Ero sivun ”Hattu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typoja
Sisältöö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 1: Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|kertoo päähineestä. Muita merkityksiä on [[Hattu (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
{{Tämä artikkeli|kertoo päähineestä. Muita merkityksiä on [[Hattu (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
[[Kuva:Vincent Willem van Gogh 129.jpg|thumb|250px|[[Vincent van Gogh]], ''Olkihattu ja piippu -asetelma'', 1885.]]
[[Kuva:Vincent Willem van Gogh 129.jpg|thumb|250px|[[Vincent van Gogh]], ''Olkihattu ja piippu ja aasialisen naisen lompakko-asetelma'', 1885.]]
[[Kuva:Mode. Hattar. Modeplansch från 1911 - Nordiska Museet - NMA.0033994.jpg|thumb|250px| Naisten hattumuotia vuodelta 1911.]]
[[Kuva:Mode. Hattar. Modeplansch från 1911 - Nordiska Museet - NMA.0033994.jpg|thumb|250px| Naisten hattumuotia vuodelta 1911.]]
'''Hattu''' on tavallisesti jäykästä materiaalista valmistettu [[päähine]], jossa on kupu ja usein lieri.<ref>{{Kielitoimiston sanakirja|hattu}}</ref> Hattua käytetään paitsi pään suojaamiseen ja lämpöenergian säilyttämiseen, myös sen koristearvon takia. Erilaisia hattuja ovat muuan muassa [[knalli]], [[silinterihattu]] ja [[lierihattu]], joka suojaa auringolta.
'''Hattu''' on tavallisesti jäykästä materiaalista valmistettu [[päähine]], jossa on kupu ja usein lieri.<ref>{{Kielitoimiston sanakirja|hattu}}</ref> Hattua käytetään paitsi pään suojaamiseen ja lämpöenergian säilyttämiseen, myös sen koristearvon takia. Erilaisia hattuja ovat muuan muassa [[knalli]], [[silinterihattu]] ja [[lierihattu]], joka suojaa auringolta.

Versio 24. helmikuuta 2016 kello 13.01

Tämä artikkeli kertoo päähineestä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Vincent van Gogh, Olkihattu ja piippu ja aasialisen naisen lompakko-asetelma, 1885.
Naisten hattumuotia vuodelta 1911.

Hattu on tavallisesti jäykästä materiaalista valmistettu päähine, jossa on kupu ja usein lieri.[1] Hattua käytetään paitsi pään suojaamiseen ja lämpöenergian säilyttämiseen, myös sen koristearvon takia. Erilaisia hattuja ovat muuan muassa knalli, silinterihattu ja lierihattu, joka suojaa auringolta.

Historia

Ensimmäiset tunnetut kuvaukset hatuista löytyvät hautamaalauksista antiikin Thebasta. Näissä kuvissa esiintyy olkihattuinen mies. Muita viittauksia miesten, ja etenkin orjien, käyttämiin hattuihin löytyy myös Antiikin Kreikasta ja Antiikin Roomasta. Samaan aikaan naiset kuvattiin esimerkiksi huppujen tai huivien kanssa.[2] Ensimmäiset naisten hatut taas ilmestyivät 1500-luvun lopulla. 1800-luvun alkupuolella naiset käyttivät hilkkoja. Vähitellen hatut muuttuivat entistä isommiksi ja koristeellisimmiksi, kunnes 1920-luvulla naisten hiusmuodin muuttuessa lyhyemmäksi myös naisten hatut pienenivät.[3]

Hatun kuvaannollisia merkityksiä

Fedora-hattu on yleisin miesten lierihatuista. Se on puolipehmeä huopahattu, jonka nimi on peräisin Giordanon Fedora-oopperan päähenkilöltä, ruhtinatar Fedora Romazovalta.

Kuvaannollisesti hattu voi viitata henkilön asemaan tai rooliin. Tällä tavoin termiä käyttää esimerkiksi Edward de Bono (1990) viitatessaan keskustelijoiden erilaisiin rooleihin ilmauksella ajatteluhattu.[4] Kaunokirjallisuudessa Mario Puzon romaanissa Kummisetä hattu osoittaa tietyn ajatusmaailman omaksumista seuraavassa Tom Hagenin repliikissä Michael Corleonelle: "[P]anin sisilialaisen hatun päähäni ja lopulta tajusin senkin."[5] Hattuun liittyy monia sanontoja, kuten (kerjätä) hattu kourassa, (tehdä) hattutemppu tai nostaa hattua.

Toisinaan halutaan korostaa omaa persoonallisuutta pitämällä tavalliseksi mielletystä poikkeavaa hattua.

