Ero sivun ”Jakki” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Kappalejakoa |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaus: virheellinen wikikoodi |
||
Rivi 29: | Rivi 29: | ||
== Nimitys == |
== Nimitys == |
||
⚫ | |||
Muissa kuin tiibetin kielessä "jakki" tarkoittaa sekä urosta että naarasta, kesyä ja villiä muotoa. |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
Mutta muissa kielissä "jakki" tarkoitata sekä urosta että naarasta. |
|||
Bos grunniens and Bos mutus |
|||
== Yleistä == |
== Yleistä == |
Versio 21. tammikuuta 2016 kello 20.34
Jakki | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
Alaheimo: | Nautaeläimet Bovinae |
Suku: | Bos |
Laji: | grunniens |
Kaksiosainen nimi | |
Bos grunniens |
|
Katso myös | |
Jakki (Bos grunniens tai Bos mutus[1]) on aasialainen nautaeläin, joka elää luonnonvaraisena eteläisen Keski-Aasian ylängöillä ja vuoristoissa. Jakki elää jopa Tiibetin ylätasangolla erittäin ankarassa ympäristössä, jossa on talvisin kylmää ja niukasti ravintoa. Jakkihärkä painaa jopa 1000 kg. Piirteiltään jakki on leveäpäinen ja pitkäsarvinen, häntä on pitkäjouhinen, ja kupeilla pitkät, alasriippuvat jouhet. Kesytetty jakki on yleinen hyötyeläin Aasian ylängöillä ja vuoristoissa. Kesytettyjä jakkeja arvioidaan olevan yli 15 miljoonaa yksilöä. Täysin villejä jakkeja arvioidaan olevan jäljellä alle 1000 yksilöä, mutta lähes villeinä pidettyjä yli 10000.
Nimitys
Jakin latinankielinen nimitys on Bos grunniens. Muissa kuin tiibetin kielessä "jakki" tarkoittaa sekä urosta että naarasta, kesyä ja villiä muotoa.
Jakin nimi tulee tiibetin kielisestä sanasta gyag (གཡག་, g.yag). Gyag tarkoittaa tiibetin kielessä vain urosta: naaraista käytetään Tiibetissä nimeä dri tai nak. Villi jakki 'Bos grunniens mutus tai Bos mutus on Tiibetin kielessä (འབྲོང་,brong).
Yleistä
Märehtijöihin kuuluva alkuhärän tai biisonin sukuinen[2][3]Viittausvirhe: <ref>
-elementin sulkeva </ref>
-elementti puuttuu pitkä, vanha sonni on jopa 4 m:n pituinen. Jakkiuroksen säkäkorkeus saattaa olla jopa 2,2 m. Villi jakkisonni painaa 820–1000 kg[4].
Lehmä painaa vain 2/3 sonnin painosta[2]. Kesytetyt jakit ovat paljon kevyempiä.
Kesy jakkiuros painaa vain 350 – 580 kg, ja kesy jakkinaaras 225–255 kg. Sekä uroksilla että naarailla on sarvet.
Koostaan ja painostaan huolimatta jakki liikkuu ketterästi vuorilla.
Jakkia saalistavat sudet, lumileopardit[5] ja karhut[6]. Jakilla on hyvä näkö ja kuulo. Sonnit saattavat joskus kulkea noin kymmenen yksilön laumoina. Lehmät, näiden vasikat jne saattavat kokoontua mm myrskyllä ja muun vaaran niitä uhatessa 100-1000 jakin laumoiksi, jotka kuitenkin hajaantuvat etsimään ravintoa niukasta ympäristöstä[2]. Jakit myös suojautuvat yöpakkasilta kerääntymällä yhteen niin että kylmää vähiten sietävät vasikat ovat keskellä.
Jakkeja on tutkittu melko vähän, koska ne elävät vaikeapääsyisessä Tiibetissä.
