Ero sivun ”Bichon frisé” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 86.60.169.102) ja palautettiin versio 14943580, jonka on tehnyt Stryn |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
|alkuperäinen käyttö=vedestä noutava koira ja seurakoira |
|alkuperäinen käyttö=vedestä noutava koira ja seurakoira |
||
|nykyinen käyttö=seurakoira |
|nykyinen käyttö=seurakoira |
||
|elinikä= |
|elinikä=12-15 vuotta{{lähde}} |
||
|lempinimet=Bichon à Poil Frisé, Teneriffankoira, Bicfric |
|lempinimet=Bichon à Poil Frisé, Teneriffankoira, Bicfric |
||
|FCI=ryhmä 9 |
|FCI=ryhmä 9 |
||
|paino=4 |
|paino=2-4 kg |
||
|korkeus=maks. 30 cm |
|korkeus=maks. 30 cm |
||
|värit=puhtaan valkoinen |
|värit=puhtaan valkoinen |
||
Versio 12. tammikuuta 2016 kello 10.49
| Bichon frisé | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska ja  Belgia, alun perin kotoisin Välimeren alueelta |
| Määrä | Suomessa rekisteröity yli 13 000[1] |
| Rodun syntyaika | kehittyi nykyisenlaiseksi 1900-luvun alkupuolella |
| Alkuperäinen käyttö | vedestä noutava koira ja seurakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | 12-15 vuottalähde? |
| Muita nimityksiä | Bichon à Poil Frisé, Teneriffankoira, Bicfric |
| FCI-luokitus | ryhmä 9 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 2-4 kg |
| Säkäkorkeus | maks. 30 cm |
| Väritys | puhtaan valkoinen |
Bichon frisé on pieni valkoinen koirarotu, jota pidetään lähinnä seurakoirana.[2] Luonteeltaan rotu on leikkisä ja iloinen.[2] Bichon frisén puhtaanvalkoinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja trimmausta. Bichon frisétä mainostetaan usein allergisille sopivana tai vähän allergisoivana rotuna, sillä hyvinhoidettuna siitä lähtee vähemmän hilsettä kuin monista muista roduista.lähde? On kuitenkin huomioitava, että allergiat ovat yksilöllisiä eikä täysin allergiatonta koiraa ole olemassa.
Ulkonäkö
Bichon frisén maksimisäkäkorkeus on sekä uroksella ja nartulla rotumääritelmän mukaan 30 cm.[2] Ruumiinrakenteeltaan koira on vankka, sopusuhtainen ja hyväryhtinen. Koiran kallo on selvästi kuonoa pidempi ja litteä, mutta runsas karvoitus saa sen näyttämään pyöreältä.[2] Kuono on pyöristynyt, sekä kirsu musta ja kiiltävä. Silmien pitää olla aina pyöreät, mutta ne eivät kuitenkaan saa olla ulkonevat eivätkä mantelin muotoiset. Rodulla on melko ohuet, riippuvat korvat. Kaula on pitkähkö. Häntä kaartuu pehmeästi selän ylle (ei koskaan spiraaliksi tai kippuralle). Pentu-Bichonit ovat ketteriä ja niillä on lyhyt, kihara karva.
Karva on 7–10 cm:n mittaista silkkimäistä, korkkiruuvimaisen kiharaa.[2] Bichon frisé on trimmattava rotu, ja turkin hoito on melko vaativaa. Koira on kammattava säännöllisesti, jotta turkki ei takkuunnu tai huopaannu, ei kuitenkaan liian usein. Lisäksi Bichonin turkki tulisi pestä parin viikon välein, jotta se pysyy siistinä. Monet, varsinkin takkuikäisen (n. 6 kk-→) koiran omistajat pesevät koiran kerran viikossa. Bichonin turkki föönataan föönin ja karstan avulla auki joka pesun jälkeen. Yleensä viikoittaiseen pesuoperaatioon kuluu aikaa noin kaksi tuntia, riippuen turkin laadusta. Turkki kasvaa jatkuvasti, joten se tulisi pitää leikkaamalla sopivan pituisena. Trimmaaminen tulisikin tehdä noin kuuden viikon välein. Aikuisen bichon frisén turkki on väriltään yksivärisen valkoinen, pennuilla sallittuja ovat keksinväriset läikät päässä ja vartalossa.