Hattu uskonnoissa

Hattu voi osoittaa kantajansa uskontoa tai arvoasemaa, esimerkiksi katolisen kirkon kardinaalit käyttävät punaista kalottia eli zucchettoa, paavi puolestaan valkoista. Myös juutalaisilla on oma rukouspäähine, kipa eli jarmulke. Sikhit käyttävät uskontonsa tunnuksena turbaania. Muun muassa suomalaisissa herätysliikkeissä suhtauduttiin 1800-luvulla hatun käyttöön turhana koreiluna.

Hattu päässä vai päästä?

Toisinaan hatun päässä pitäminen merkitsee kunnioitusta, toisinaan sen pois ottaminen. Esimerkiksi juutalaiset pitävät hattua päässä synagogassa ja sisätiloissa, kun taas kristityt miehet ”paljastavat” päänsä tullessaan sisätilaan tai kirkkoon. Ulkona käytettäväksi tarkoitettu päähine riisutaan usein sisätiloihin mennessä samalla muidenkin ulkovaatteiden kanssa. Länsimaissa hyviin tapoihin kuuluu, että hattu päässä ei syödä.[6]

Väinö Linna käyttää Tuntemattomassa sotilaassa näitä tapoja kuvatessaan ironisesti suomalaista kansanluonnetta. Määtän kysyessä mitä on urheus, Vanhala vastaa urheuden ilmenevän siinä, ettei ”korpisoturi – – ota lakkia päästänsä muualla kuin kun kirkossa ja lakituvassa”.

Hattu oppiarvon tunnuksena

Suomalainen ylioppilaslakki.

Suomessa tärkeä symboliarvo on myös tohtorinhatulla ja ylioppilaslakilla sekä teekkarilakilla. Myös merkonomilakki toimii tällä tavoin. Jotkin ammattioppilaitoksetkin ovat suunnitelleet valmistuville ammattilaisille omat ammattilakkinsa päättäjäisjuhlissa jaettaviksi.

Aikaisemmin erityisesti ylioppilaslakkia pidettiin arkikäytössäkin osoittamassa kantajansa oppiarvoa. Nykyään oppiarvoja osoittavien hattujen ja lakkien käyttö on rajoitettu erityisiin tilaisuuksiin. Esimerkiksi tohtorinhattua käytetään promootion lisäksi vain kustoksen ja vastaväittäjän asemassa väitöstilaisuudessa sekä yliopiston erityisissä juhlatilaisuuksissa.

Hattu palkintona

Ranskan muukalaislegioonassa oikeus käyttää erityistä valkoista päähinettä, Képi Blancia, myönnetään peruskoulutuksen jälkeen erityisessä juhlassa.[7]

Ranskan muukalaislegioonan Képi Blanc.

Suomen sarjakuvaseura jakaa Puupäähattua ansioituneille sarjakuvapiirtäjille. Ola Fogelbergin sarjakuvasankarin Pekka Puupään hattu on tyypillinen pitkänmallinen.

Hattu metsästyksessä

Hattua on käytetty myös merkinantoon. Metsästäjä viestittää punaisella hatulla matkan päähän olevansa ihminen, jotta muut metsästäjät eivät ampuisi häntä. Hatun katsotaan olevan tärkeä osa asukokonaisuutta esimerkiksi häissä tai muissa tilaisuuksissa, jossa edellytetään muodollista pukeutumista.

Hatun valmistus

Hattuja on tehty esimerkiksi huovasta, nahasta, muovista ja erilaisista kankaista. Tuohi, taula, olki ja pahvi ovat erikoisempia hattumateriaaleja.

Usein hatussa on koristeita, kuten nauhoja ja sulkia. Suruaikaan mustaan hattuun on voitu liittää myös huntu. Hattu voi sisältää lisäosia kuten lipan tai korvaläpät. Korvaläpät voidaan kääntää kylmällä ilmalla korvien suojaksi.

Hattuja on valmistettu jo pitkään teollisesti. Hatunvalmistusta taiteena toteuttaa modisti. Tämä ammatti on keskittynyt etenkin naisten kalliiden, yksilöllisten hattujen suunnitteluun.

Kirjallisuutta

Katso myös

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hattu.

Lähteet

  1. hattu. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. History of Hats Hatsandcaps.co.uk. Viitattu 2.7.2011.
  3. Hat history Hatsuk.com. Viitattu 7.1.2012.
  4. De Bono, Edward: Kuusi ajatteluhattua. Helsinki: MARK kustannus, 1990. ISBN 952-9569-01-7.
  5. Puzo, Mario: Kummisetä : Romaani mafiasta, s. 450-451. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-02991-2.
  6. Hatunkäyttäjän etiketti Fredrikson. Viitattu 13.2.2012.
  7. Pietiläinen, Kyösti ; Pietiläinen, Petri: "Legioonalainen Peters - Suomalaisen palkkasoturin muistelmat", s. 44-45. 8. painos, 2006. Tammi, 2003. ISBN 951-31-3193-9.