Kylmänsietokyky
Jakki vaihtaa mustan-ruskean turkkinsa joka vuosi kesällä. Kesyllä jakilla on myös valkoista turkkia. Turkissa on kylmää pitävä tiheä aluskarva ja pitkä päällyskarva[5]. Sen avulla jakki sietää -40 °C[7], ehkä jopa -50 °C pakkasta[8]. Jakki ei elä lämpimässä, koska sen lisääntymiskierto häiriintyy silloin ja mahdollisesti sairaudet iskevät helpommin. Yli 15 °C asteessa jakki alkaa kärsiä lämpöväsymyksestä[6]. Siitä huolimatta jakki kestää hellettä varjossa. Jakki ääntelee harvoin, esim. vaaran uhatessa murisee ja puhisee. Jakki sopeutuu kylmään vuoristoympäristöön mm. suurin keuhkoin ja sydämin sekä hyvän veren hapenottokyvyn avulla. Jakin veressä on enemmän ja pienempiä punasoluja kuin esim. lehmän veressä. Jakilla on paksu rasvakerros vararavinnoksi, ja joka suojaa myös hieman kylmältä[6]. Jakilta puuttuvat hikirauhaset lähes täysin[6].
Elinympäristö, ravinto
Jakit elävät muun muassa Kiinan ja Intian aroilla sekä Tiibetin ylängön ja ympäröivien vuorien tundramaisilla vuoristoniityillä ja kylmillä aroilla. Villijakin alue on kutistunut merkittävästi parin viime vuosisadan aikana. Jakin karussa, Tiibetin ylätasangon niukassa, suurelta osin kasvittomassa elinympäristössä kasvaa siellä täällä kitukasvuista heinää, ruohokasveja ja jäkälää[9]. Jakki syö myös heinää, saraa ja matalia pensaita. Jakki saattaa syödä pelkkiä heinien juuria.
Tiibetin jakki elää 3200–6100 m[10] korkeudessa ylätasangolla, jossa ei ole juurikaan puita ja pensaita[5] mutta soita ja järviä kylläkin[2]. Jakin elinseuduilla on kovia hiekka- ja lumimyrskyjä[2]. Jakki elää mieluiten veden lähellä soisilla paikoilla tai purojen varsilla[5]. Kesällä jakit vaeltavat ylös vuoristoon vuorten pohjoisrinteiden varjoon, rotkoihin tai lumisille alueille. Niinpä jakki talvehtii laaksossa[5]. Jakki etsii vettä jäätymättömistä puroista ja lähteistä[2]. Seudulla ei sada paljon, ja pintavedet ovat niukkoja ja suolaisia. Jakki sammuttaakin usein janonsa syömällä lunta. Jakin mahan bakteerikannan aiheuttama käyminen lämmittää jakkia keskuslämmityksen tavoin[11].
Eniten Tiibetin jakkeja on tunturisarakkeen sukuista Kobresiaa kasvavilla niityillä, jotka ovat monesti ohutturpeisia soistumia. Tiibetin kylmien arojen jakkilaumat ovat pienempiä, ja vain erittäin harvoin jakkeja tavataan aavikoilla[12][13]. Tiheimmillään jakkeja lienee noin yksi jakki/3 km2, mutta karuimmilla alueilla vain 30–100 km2/jakki[14][15]. Näiden väliin jäävillä keskiharvoilla-tiheillä jakki alueilla, jotka ovat 12% Chang Tangista, on noin 1 jakki/13 km2[14]. Jakin elinympäristössä eläimen saama ravinto vaihtelee huomattavasti vuosikierron mukaan. Jakki syö 2,7-4,6 kg kasviainesta päivässä[16]. Tämä on noin prosentin jakin elopainosta, tosin kuin lehmä syö kolme prosenttia elopainostaan päivässä. Jakin sulehmän verkkomahaa suurempi verkkomaha mahdollistaa huonolaatuisen ravinnon pitkän sulamisajan[6].
Suurin laitumen ruohon tms. saatavuus on elokuussa, alle 1000 kg/ha, mutta huhtikuussa alle 100 kg/ha[17]. Tämä aiheuttaakin joidenkin jakkien kuolemisia nälkään talvella.
