Ero sivun ”Kemiallinen merkki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
päivitä suurin nimetty alkuaine
Sisältöä trollattu!LOLZXDDD:DD
Merkkaukset:  seulottavat   virheellinen wikikoodi  Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Chlorum-35-molecule.png|thumb|Kloorimolekyyli]]


'''Kemiallinen merkki''' on lyhyt, [[latinalaiset aakkoset|latinalaisia aakkosia]] käyttävä merkintätapa [[alkuaine]]elle. Kaikilla luonnollisilla alkuaineilla on yksi tai kaksi kirjainta pitkä kemiallinen merkki, mutta joillakin keinotekoisilla alkuaineilla se on väliaikaisesti kolme kirjainta pitkä. Kemiallisilla [[yhdiste]]illä on niissä olevien alku­aineiden kemiallisista merkeistä yhdistämällä muodostetut [[kemiallinen kaava|kemialliset kaavat]].


Kun alkuaineen kemiallisessa merkissä on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. Täten esimerkiksi Co on [[koboltti|koboltin]] kemiallinen merkki, kun taas CO on [[hiilimonoksidi]]n eli [[hiili|hiilen]] (C) ja [[happi|hapen]] (O) yhdisteen kemiallinen kaava.
Kun alkuaineen kemiallisessa merkissä on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. Täten esimerkiksi Co on [[koboltti|koboltin]] kemiallinen merkki, kun taas CO on [[hiilimonoksidi]]n eli [[hiili|hiilen]] (C) ja [[happi|hapen]] (O) yhdisteen kemiallinen kaava.
Rivi 9: Rivi 7:
Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille [[isotooppi|isotoopeille]]. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi [[ydinfysiikka|ydin­fysiikassa]], lisätään merkin yhteyteen isotoopin [[massaluku]], joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi <sup>14</sup>C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. [[radiohiiliajoitus|radio­hiiltä]]. Toisinaan lisätään myös alku­aineen [[järjestysluku (kemia)|järjestys­luku]] merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on <sup>14</sup><sub>6</sub>C.
Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille [[isotooppi|isotoopeille]]. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi [[ydinfysiikka|ydin­fysiikassa]], lisätään merkin yhteyteen isotoopin [[massaluku]], joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi <sup>14</sup>C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. [[radiohiiliajoitus|radio­hiiltä]]. Toisinaan lisätään myös alku­aineen [[järjestysluku (kemia)|järjestys­luku]] merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on <sup>14</sup><sub>6</sub>C.


Järjestysluvultaan suurimmat alkuaineet ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Niiden väliaikaiset kemialliset merkit ovat kolmi­kirjaisia, esimerkiksi Uut = [[ununtrium]]. Nykyisin suurin pysyvästi nimetty alkuaine on [[livermorium]] (Lv), numero 116, tosin sitä edeltäviltä ununtriumilta (113) ja [[ununpentium]]ilta (115) pysyvä nimi ja kemiallinen merkki vielä puuttuvat.
Järjestysluvultaan suurimmat alkuaineet ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Niiden väliaikaiset kemialliset merkit ovat kolmi­kirjaisia, esimerkiksi Uut = [[ununtrium]]. Nykyisin suurin pysyvästi nimetty alkuaine on [[livermorium]] (Lv), numero 116, tosin sitä edeltäviltä ununtriumilta (113) ja [[u

Suomalaisista alkuaineelle nimensä on antanut [[Johan Gadolin]] ([[Gadolinium]]).


== Viitteet ==
== Viitteet ==

Versio 6. helmikuuta 2016 kello 20.12


Kun alkuaineen kemiallisessa merkissä on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. Täten esimerkiksi Co on koboltin kemiallinen merkki, kun taas CO on hiilimonoksidin eli hiilen (C) ja hapen (O) yhdisteen kemiallinen kaava.

Kemiallisia merkkejä ja kaavoja käytetään esimerkiksi lyhenteinä, materiaalitekniikassa ilmaisemaan lejeerinkien seossuhteita ja reaktioyhtälöissä. Ne otettiin käyttöön 1800-luvun alkupuolella Jöns Jacob Berzeliuksen aloitteesta.[1] Merkit ovat alkuaineiden latinalaisten nimien lyhenteitä, esimerkiksi Au (kulta) on peräisin latinan sanasta aurum. Ne ovat tunnettuja maailmanlaajuisesti, kun taas monien vanhoista ajoista tunnettujen alku­aineiden nimet vaihtelevat eri kielissä. Niinpä esimerkiksi natriumin ja kaliumin kemialliset merkit ovat kaikkialla maailmassa Na ja K, vaikka muun muassa englannin kielessä näiden alkuaineiden nimet ovatkin sodium ja potassium.

Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille isotoopeille. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi ydin­fysiikassa, lisätään merkin yhteyteen isotoopin massaluku, joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi 14C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. radio­hiiltä. Toisinaan lisätään myös alku­aineen järjestys­luku merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on 146C.

Järjestysluvultaan suurimmat alkuaineet ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Niiden väliaikaiset kemialliset merkit ovat kolmi­kirjaisia, esimerkiksi Uut = ununtrium. Nykyisin suurin pysyvästi nimetty alkuaine on livermorium (Lv), numero 116, tosin sitä edeltäviltä ununtriumilta (113) ja [[u

Viitteet

  1. John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 138. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.

Katso myös