
Neuroleptien aiheuttamiin neurologisiin haittavaikutuksiin kuuluvat epileptiset kohtaukset ja kognitiiviset häiriöt, kuten muistin ja ajatustoimintojen heikkeneminen.[14][15]
Neuroleptit voivat aiheuttaa myös kiihtyneisyyttä, hallusinaatiota, sekavuutta ja näköhäiriöitä. Neuroleptien käyttö lisää merkittävästi vanhusten kaatumistapaturmia.[16] Lisäksi neuroleptien on todettu nopeuttavan dementian etenemistä.[15][17][18]
Neuroleptit saattavat aiheuttaa ekstrapyramidaalioireita, jotka ilmenevät kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, köpöttävänä kävelynä, motoriikan hidastumisena, lihasjäykkyytenä tai kasvojen ilmeettömyytenä.[11] Neuroleptit saattavat aiheuttaa epileptisia kouristuskohtauksia myös ei-epileptikoille.[19] Lisäksi neuroleptit aiheuttavat usein sukupuolitoimintojen häiriöitä.[14]
Noin joka viidellekymmenennelle potilaalle kehittyy pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä.[20] Malignissa neuroleptioireyhtymässä kuolleisuus on varsin suuri huolimatta aktiivisista hoitotoimenpiteistä,[21] minkä vuoksi noin 10 prosenttia potilaista kuolee.[20] Neuroleptioireyhtymä kehittyy yleensä lääkityksen muutoksen jälkeen nopeasti vuorokauden tai muutaman viikon kuluttua. Yleisimpiä oireita ovat vaikea lihasjäykkyys, vapina, kuume, vireyden heikkeneminen ja autonomisen hermoston toiminnan häiriöt.[22] Neuroleptioireyhtymä vaatii neuroleptilääkityksen lopettamista ja kiireellistä sairaalahoitoa.
Epätyypilliset neuroleptit, erityisesti olantsapiini, aiheuttavat perinteisiä neuroleptejä enemmän painon nousua.[23]
Muutama prekliininen tutkimus on antanut viitteitä siitä, että neuroleptien säännöllinen käyttö kutistaa aivoja jo muutamassa vuodessa.[24][25] Toisen tutkimuksen mukaan jo yksi annos Haloperidol-neuroleptilääkettä aiheutti hetkellistä aivojen koon pienentymistä muutamassa tunnissa annoksen saannin jälkeen.[26] Löydösten kliininen merkitys ei käy ilmi kummastakaan tutkimuksesta.
Perinteisten neuroleptien sivuvaikutuksia ovat muun muassa:
- väsymys
- lihominen
- tunteiden latistuminen
- muistin ja päättelykyvyn heikkeneminen
- kömpelyys eli motoriset häiriöt, jotka muistuttavat usein Parkinsonin taudin oireita
- pakkoliikkeet
- impotenssi ja muut sukupuolitoimintojen häiriöt
- suun kuivuminen
- näköhäiriöt
- ummetus
- huimaus
- verenpaineen lasku
- rauhattomuus
- ihottumat
- verenkuvamuutokset
- pahoinvointi ja oksentelu
Yksilölliset erot saada sivuvaikutuksia ovat suuria. Eri lääkkeiden haittavaikutusprofiilit ovat lisäksi erilaisia.
Vieroitusoireet
Tutkimusten mukaan kaksi kolmasosaa neuroleptien pitkäaikaiskäyttäjästä saa vieroitusoireita lääkitystä lopetettaessa.[27] Neuroleptilääkityksen lopettaminen tulee aina tehdä varovaisesti lääkärien tuella, jotta lopettamiseen liittyvät edut ja riskit voidaan arvoida oikein, lopettamiseen liittyviltä karikoilta vältyttäisiin ja vieroitusoireita voidaan tarvittaessa lievittää muulla sopivalla oheislääkityksellä.
Neuroleptien käytön lopettamisesta johtuvia mahdollisia vieroitusoireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, ripuli, päänsärky, hikoilu, kuumat ja kylmät aallot, vapina ja heikko olo, akatisia eli lääkkeen aiheuttama motorinen levottomuus, pakkoliikkeet, vaikea unettomuus, ärtyisyys, levottomuus, kiihtyneisyys, joskus myös muistin pätkiminen tai aggressiivisuus.
Pitkäaikaisen neuroleptilääkkeen lopettaminen voi myös helposti epäonnistua vanhojen tai uusien psykoottisten oireiden ilmaantumisen myötä.[28] Syynä uusiin oireisiin voi olla dopamienergisen järjestelmän herkistyminen lääkkeen käytön johdosta kun aivojen dopamiinireseptorien määrä ja sensitiivisyys lääkityksen käytön takia kasvaa.[29]
Antipsykooteilla hoidettavia sairauksia
|
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: varmaan kannattaisi luetella tarkemmin; "psykoosit" on yhteisnimitys useille sairauksille -- esim. skitsofrenia on yksi psykooseista |
- psykoosit
- ahdistuneisuushäiriö
- epäluuloinen persoonallisuus
- masennus
- unettomuus
- Touretten oireyhtymä
Antipsykoottien jaottelu
Tyypilliset antipsykootit
- Fentiatsiinin johdokset
- Tioksanteenin johdokset
- Butyrofenonit
- Bentsamidit
Epätyypilliset antipsykootit
- ketiapiini
- klotsapiini
- risperidoni
- olantsapiini
- aripipratsoli
- sertindoli
- tsiprasidoni
- amisulpridi
- Bentsioksatsolit
Katso myös
Lähteet
- ↑ http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt02287
- ↑ Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010. Ss. 65-73.