Luonne ja käyttäytyminen
Luonteeltaan bichon frisé on iloinen, leikkisä, ihmisystävällinen, mutta toisaalta myös itsenäinen, tyhmänrohkea ja reipas. Se ei saisi olla arka tai ujosteleva, joskin arkuutta esiintyy rodussa jonkin verran. Koirasta voi tulla arka, jos omistaja on liian suojeleva pientä koiraa kohtaan.[3] Arkuus voi olla myös perinnöllistä ja arkojen yksilöiden käyttämistä jalostuksessa täytyisikin pyrkiä välttämään.
Bichon frisé on seurakoira ja haluaakin viettää aikaa perheensä seurassa. Rotu on vilkas ja itsepäinen, joten omistajan tulee opettaa pentua johdonmukaisesti pienestä pitäen. Bichon frisé on älykäs koira, joka oppii oikealla opetuksella nopeasti käskyjä. Vilkkaana koirana bichon frisé sopii agilityyn, tokoon ja muuhun harrastamiseen. Kilpailuissa tarvitaan kuitenkin kärsivällisyyttä, sillä huumorintajuisena ja vilkkaana koirana se voi haluta mieluummin naurattaa yleisöä kuin keskittyä tekemiseen. Bichon frisé on varsin taitava seisomaan takajaloillaan pienestä pitäen.
Alkuperä
Välimeren maissa on ollut pieniä, valkoisia koiria vähintään 2 000 vuoden ajan. Jotkut niistä ovat toimineet rottakoirina satamissa ja laivoissa, mutta jo varsin varhain niitä on alettu käyttää seurakoirina. Vanhimmat merkinnät kaupallisesta koirankasvatuksesta kertovat, että myös bichon frié on ollut kauppatavaraa ja niitä pidettiin myöhemmin mielellään sylikoirina.[3] Jotkut koirat toimivat myös sirkuskoirina. Rotu on ikuistettu myös usein vanhoihin maalauksiin, kuten keskiaikaisten kirkkojen freskoihin.
Bichon frisén kantamuotona pidetään Kanariansaarilta kotoisin olevaa Teneriffan koiraa. Kuitenkin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen belgialaiset ja ranskalaiset kasvattajat alkoivat jalostaa rotua. Ranskan kennelliitto virallisti rodun vuonna 1933. Alkukantaisen näköiset, takkuiset, ranskalaiset bichonit olisivat tuskin koskaan tulleet suosituiksi länsimaissa. Mutta kun bichonin turkkia ryhdyttiin kunnostamaan villakoiramaiseksi ja näyttelyvoittoja alkoi tulla, rotu nousi suureen suosioon monissa maissa.
Terveys
Kuten kaikilla roduilla, myös bichon friséillä esiintyy jonkin verran perinnöllisiä sairauksia, jotka ovat usein resessiivisiä eli piileviä. Ne paljastuvat usein vasta pentuiän jälkeen. Kuitenkaan kaikki sairaudet eivät ole perinnöllisiä.
Bichon frisé kuuluu Suomen kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman (PEVISA), minkä vuoksi pentuja ei voi rekisteröidä, ellei sen vanhempia ole tarkastettu polvistaan valtuutetun eläinlääkärin tutkimuksissa. Rotujärjestö ei suosittele jalostukseen käytettäväksi koiria, joiden polvitarkastuslausunto on huonompi kuin 1 (asteikko 0–4). Myös silmät kuuluvat PEVISA:aan, eikä silmätarkastuslausunto saa olla pentuja teetettäessä vuotta vanhempi. Bichoneilla silmien ongelmana on harmaakaihi (katarakta). Rodulla esiintyy myös jonkin verran allergioita, joten on tärkeää, että jalostukseen ei käytettäisi allergisia yksilöitä. Bichonit ovat yleensä taipuvaisia vehnäallergiaan. Yleisesti ottaen bichoneita pidetään terveinä koirina.
Suosittuna rotuna bichon frisé houkuttelee myös pentutehtailijoita. Viime aikojen ilmiö on ollut Itä-Euroopan maista tuodut kokonaiset pentueet. Näiden koirien ostajilla ei ole mahdollisuutta nähdä tai saada objektiivista tietoa koirien vanhempien terveydentilasta, luonteesta ja ulkomuodosta, samoin ostaja ei aina saa koiran rekisteröintipapereita ja muita laillisia tuontipapereita.
Katso myös
Lähteet
- Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
- Suomen bichon frisé ry
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 22.5.2014)
- ↑ a b c d e Bichon frisé (pdf) Kennelliitto. Viitattu 2.7.2014.
- ↑ a b Rotuesittely: Bichon frisé 21.1.2013. Hauva.com. Viitattu 25.10.2013.
Aiheesta muualla