Lisääntyminen
Urokset liikkuvat yleensä pienissä ryhmissä. Ne hajaantuvat kiima-aikana. Se on heinä-syyskuussa ympäristöstä riippuen[6]. Urokset myös tällöin kierisekevät kuivassa maassa biisonien tavoin. Ne myös merkitsevät maastoa virtsalla tai ulosteilla. Kiimassa jakkiurokset hakeutuvat naaraslaumoihin pariutuakseen. Härät taistelevat oikeudesta paritella naaraiden kanssa. Ne kamppailevat keskenään syöksyen toisiaan päin sarvet ojossa. Naarailla on ovulaatio korkeintaan neljä kertaa vuodessa, ja naaraat ovat vastaanottavaisia vain muutaman tunnin kerrallaa Yhdeksän kuukauden kantoajan päätteeksi jakkinaaras synnyttää yhden jälkeläisen. Vasikka on emonsa hoivissa vuoden ajan. Naaras synnyttää joka toinen vuosi luultavasti saatavissa olevan ravinnon mukaan. Jakkinaaras voi synnyttää 4-vuotiaana ja jakki kasvaa täyskokoiseksi noin 6-vuotiaaksi tultaessa[18]. Jakki elää noin 25-vuotiaaksi[19].
Risteymät
Jakkia on risteytetty kesyjen nautojen kanssa muun muassa Nepalissa ja Kiinassa.[20] Urokset (kutsutaan nimellä 'dzo') ovat lisääntymiskyvyttömiä, ja näitä käytetään usein juhtina. Risteytymästä syntyneet naaraat pystyvät lisääntymään kummankin lajin kanssa. Himalajalla monissa naudoissa on hieman jakin perintöainesta, ja kesyissä jakeissa vastaavasti usein naudan.
Käyttö
Jakit kesyyntyvät helposti nuorina. Niinpä jakkia on käytetty pitkään Keski-Aasian eteläosan vuorilla vetoeläimenä, ratsuna sekä lihan, maidon ja villan lähteenä. Noin 1,65 miljoonan km2 laajuisella Tiibetin arolla elää 12 miljoonaa kesyjakkia. Jotkut paimenten leirit ovat jopa 5100 m korkealla[21].
Lähteet
- Maailma tänään - Kiina ja Taiwan, Pater Haggett (päätoimittaja), Tieteen kuvalehden kirjasto, Bonnirs 1996, ISBN 97-437-0914-1 (maailma tänään osa 20) s. 95
Viitteet
- ↑ a b Harris, R.B. & Leslie, D.: Bos mutus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Zoo 2, Suuri eläinkirja 2, WSOY 1977, ISBN 951-0-08246-5, s. 335
- ↑ Guo, S.; et al. (2006). "Taxonomic placement and origin of yaks: implications from analyses of mtDNA D-loop fragment sequences". Acta Theriologica Sinica 26 (4): 325–330.
- ↑ Yak
- ↑ a b c d e Koivisto 1992, s. 133
- ↑ a b c d e f Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>
-elementti;viitettäenwiki_yak
ei löytynyt - ↑ Tibet, 5th edition, Bradley Mayhew Monique Choy ..., May 2002, Lonely Planet Publications Py Ltd, ISBN 1 86450 162 6, s. 31
- ↑ Koivisto 1992, s. 134
- ↑ Zoo 2, s. 334
- ↑ Yak (Science.jrank.org)
- ↑ Haggett 1996, s 104
- ↑ Wild Yak
- ↑ ENCYCLOPEDIA OF ANIMAL FACTS AND PICTURES, Wednesday, 12 October 2011
- ↑ a b Bos grunniens (B. g. mutus, B. mutus) (Other Names: 野牦牛, 野嫠(牛代女)牛, 犛牛, ヤセイヤク, Dong, Grunzochse, Yaque selvagem, Wildyak)
- ↑ alkup Schaller 1998
- ↑ YAK FACTS Yampa Valley Yaks
- ↑ [ Study on the relation between yak performance and ecological protection ] He An Xiang and Li Liang 2004 Published in IVIS with the permission of the editors, International Livestock Research Institute,
- ↑ Jakki (Bos grunniens)
- ↑ JAKKI Bos mutus grunniens
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 104. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ Danien J. Miller, The Tibetan Steppe
Aiheesta muualla
- International Yak Association (IYAK)
- Europena Yak Association (EYAK)
- Yak Research Center
- Yak Information Center