- ↑ Duff Wilson: For $520 Million, AstraZeneca Will Settle Case Over Marketing of a Drug. The New York Times 26.4. 2010. (englanniksi)
- ↑ Unettomuuden hoidossa käytetyt lääkkeet :: Terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 9.8.2015.
- ↑ Psyykenlääkkeet mielenterveyspotilaiden arvioimina. Lääkesuhteen itsearviointiasteikko. Jukka Halme. Psykologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto
- ↑ Raimo Ojala: Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Kuopin lääkeinformaatiokeskus. Apteekkari 5/2005
- ↑ Duodecimin terveyskirjasto
- ↑ Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Apteekkari 5/2005.
- ↑ Jarno Laine: Lämpötasapainon häiriöt kuumassa ympäristössä ja sopeutuminen uuteen ilmastoon. Duodecim 197: 93: 1529-1541
- ↑ Breggin, P. R. (1990) Brain damage, dementia and persistent cognitive dysfunction associated with neuroleptic drugs. Evidence, etiology, implications. Journal of Mind and Behavior, 11, 425 64 Verkkoversio
- ↑ a b Duodecim terveyskirjasto Antipsykoottien haittavaikutukset. Matti O. Huttunen. 23.7.2008.
- ↑ Pharmaca Fennica. Lääketietokeskus oy, 2010. ISBN 978000000064.
- ↑ Duff Wilson: Drug Maker’s E-Mail Released in Seroquel Lawsuit The New York Times 27.2.2009.
- ↑ a b Terveysportti.fi Jussi Hirvonen: Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset. 5.9.2008.
- ↑ a b Kuopion lääkeinformaatiokeskus Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Apteekkari 5/2005 (PDF)
- ↑ Suomen lääkärilehti 12.03.2009: Harva vanhus innostuu kuntoilemaan.Vanhukset kaatuvat kotonaan eniten aamuisin ja iltaisin
- ↑ Poliklinikka.fi
- ↑ Laakarilehti.fi
- ↑ Kaakkois-Suomen Sosiaalipsykiatrinen Yhdistys ry Psykiatri Kristiina Nikkola: Psykiatriaa sairaanhoitajille.
- ↑ a b Erkka Syvälahti ja Jarmo Hietala: Psykoosien hoitoon tarkoitetut lääkeaineet. s. 374.
- ↑ Ville Nissinen ja Antti Pikkarainen: Neuroleptit psykoosilääkkeinä. Kajaanin ammattikorkeakoulu
- ↑ Lääketieteellinen aikakauslehti Duodecim Outi Poutanen ja Päivi Kiviniemi: Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä - kiireellistä hoitoa vaativa häiriö. Duodecim 2004;120(2):163-8.
- ↑ http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00028
- ↑ Dorph-Petersen, K-A, Pierri, J, Perel, J, Sun, Z, Sampson, A-R and Lewis, D (2005) The Influence of Chronic Exposure to Antipsychotic Medications on Brain Size before and after Tissue Fixation: A Comparison of Haloperidol and Olanzapine in Macaque Monkeys. Neuropsychopharmacology, 30, 1649-1661 Verkkoversio
- ↑ P. Breggin: Brain disabling treatments in psychiatry Springer Publishing Compan. (englanniksi)
- ↑ Tost H, Braus DF, Hakimi S, Ruf M, Vollmert C, Hohn F, Meyer-Lindberg A: Acute D2 receptor blockade induces rapid, reversible remodeling in human cortical-striatal circuits. (doi 10.1038/nn.2572) Nature Neuroscience, , 13. vsk, s. 920-922. (englanniksi)
- ↑ Bellack AS 2006: "Scientific and consumer models of recovery in schizophrenia: concordance, contrasts, and implications". Schizophr Bull 32 (3): 432–42.
- ↑ Zipursky RB: Psychotic Recurrence After Antipsychotic Discontinuation Am J Psychiatry. (englanniksi)
- ↑ Samaha A-N, Seeman P, Stewart J, Rajabi H, Kapur S: "Breakthrough" Dopamine Supersensitivity during Ongoing Antipsychotic Treatment Leads to Treatment Failure over Time. (doi10.1523/JNEUROSCI.5416-06.2007) The Journal of Neuroscience, 2007, 27. vsk, nro 11, s. 2979-2986. (englanniksi)